Lue keskustelun säännöt.
Voiko olla leukemiaa...
17.06.2013 |
Ajattelin nyt kysyä täältäkin jos joku osaisi vastata että mikä mulla oikein on. Olen ollut aika peloissani noin kuukauden ajan.
Kaikki alkoi kun meillä oli koulussa koeviikko ja olin aika stressaantunut. Kuukautisetkin jäivät pois, oli päänsärkyä ja huonovointisuutta. Kesäloman alettua alkoi hieman pelottaa tuo kuukautisten poisjääminen, ja sitten huomasin pienet neulan kärjen kokoiset punaiset pisteet lähinnä käsivarsissani. Niitä tuntui tulevan kokoaikaa lisää. Googletin että mistä tämä voisi johtua ja tietysti se leukemia tuli ensimmäisenä esiin. Siitä lähtien aloin tosissani pelkäämään leukemiaa.
Vähän tuon jälkeen olin eräässä tapahtumassa ja istuin lähes koko päivän maassa. Sen jälkeen häntäluuni ja alaselkäni kipeytyivät. Pystyn kävelemään vaivattomasti mutta istuessani tietyissä asennoissa häntäluuhun sattuu edelleen.
Ja esimerkiksi nyt oikeassa jalassani tuntuu särkyä, ihan kun se tulisi luusta. En osaa oikein paikantaa kohtaa mikä särkee, aika epämääräiseltä se tuntuu. Ei kuitenkaan mitään järjettömän kovaa särkyä.
Mitään hirvittävää voimattomuutta tai väsymystä ei ainakaan vielä ole ollut, pystyn lenkkeilemään normaalisti. Mutta tuntuu että tämä panikointi hallitsee nyt elämääni. Kun panikoin, tulee päänsärkyä, mahakipua, huonovointisuutta ja ruokahaluttomuutta. Yritän nauttia elämästä mutta joka ilta tarkastelen jalkojani ja käsiäni että onko niihin ilmestynyt esimerkiksi mustelmia. Tuntuu että minulla on jokin ahdistuneisuus- tai paniikkihäiriö. Pitäisikö mennä lääkäriin?
Kommentit (3)
Minulta tutkitaan leukemia lähes tulkoon aina jos on vieras lääkäri. Hyvin tässä on hengissä silti pysytty, vaikkei ole kymmenessä vuodessa leukemiaa löydetty. Käy toki lääkärissä, mutta ei noihin oireisiin kuole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei,
kuten itsekin epäilet, kuulostaa että kyse on enemmän psyykkisestä oireilusta. Psyykkinen ahdistus ja vaikeus käsitellä mielessä pyöriviä asioita voi ottaa somaattisen muodon eli oireilla juurikin vaikka särkyinä ja kipuina. Etenkin nuoruusikäisillä vakavan sairauden pelko ja oman kehon tarkkaileminen on melko tavallistakin.
Koska oireilu häiritsee elämääsi, suosittelen hakeutumaan lääkärin tai viimeistään syksyllä kouluterkkarin juttusille kertomaan ajatuksistasi. Myös asian jakaminen jonkun tutun luotettavan aikuisen kanssa voi helpottaa oloasi. Mikäli kyse on ahdituneisuus- tai paniikkihäiriöstä, sen hoitaminen on sitä helpompaa mitä pikemmin saat apua.
Hyvää kesä kaikesta huolimatta!
t. psykologi
up