Sain eilen kerrottua äidilleni, mitä hänestä oikein ajattelen.
Mulla ei ollut helppo lapsuus, mutta äiti ei kyllä asiaa yhtään auttanutkaan. Olen vieläkin kolmikymppisenä henkisesti vaurioitunut ja traumaattinen. Vuosien terapiat käyty, sinne jäi itsetuhoisuus mutta ahdistus jäljellä. Olen pitkään junnannnut paikoillani ja jauhanut samoja juttuja. Eilen äiti soitti ja halusi jotain palvelusta. Sain jonkun lukon auki, kun levitin nähtäväksi koko sisäisen mustuuteni ja äidin osuuden siinä.
Kommentit (22)
Okei, eli jos vaikka pikku-Erika olisi selvinnyt hengissä ja olisi 30- vuotiaana saanut vuodatettua isälleen kaiken sen paskan, niin täällä iltaa vaan todettu, että mitä sitä nyt vanhoja muisteleen ja että oot ite vastuussa. Haistakaa pitkä paska.
Minulla myös samanlaiset tyhmät ja väkivaltaiset vanhemmat. Voi että kun tässä ketjussakin taas tulee esiin ihmisten hölmöys. Sanotaan, että ajattele tulevaisuutta, päästä irti, jätä se äiti rauhaan. Jos teidät raiskattaisiin, niin ajattelisitteko sittenkin niin, että ei tässä kannata sitä raiskaajaa mihinkään vastuuseen pistää, menen elämässäni eteenpäin ja olen onnellinen?
Se, että väärintekijät pistetään vastuuseen ja heitä rangaistaan, tekee minusta onnellisen. Se, että muut ihmiset tuomitsevat heidät. Se, että voi luottaa siihen, että maailmassa on oikeutta. Se, että pahuus saa palkkansa. Se, että tiedän että muut viattomat ihmiset ovat turvassa. Se tekee minusta onnellisen ja rauhallisen. Pahuus ja pahuuden tekojen jatkuminen ei kohenna minun oloani.
Te jotka lässytätte jotain paskaa unohtamisesta, eteenpäin menemisestä ja anteeksiannosta, te olette näiden pahantekijöiden kätyreitä. Teidän avullanne he saavat porskuttaa menemään ja jatkamaan tuhoavaa käytöstään. Meitä uhreja te ette auta. Joten sinäkin mikä keski-ikäinen siellä kirjoittelit kauheasta lapsuudestasi, varmaan sinusta tuli samanlainen kuin äidistäsi. Sen takia et vaadi oikeutta. Se kalahtaisi omaan nilkkaasi. Et halua katsoa peiliin.