Vielä 1970-luvun alussa äidit olivat vain kuukauden poissa töistä synnytyksen aikoihin

Silloin oli tapana että MIES huolehti perheensä.

Tai luikki karkuun. Tällöin monesti isoäidit kantoi kortensa kekoon ilmaiseksi koska pakko. Aina ei ollut isoäitejä joten

Miten yh äidit ovat silloin pärjänneet?

Se onkin 10 taalan kysymys koska silloinkaan kaikki miehet eivät ole vastuita kantaneet mm isäni eikä yhäiditkään mm äitini joka tuuppasi minut mummolle joka ei halunnut minua.

Täyspäinen veronmaksaja kuitenkin olen omistusasunnossa ja lapseni hyvissä ammateissa. Yh toki itsekin, liekö veren perintöä?

Minä synnyin -69 keskosena rv 32 ja olin keskolassa sen melkein 2kk. Joten kun pääsin kotiin niin äidilläni oli enää 1kk äitiyslomaa jäljellä. Onneksi mummoni 60v jäi eläkkeelle ja tuli minua kotiin hoitamaan. Mummo oli minulle kuin 2. äiti.

22 jatkaa vielä...minulla itselläni oli vapaus valita ja minusta tulikin kotiäiti. Päätin jo 6v että minusta tulee kotiäiti niinkuin naapurin pojan äiti oli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt -67, mummu hoiti, sisareni syntyi -73 ja meni 3 kk ikäisenä tarhan seimiosastolle. Äitini kävi töissä.

Jep. Ja lastenhoitaja-mummolle ei maksettu mitään palkkaa, saihan hän syödäkseen isäntäväen piikkiin ja teki ruuat sekä siivosi myöskin lastenhoidon ohella. Ehkä kävi myös kaupassa, koska olihan hänellä aikaa.

Näin teillä vaan ei meillä. T. -67

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt -67, mummu hoiti, sisareni syntyi -73 ja meni 3 kk ikäisenä tarhan seimiosastolle. Äitini kävi töissä.

Jep. Ja lastenhoitaja-mummolle ei maksettu mitään palkkaa, saihan hän syödäkseen isäntäväen piikkiin ja teki ruuat sekä siivosi myöskin lastenhoidon ohella. Ehkä kävi myös kaupassa, koska olihan hänellä aikaa.

Sekä tietty leivän leipoi ja pullat. Eihän sitä kaupasta kallista jos olikaan.

-sama

Ihme yleistäjiä täällä. Ei meillä näin, kaikki auttaa toisiaan edelleen ihan vapaaehtoisesti. Mummolle tehty rempat ja viety lääkäriin ennen kuin aika jätti ja vuorovaikutusta kaikessa.

Monet -50-/-60-luvulla ja vielä -70-luvun alussa äidiksi tulleet virkanaiset ottivat puoli vuotta tai vuoden palkatonta virkavapaata hoitaakseen lastansa/lapsiansa. Harvassa maassa on niin pitkät äitiyslomat kuin Suomessa ja voi ottaa vielä hoitovapaatakin varsinaisen äitiysloman jälkeen menettämättä työpaikkaansa. Lisäksi monet vievät toisen lapsensa päivähoiton, kun ovat äitiyslomalla. Silti valitetaan koko ajan, vaikka yhteiskunta (= veronmaksajat) tulee niin hyvin vastaan. Mikä olisi riittävää? Jos lapsia tekee, ei voi olettaa, että yhteiskunta maksaa kaiken. Lisäksi päivähoito ei maksa Suomessa paljon. Kyllästyttää joskus äitienemmistön valitus. 

Johtuu ihan ap. yleissivistyksen puutteesta.

Vielä 70-luvulla oli puolisoiden yhteisverotus ja lapsivähennys ja perheen rahat oli yhteiset, joka mahdollisti perheen palkata lastenhoitaja tai kotiapulainen kotiin hoitamaan lapsia. Myös kotiäitys/kotirouvuus oli yleistä, erityisestä isoäitien keskuudessa. Mutta vain harvat saivat nauttia isovanhempien avusta, koska Suomi eli maataloudesta ja teollistumisen myötä nuoret perheet muutti kaupunkiin ja isovanhemmat asuivat maaseudulla. Nykyään myös isovanhemmat ovat työelämässä, toisin kuin ennen. Myös mummot oli nuorempia, kun lapset tehtiin nuorena.

Ja moni lapsi eli oman onnensa nojassa ja syntyi ilmiö avainkaulalapset.

Myös kunnallisen kodinhoitajapalvelut toimivat, jos lapsi sairastui, kun töistä ei saanut vapaata.

Ja ihanko oikeasti ap. kuvittelet 70-luvun äitien kiljuneen riemusta, kun silloin elettiin murroskautta ja naisten työssäkäyminen yleistyi, eikä kunnallista päivähoitoa ollut, kuin vähävaraisille perheille.

Suomessa lähes kaikki päiväkodit on rakennettu 90-luvun jälkeen.

Ja jos äidit menisi töihin 1-3kk synnytyksen jälkeen, niin veronmaksajana en kiljuisi riemusta, kun tuon ikäisen vauvan hoito maksaisi 3000-4500€/kk ja nyt kun äidit ovat kotona se onnistuu maksamalla vain murto-osa. Ja alle 3v lapsen kunnallinen päivähoito on todella kallis.

Jos palattaisiin vanhaan systeemiin, yhteiskuntaa ja verotusta pitäisi muuttaa ja erityisesti miesten/isien asennetta, kun tuohon aikaan jokaisen miehen kunnia-asia oli huolehtia perheestään ja elättää, toisin kuin nykyään, kun äidit maksavat perhevapaiden aikana pienestä tuestaan puolet perheen kuluista, joka on tasa-arvosta kaukana.

