Lapsen videopeliharrastuksen tukeminen?
En ole itse koskaan pelannut videopelejä, en niistä ymmärrä mitään ja olen pitänyt aika tiukkoja peli/ruutuaikoja lapsilleni aina.
Esikoinen on nyt 9v ja olen kuitenkin nyt joutunut pohtimaan uusiksi asiaa, koska videopelit selvästi on hänen vankka kiinnostuksen kohteensa eikä se tunnu laantuvan. Jos lapsen intohimona olisi jalkapallo niin sitä tuskin kukaan juurikaan rajottaisi, mutta näiden videopelien kanssa on eri asia, vaikka onhan niissä paljon varmasti hyvääkin, vaikka ei tälläinen fossiili niitä ihan ymmärrä.
Esikoisella on jonkinlaisia nepsypiirteitä, ei ole esim. kovin taitava koulussa. Kamalaa sanoa mutta en usko että hän tulee kovin erinomaisesti pärjäämään ainakaan nykyisenmallisessa koulutusjärjestelmässä. Mutta hän on todella hyvä niissä asioissa mistä on kiinnostunut, selvittää asioita perinpohjin ja omaksuu niistä valtavan määrän pikkutarkkaakin tietoa, hieman ehkä sellainen asperger-tyyppinen. Hänen tulevaisuutensa voisi siis hyvinkin olla jossain pelialalla ja ihan hyviä ammattejahan siellä on. Olenkin harkinnut että pitäisikö antaa peliharrastukselle enemmän siimaa jossain kohtaa, eikä vain nähdä sitä huonossa valossa.
Uskon että peliasia koskettaa monia muitakin perheitä ja ainakin peliajoista puhutaan koko ajan somessa ym. Yleensä pelaaminen nähdään melko negatiivisena asiana ja helposti se siihen myös toki kehittyy (peliaddiktio). Ajatuksia tai kokemuksia aiheesta?
Kommentit (6)
Vierailija kirjoitti:
Eihän koulussa pärjäämättömyys ole nepsy-piirre?
Nepsy-piirteiden takia moni asia koulussa on hänelle tavallista haastavampaa, mutta se ei nyt ollut aloituksen pointti. Hän saa siis kuitenkin erityistä tukea koulussa haasteidensa takia.
No kannattaa sitten hakeutua johonkin oikeaan Esport -seuraan valmennukseen ja hommata laitteet, joilla kehittyy ja pärjää. Ja tämä ei siis ole sitten mikään X-box tai pleikkari vaan useamman tonnin pelaamiseen tarkoitettu pöytäkone kahdella näytöllä. Tai ajosimulaattori, jos kilpa-ajaminen on se juttu. Ja pelaamisen vastapainoksi huolehdittava muu päivärytmi kuntoon ja huolehdittava ruokavaliosta ja liikunnasta. Ja silti kannattaa kouluun panostaa, koska vain pienenpieni osa pelaajista tulee koskaan tienaamaan pelaamalla mitään. Ehkä voisi kiinnostua vaikka kuvankäsittelystä, video-editoinnista, koodaamisestasiimä sivussa? Näistä voi ammatti löytyäkin.
Itsellä kaksi poikaa, toinen on Euroopan top1% joukossa CS ja Fortnite-peleissä, toinen ajaa formula ym. ratakisoja samoissa lähdöissä nyk. formulakuskien kanssa. Koulut käydään hyvin ja se on edellytys sille, että pelit saa jatkua.
Päivärytmit on meillä ihan kunnossa ja lapsi huolehtii koulun niin hyvin mitä pystyy, ei se että on haasteita tarkoita sitä ettei hoida koulua, vaan usein päinvastoin joutuu ponnistelemaan paljon ja silti ei välttämättä saa mitään huipputuloksia 🙄
Pelaaminen on luovaa ja kehittää uusia ajattelumalleja. Pelialalla on kuitenkin valtava kilpailu ja on epätodennäköistä, että esikoisesi tulee rahastamaan, vaikka omaksuisi miten pikkutarkkaa informaatiota.
Hae ennemmin apua nepsy-oireiluun. Jos tuet lastasi nimenomaan pelien pelailuun niin tulet löytämään syrjäytyneen nuoren joka tuskin edes menee armeijaan.
Jos lapsi kiinnostuisi tietotekniikasta yleisesti, eli vaikkapa raudan toiminnasta, koodailusta ja verkkotekniikasta niin kyllä silloin pitää kannustaa - ei jatkuvaan pelaamiseen
Vierailija kirjoitti:
Pelaaminen on luovaa ja kehittää uusia ajattelumalleja. Pelialalla on kuitenkin valtava kilpailu ja on epätodennäköistä, että esikoisesi tulee rahastamaan, vaikka omaksuisi miten pikkutarkkaa informaatiota.
Hae ennemmin apua nepsy-oireiluun. Jos tuet lastasi nimenomaan pelien pelailuun niin tulet löytämään syrjäytyneen nuoren joka tuskin edes menee armeijaan.
Jos lapsi kiinnostuisi tietotekniikasta yleisesti, eli vaikkapa raudan toiminnasta, koodailusta ja verkkotekniikasta niin kyllä silloin pitää kannustaa - ei jatkuvaan pelaamiseen
En mitään rahastamista tai huippupelaajan virkaa tässä kyllä ajatellutkaan.. Mutta jonkinlainen kapea leipä alaan liittyen.
Tottakai me olemme hakeneet kaiken avun mitä on saatavilla! Ja se on kyllä valitettavasti hyvin rajallista.
Eihän koulussa pärjäämättömyys ole nepsy-piirre?