Lapset leikki museossa esineillä, vanhemmat ei puuttuneet

Sanoitko AP: Hei, niihin ei saa koskea! ?

Näin kerran Louvressa kun yksi pentu lääppi valkoista seinää jossa oli hienoja kaiverruksia.

Ei näkynyt vanhempia maillahalmeilla. Onneksi osui vartija paikalle. 👍

Kaikki vanhemmat antavat joukolla lapsensa laitoksiin kasvatettaviksi niin ovat varmasti oikealla tavalla lapsia. Vanhatpiiat voivat jatkossa antaa asiantuntijapalautteensa suoraan sinne.

Vierailija kirjoitti:

Henkilökuntapula on ehkä suurin syy, miksi kaikissa museoissa ei ole riittävää valvontaa. Museoiden rahoitus on hyvin tiukilla ja etenkin maaseudulla, jossa ei vaan voi asialle mitään. Vastuu on kävijällä.

Suomessa on muutenkin hyvin löysä asenne museoissa. On lähinnä museon henkilökunnan persoonista kiinni kuka kehtaa kieltää ja kuka ei. Vain arvomuseoissa, joissa on vakuutukseltaan vaikeasti arvotettavia esineitä pystytään jo sanomaan ettei saa koskea.  Muuten taitaa olla ihan sama, jos joku paikkakunnan perinne-esine saa vähän kolhuja. Menetys ei ole rahassa suuri.

Mutta mennäänpä muualle Eurooppaan museoissa, niin siellä saa näpeille ja heti. Valvomiset ovat usein niin tiukat, että muistan yhden kohteen Saksassa jossa sai kulkea vain oppaan johdolla linnassa. Yksi kävijöistä höpötti luuriin, niin opas tuijotti häntä tiukasti silmiin ja totesi meille muille ettemme jatka eteenpäin ennen kuin tuo yksi on lopettanut puhelunsa., Nopeasti se loppui, kun me muut tuijotimme luuriin pälpättäjää murhaavasti. Tehdäänpä sama Suomessa, niin museo on pian kanneltu poliisille, muulle oikeuslaitokselle, alueen päättäville ja kirjoitettu katkera teksti someen. Ja ei kun muut suomalaiset itkemään mukaan, että hirveätä yksilön vapauden riistämistä.

Henkilökuntaa ei pidä palkata lapsenvahdeiksi. Se on vanhempien tehtävä.

Vierailija kirjoitti:

Sanoitko AP: Hei, niihin ei saa koskea! ?

Aina vaan jonkun muun vika kuin lasten vanhempien?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoitko AP: Hei, niihin ei saa koskea! ?

Aina vaan jonkun muun vika kuin lasten vanhempien?

Tarina on keksitty. Tuskin lampaat kuitenkin tätä ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Muutenkin ympäriinsä vallattomasti juoksentelevat ja tuhojaan tekevät lapset ovat aivan liian yleinen näky nykyään. Vanhemmat eivät ilmeisesti uskalla sanoa lapsilleen sellaisiakaan perusasioita, kuten että junassa istutaan eikä juosta ja kiljuta muita häiriten, kadulla kulkiessa katsotaan eteenpäin eikä törmäillä muihin ihmisiin, kaupassa kuljetaan vanhemman vierellä eikä juosta muiden tiellä koskemassa kaikkeen, jne. Tottakai lapset välillä käyttäytyvät huonosti, mutta kun nämä vanhemmat eivät edes sano lapsilleen mitään! Yleensä silmät kiinni kännykässä ja lapset riehuu miten huvittaa ja oppii, että se on ihan ok.

Meillä on erityislapsi (Asperger+ADHD) ja lapsilla suhteellisen tiukat rajat (ja totta kai rakkautta paljon myös). Annan aina selvät käskyt, kiellot ja toimintaohjeet, ja lapset eivät koskaan juokse kaupassa minua metrejä edellä. Totta kai välillä tulee kiukkukohtaus, mutta sitten tulee (maailma ei itkuun kaadu), mutta lapseni eivät juokse ympäriinsä naureskelemassa ja p*rseilemässä. Lähes joka viikko kaupassa suuni loksahtaa auki, kun katson miten vanhemmat antavat lastensa käyttäytyä. Miten äiti tai isä ei saa normaalia lastaan lopettamaan ostoskärryillä törmäilyä, jos minä saan oman lapseni kulkemaan vierelläni ja auttamaan minua?