Tyytymättömyys kirjoitti:

Monet -50-/-60-luvulla ja vielä -70-luvun alussa äidiksi tulleet virkanaiset ottivat puoli vuotta tai vuoden palkatonta virkavapaata hoitaakseen lastansa/lapsiansa. Harvassa maassa on niin pitkät äitiyslomat kuin Suomessa ja voi ottaa vielä hoitovapaatakin varsinaisen äitiysloman jälkeen menettämättä työpaikkaansa. Lisäksi monet vievät toisen lapsensa päivähoiton, kun ovat äitiyslomalla. Silti valitetaan koko ajan, vaikka yhteiskunta (= veronmaksajat) tulee niin hyvin vastaan. Mikä olisi riittävää? Jos lapsia tekee, ei voi olettaa, että yhteiskunta maksaa kaiken. Lisäksi päivähoito ei maksa Suomessa paljon. Kyllästyttää joskus äitienemmistön valitus. 

Suomalaisten tyttöjen ja naisten yhteiskunnallinen asema, koulutus ja hyvä työura on pitkälti yhteiskunnan palveluiden ansiota, joka merkittävästi on taas lisännyt niin yhteuskunnan ja perheiden hyvinvointia ja elintasoa. Ja koko hyvinvointivaltio lepää sen varaan.

Suomessa lapsiperheen tuet ovat nykyään vain Eu-maiden keskitasoa, vaikka meillä on loistava päivähoitojärjestelmä ja perhevapaat, mutta taas vastaavasti muualla Euroopassa on korkeat lapsilisät, lapsivähennys verotuksessa ja puolisoiden yhteisverotus.

Ja on harhaa kuvitella päivähoidon olevan ilmainen, ei ole, sillä siitä maksavat pitkän euron niin työntekijät, kuin työnantajat veroina.

Kunnallinen päivähoitojärjestelmä luotiin työnantajien vaatimuksesta, eikä suinkaan perheiden, koska yritykset tarvitsivat lapsellisten työpanosta ja vielä 60-70-luvulla yritykset ihan yleisesti järjesti työntekijöiden lapsille päivähoidon ja muut palvelut. Muualla maailmalla äidit tekevät osa-aikatyötä, vaikka lapset isoja, joka Suomessa vieras ilmiö.

Kuinkahan moni työnantaja ottaisi nykyään ap. haasteen vastaan ja järjestäisi vauva-ikäiselle lastenseimen, jossa äidit kesken työtehtäviä kävisi imettämässä vauvaa ja kun vauva sairastuu tai tarvitsee käyttää kuukausittain neuvolassa antaisi palkallista vapaata, niin kuin oli 70-luvulla.

Meillä asui kotona lastenhoitaja, jotta äiti saattoi palata töihin. Vanhemmat olivat ihan perusduunareita.

Kun sain lapsen, äitini oli hyvin yllättynyt, kun kerroin, että hoitajan hankkiminen lapselle kotiin on nykyään niin kallista, ettei sellainen onnistu normaalipalkkaiselle.

Vierailija kirjoitti:

Seitkytluvulla ei ymmärrettykään yhtä hyvin kiintymyssuhteen muodostumisesta ja tärkeydestä lapselle. Sosiaalitukiakaan ei ollut samanlaisia.

Toisaalta myös ymmärrettiin liiankin kanssa. Äitiysloman pidentämistä vastustettiin paljon siksi koska sen pelättiin vähentävän kotiäitiyttä. Lyhyellä äitiyslomalla naisia haluttiin kannustaa avioliittoihin joissa vain mies käy töissä ja nainen on kotona. Konservatiivipiirit pelkäsivät että äitien työssäkäynnistä tulee "uusi normaali".

Jaa, kaksi kuukautta on ollut äitiysloma jo 50-luvulta asti.

https://www.studio55.fi/kokemuksella/article/konkariaidit-kakkukahveill…

1960- ja 1970-luvulla on kasvanut traumatisoituneita ja moniongelmaisia lapsia. Harva äiti on imettänyt vauvaansa, etteivät rinnat mene pilalle. Äidit ovat valehdelleet lastenneuvolassa, että "minulta ei tule maitoa". Pieniä vauvoja on viety päivähoitoon jopa 2-3 kuukauden ikäisenä. Lapset ovat olleet hoidossa milloin missäkin: Päivähoidossa, naapureilla, sukulaisilla ja mummoloissa. Pieniä lapsia ja pieniä alakoululaisia on jätetty yksin kotiin ilman aikuisen hoitoa ja valvontaa.

Perhepäivähoitajat ovat olleet kouluttamattomia naisia. Kukaan ei ole valvonut, miten lapsia hoidetaan ja kasvatetaan ja mitä hoitopaikassa tapahtuu. Lapsia on alistettu ja kuritettu kotona ruumillisesti. Tukkapölly ja selkäsauna ovat olleet liian monessa kodissa "kasvatusperiaatteina". Myös päivähoidossa ja koulussa on voinut saada tukkapöllyä, kuritusta, arestia ja jäädä ilman ruokaa.

Lasten lapsuus on pilattu aikuisten - vanhempien, sukulaisten, päivähoitajien, opettajien ja harrastusten ohjaajien - taholta. Ei ole ihme, että nämä 1960- ja 1970-luvulla syntyneet lapset tarvitsevat aikuisena paljon keskusteluapua ja terapiaa ongelmiinsa. Ihminen ei ole kone!