Miten positiivista asennetta muka jaksaa pumpata tyhjästä?
Jos on jo epäonnistunut monta kertaa monessa asiassa. Mistä ihmeestä kaivetaan sitä kaikkien jankuttamaa asennetta? En minä jaksa uskoa itseeni enää yhtään, olen jaksanut aiemmin ilman perusteitakin, mutta en enää. Mitä syytä tässä enää olisi?
Kommentit (5)
Jos olet päättänyt, että et enää jaksa, niin et jaksa. Mutta jos kuitenkin jokin kipinä palaa, niin ei sen tarvitse mennä minkään positiivisuuden kautta. Mä menen sisulla, kyllästyn masennuksessa möyrimiseen, kaipaan tekemistä. Tekeminen syntyy vain kaipuusta vaihteluun, en kestä kuukausikaupalla täsmälleen samaa. Mitä tahansa, ensin venytin kauppareissuja, kävelin pidemmän lenkin. Nyt fillaroin jonkun verran. En vieläkään uhku positiivisuutta, tuskin ikinä puhkunkaan. Mietin asiaa puhtaasti itsekkäästä näkökulmasta, onko mulla parempi olo, vai ei ole. Teen sen, minkä jaksan, jotta olo olisi siedettävämpi.
Hyväksy se, ettei asiat onnistu. Ole tyytyväinen jostain muusta. Keskity hyviin asioihin.
Sanopa se. Mäkin oon luovuttanut ainakin työn saannin suhteen. Antaa olla. Oonpahan vapaa.