Toinen on nämä leikkipuistot, osa vanhemmista ei komenna lastaan antamaan vuoroa toiselle, tekemään tilaa kiipeilytelineessä tai antamaan aikaa toiselle kulkea rauhassa. Jos omani alkaa tiuskimaan toisille kiipeilytelineessä, niin käsken hänet alas ja etsimään itse toisen reitin ylös jos ei jaksa odottaa kaverin siirtymistä. Ihan niin kuin vanhemmat nykyään luulisivat, että lapset ovat niin fiksuja että itse oivaltavat asiat kun niille tarpeeksi lässyttää, neuvottelee ja kyselee joko nyt haluaisit lähteä kotiin! Tätä näkee tosi paljon nykyään, että alle kouluikäisiä lapsia kohdellaan kuin teinejä, jotka jo opettelevat itse oivaltamista ja itsenäisyyttä. Mahtaa olla todella turvaton olo 2-3-vuotiaalla, jota ei vahdita kunnolla vaikkapa hoplopissa, tai 4-5-vuotiaalla, jonka huonoa käytöstä ei -käsketä- lopettamaan ja kerrota samalla miten pitää käyttäytyä, saati sitten 8-9-vuotiaalla joka juoksee kaupassa kuin apina ilman että vanhemmat käskevät lopettamaan.

Ja meidän erityislapsella on muuten erittäin hyvä itsetunto. Hän on 6v ja aina kun harjoittelee jotain vaikeampaa, niin tekee sitä pitkään ja sinnikkäästi ja toteaa päälle, että kohta opin tämän. Vasta tuli kertomaan mulle, että äiti minä olen ihana! Todellakaan se että kerrotaan miten käyttäydytään ja vaaditaan sitä käytöstä ei pilaa itsetuntoa. Se sen sijaan voi hyvinkin pilata, jos lapselle ei koskaan kerrota että hän on ihana juuri sellaisena kuin on ja halata monta kertaa päivässä spontaanisti (eikä vain kerran päivässä pihalla näyttäen muille vanhemmille jotain omaa näytelmäänsä). Vaikka lapselta vaaditaan asioita, niin hänelle voidaan ohimennen sanoa, että sinä olet rakas ja ihana. Kun lapsi oppii säätelemään toimintaansa ja tunteitaan (eri asia kuin tukahduttaminen), niin hänen itsetuntonsa kehittyy positiiviseen suuntaan. Kun lapsi toistuvasti ei hallitse omaa käytöstään, niin seurauksena on huono itsetunto, uskokaa tai älkää.

Ja en tarkoittanut tätä suoraan AP:lle, vaan kyseessä on yleinen havainto leikkipuistoista yms. Lapsia ei komenneta ja käsketä, vaikka he eivät ole millään tavalla vielä kyvykkäitä päättelemään itse asioita ja käytöksensä seurauksia.

Päivänselvää että lähtökohtaisesti museoissa ei kosketa mihinkään. Monessakin koskettavassa tai käytettävässä jutussa saattaa myös lukea "saa koskea" ,"saa koittaa" yms. Mutta olkoon kieltoja tai ei, ei esineitä hipelöidä ellei se selkeästi ole sallittu.

Luoja mitä huonojen tapojen ylistystä tämä keskustelu. Mammoille taisi itselleenkin tulla yllätyksenä ettei museossa hiplata kaikkea eteen tulevaa.

Vierailija kirjoitti:

Päivänselvää että lähtökohtaisesti museoissa ei kosketa mihinkään. Monessakin koskettavassa tai käytettävässä jutussa saattaa myös lukea "saa koskea" ,"saa koittaa" yms. Mutta olkoon kieltoja tai ei, ei esineitä hipelöidä ellei se selkeästi ole sallittu.

Luoja mitä huonojen tapojen ylistystä tämä keskustelu. Mammoille taisi itselleenkin tulla yllätyksenä ettei museossa hiplata kaikkea eteen tulevaa.

Eihän täällä kukaan ole ollut sitä mieltä, että kaikkeen saa koskea? Moni sen sijaan ei tunnu tietävän, että museoissa on paljon interaktiivisia näyttelyitä, eikä lähtökohta automaattisesti ole se, ettei saa koskea. Eivät museot enää ole sellaisia kuin 70-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelin samaa eilen, kun meillä kävi tietyn talon kyselijöitä (osoite oli epäselvä). Perheen lapset päästettiin autosta ulos ja ne ryntäsivät repimään pihasta kukkia. Kielsin kipakasti ja perheen isä sanoi, että pikkumaista, näitähän täällä riittää. Totta, mutta yksikään ei kuki ilman hoivaa.

Ehkäpä tämä isä hyväksyy sitten sen että vieraat lapset käyvät repimässä kukkia hänen pihaltaan!

Tai isän autosta pyyhkijänsulan, saahan ottaa jos tarvitsee.

Saa ottaa pihalta kukkia jos ei ole kylttiä joka kieltää.

Minulla on oikeus minä minä minä minä minä minä minä minä minä minä minä minä minä minä minä minä minä minä minä minä minä

Saa tehdä mitä itse haluaa. Museo hankkikoon uusia esineitä Ikeasta rikottujen tilalle. Minä. Minä.

Saa tehdä mitä vaan.