Mikä meissä on vikana??? OV.

ettette sitten ole niita besserwissereita ja kuinka teilla on kaikki paremmin ja puhutte saavutuksistanne ja rahoistanne kaiken aikaa. elama ei ole kilpailu!! saanto sosiaaliseen kanssakaymiseen muiden kanssa: ala kehuskele tyollasi, talollasi tai autollasi tai lomamatkoilla. rahaa ei kannata mainita ollenkaan. ole itsevarma mutta vaatimaton jos tulee saavutuksiin ja rahaan (itse tiedat, ei niita pida mainostaa). uusrikkaat ja monet akateemiset paatyvat vulgaariin kaytokseen. not attractive

[quote author="Vierailija" time="12.06.2013 klo 18:26"]

Olette juuri näitä pintaliitäjiä joita minäkin välttelen...

[/quote]

pintaliitäjät tuskin asiaa näin miettisivät ja heillä varmaan löytyisi toisia pintaliitäjiä helposti seuraksi.  Oletteko liian syvällisiä?  Harittavana vähän on niitä, jotka haluavat mitään syvällistä seuraa. Useimma tykkäävät, jos saavat alkoholia ja nauraa paljon typerillekin asioille.

Jos taas olet vanha ystäväni, minulla ei ole mitään sinua vastaan. Sen sijaan miehesi on kunnon besserwisser ja joka-alan asiantuntija. Kukaan ei jaksa sitä, että esim. meidän mökillä viime juhannuksena vain HÄN tiesi, miten grillataan oikeaoppisesti, miten sauna kannattaa lämmittää, miten MEIDÄN mökin ulkoportaat pitäisi laittaa uusiksi ja miten lasten kellukkeet pitää jättää sopivasti tyhjiksi. Kaiken huippu oli sunnuntaiaamun luento vuodevaatteiden säilyttämisestä.

Ap, täällä tuntuu olevan taas tätä lyttäysmenttaliteettia. Älä lannistu, varmasti tuntuu vaikealle ja raskaalle tilanne, mutta varmasti löydätte vielä uusia ystäviä! Itsekin olen kokenut tuollaisen ei ystävä vaiheen, mutta kun aloin olla välittämättä ainaisista, ei meille käy kommenteista ja keksimään muuta tekemistä aloinkin löytää uusia ystäviä. Joten tsemppiä ja kyl niitä kavrereita löytyy meille kaikille.

Emme me mitään lyttää vaan vilpittömästi yritämme keksiä syitä sille, miksi ei kutsuta.

Ehkä te olette todellakin jotenkin liian .. mukavia, menestyviä, hyviä?

Miksi listaat ensimmäisenä kivan kotinne ja hyvät duunipaikkanne? En minä ainakaan valitse ystäviäni sen takia. Rikkailla ystävillämme on ruma ja tunkkainen koti, jossa vallitsee kauhea kaaos. Heillä on aidosti hauskaa kun menen sinne syömään. Pöytä voi olla täysin räävittömässä kunnossa, mutta he tukevat meitä, ovat hauskaa seuraa, nauravat paljon ja puhumme syvällisiä. Toisilla läheisillä ystävillä on myöskin ruma tavallinen koti, jossa voi olla kolmekin kuraista jalkapalloa lattialla, mutta sen ystäväni olkapäätä vasten voin itkeä tarvittaessa. Siellä minua arvostetaan sellaisena kuin olen. Jos olen surullinen, minua kuunnellaan ja jos emäntää ottaa joku päähän, itkemme sitten yhdessä sitä. Nauru ja itku ovat ihan normaaleja ja jaamme ne. Kolmas ystäväni asuu kaukana, mutta mekin jaamme syvällisiä ja arkojakin asioita usein. Ei kyse ole hienosta kodista ja hyvästä duunista vaan luontevasta läheisyydestä ja jakamisesta.

" Tärkein lahjakkuuden lajeista on sosiaalinen lahjakkuus. Se, että pystyy huomaamaan toisen tarpeet ja tukemaan heikompaa ihmistä. Sosiaalisesti lahjakas ihminen menestyy elämässä paremmin kuin huippulahjakkuus", väittää sosiaalipsykologi ja tietokirjailija Janne Viljamaa.

[quote author="Vierailija" time="12.06.2013 klo 20:31"]

Emme me mitään lyttää vaan vilpittömästi yritämme keksiä syitä sille, miksi ei kutsuta.

Ehkä te olette todellakin jotenkin liian .. mukavia, menestyviä, hyviä?

[/quote] Voi olla :( 

Kiinnitti huomiota tuo suorituskeskeinen luettelo aloituksen ensimmäisessä lauseessa, veikkaan että siltä suunnalta löytyy syy. Ei ihmiset ystävysty kivan kodin ja hyvän työpaikan kanssa.

En kyllä usko, että kaikki kateuden takia hylkäisivät teidät.. Jotenkin jännä, että voisitte olla liian mukavia/menestyviä/hyviä kaikkien mielestä.

Jos ei läträä viinalla, ei saa ystäviä, niin se vaan on.

Minä tunnen muutamia todella mukavia ihmisiä, joiden seurassa on rankkaa olla, kun keskustelu ei kulje. Jos yleistietous, koulutustausta, kiinnostuksen kohteet ja sijoittuminen työelämään ovat kovin erilaisia, niin mistäs sitten puhuu. Nämä minun mukavat ihmiseni ovat ihanan kilttejä, lojaaleja, huomioonottavia jne, mutta parhaimmillaankin yhdessäolo on täynnä kiusallisia taukoja keskustelussa. Vika on tietenkin osin minussakin, en osaa puhua heitä kiinnostavista asioista. Voisiko teillä olla samanlaisesta tilanteesta kyse, olette ehkä tosi mukavia, mutta jokin tekee yhdessä olemisesta vaivalloista.

Minä ainakin tulkitsen tuon "liian mukava, liian menestynyt" niin, että ap käyttäyy itse näin ehkä jopa huomaamattaan, mutta samalla se ärsyttää muita. Onhan näitä joiden elämä on päällepäin täydellistä, aivan kuin naistenlehdestä tai blogista. Tuoto ap ehkä itse tällaista vaikutelmaa esiin, koska on itse tyytyväinen saavutuksiinsa ja elämäänsä ja muut ottaa sen sen sitten itseriittoisuutena ja leuhkimisena?

Ja tosiaan, kysy siskoltasi, hän ilmeisesti tietää syyn. Pyydä siskoa olemaan rehellinen, mutta valmistaudu kuulemaan jotain ikävää itsetäsi.

Kysymyksesi on vastaus? Jos tuota pitää kysyä eikä ymmärrä vikojaan niin ei ymmärrä. Pieni epävarmuus itsestä tekee immeisestä mukavamman. No mun mielipide vaan. 

Mielenkiintoinen aihe jota olen itsekin pohtinut! Olen huomannut muutamia seikkoja jotka karsivat ystäväpiiriä. Me esimerkiksi olemme suht. nuori pari, meillä on yksi lapsi, olen opiskelija ja kotiäiti, mieheni on huonosti palkatussa työssä luovalla alalla. Raha tai ammatinvalinnat eivät kertaakaan ole tulleet ystävyyksien tielle! Muutamat lapsettomista ystävistä ovat käyneet etäisemmäksi, mutta ovat edelleen kuvioissa kunhan heidän ei tarvitse tavata lasta/tiedostaa hänen olemassaoloaan. Se on suht. ymmärrettävää. Sitten on näitä ystäviä/perheenjäseniä, joilla on lapsia, jotka eivät halua meidän kanssa mielellään aika viettää, koska arvomme (ja kasvatustapamme) ovat niin erilaisia. Ennen kuin saimme oman lapsen, tämä ei tullut ilmi niin räikeästi. Varsinkin kasvissyöntimme ahdistaa muita lapsiperheitä mitä ilmeisemmin. Onneksi ystäviä kuitenkin löytyy! Harmittaa vain kun esimerkiksi omat veljeni perheineen eivät viihdy meidän kanssamme ilmeisesti arvomaailman erilaisuudesta johtuen. Itseäni ei muiden arvot vaivaa enkä paasaa kellekään.

Mutta romaani tiivistettynä: elämäntilanne ja elämänarvot ovat aika tärkeitä tekijöitä näissä asioissa.

Veikkaan, että ette ole jotenkin pintaliitäjäperusmassaa, eli viina, juoruilu puuttuu? Jos on viinaa ja muista juoruilua niin pitäisi onnistua.

Oletkohan meidä ystäväperhe? Jos, niin ei teissä ole mitään vikaa. On vain omassa elämässä menossa niin monenmoista, ettei vain jaksa olla niin sosiaalinen kuin haluaisi. Liikaa kuormitusta, eikä se teidän syy ole, mutta välillä niin vain on, myös sosiaalista väsymystä. Ja kun niin on, ja kotiaikaa ja joutenoloa jää itselle muutenkin niukasti, niin sitä vain haluaa olla oman perheen kesken kotona. Nyhjätä tylsästi, mutta niin rentouttavasti. Jos vaihtoehtona on haukotella vieraisilla (ei seuran vuoksi vaan vaikka väsymyksestä), niin mieluummin haukottelen kotonani ihan rauhassa.

On ollut mukavaa vierailla teillä, mutta liian harvoin aikataulut vain sopivat yksiin. Olen kyllä suunnitellut teidän kutsumistanne vastavierailulle, hups(!) jo ainakin 7 vuotta, mutta en vain saa aikaiseksi. Aikomus on silti aito. Pitäisi vaan ensin raivata kotia edes sen verran, että kaikilla voisi olla edes suht kivaa. Pitäisi keksiä syötäväksi laitettavaa, ja laittaa sitä, järkätä aikatauluja, saada sopimaan... Jotenkin ne tuntuvat juuri nyt ylimääriseltä kuormitukselta. Sinulla on aina niin hienot ja monipuoliset tarjoilut, ehkä samanlaiset odotuksetkin? En ole pitojen laittaja, ja mietin mikä olisi riittävästi, riittävän hyvää tarjottavaa, ei ihan noloa... kynnys nousee. Ehkä vähän hävettääkin? Eihän vierailun järjetäminen olisi kuin pieni projekti, mutta kun niitä "suuria ja pieniä projekteja" on ihan tarpeeksi muutenkin, niin en vain innostu - juuri tänään. Ja huominen vaihtuu ensi viikkoon, kuukauteen, ensi vuoteen... ja vuodetkin vierähtää.

Näemmekö muita ystäviä? Kyllä, silloin tälllöin. Pihalla, ulkoilemassa, yhdessä jotakin tehden, jonnekin mennen, epävirallisesti, järjestämättä, jonkin muun asian yhteydessä... Usein läheistenkin kanssa saatamme todeta, että nyt ei jaksa nähdä tai jutella, palataan asiaan myöhemmin. Ja se on ihan ok molemmin puolin.

Viime viikolla jo kotona keskustelimme, josko kutsuisimme teitä pihallemme, terassille iltaa istumaan - mutta tuli sitten taas viileät kelit... Ehkä vielä kuitenkin joskus, olisi mukava nähdä!