Mikä meissä on vikana??? OV.

Olette juuri näitä pintaliitäjiä joita minäkin välttelen...

2, onpa kiva kuulla.

Ap

Eihän tähän kysymykseen voi vastata, kun ei tunneta teitä yhtään. Kerro vähän itsestäsi. Mitä mieltä olet asioista, millainen elämänasenne sinulla on, kuinka kiinnostunut olet ystäviesi tarinoista, onko sinulla huumorintajua, oletko hyvä supliikkinen mimmi, onko sinulla lapsia, mitä mieltä olet mamuista, matkustatko paljon, pidätkö työstäsi, millaisista asioista tykkäät keskustella, mitä luet jne.

Oletko yrittäny pokailla kenties kavereiden miehiä?

Siis ymmärsinkö oikein. Olette kutsuneet paljon ihmisiä kylään ja aiemmin he ovat tulleet, ,mutta eivät enää? Eikä kukaan ole kutsunut teitä?

Me kutsutaan paljon myös ihmisiä kylään, suunnilleen kerran viikossa on joku tuttavaperhe. (Ja perheet siis aina kokonaan tervetulleita).Aina ei sovi kun kutsutaan, joten niitä sitten yritetään joskus uudestaan. Ei kutsutu kauhean aikaisin, eikä ole mitään suureellista vaan mukavaa yhdessäoloa ja perusruokaa. Mutta ei odoteta mitenkään vastakutsuja. Jotkut kutsuu meitä (meillä 4 lasta), joillain ei olla perheenä oltu koskaan. Mutta ei se haittaa. Pääasia, että tämä tapa toimii meillä ja on kivaa. 

Itse en kesällä halua kovin kauaksi sopia mitään. Voi olla, että teidän kavereilla sama juttu.

Porukat tykkäävät käydä meillä. Pitävät tätä rentona paikkana. Ehkä se on avain, onko teillä rentoa? Saako olla sellainen kuin on vai pitääkö stressata siitä mitä tekee tai sanoo?

[quote author="Vierailija" time="12.06.2013 klo 18:18"]

Ollaan 30v akateeminen pariskunta. Todella kiva koti, ollaa hyvissä töissä, urheilullisia ja meneviä. Kutsutaan paljon ystäviä kotiimme erilaisiin juhliin tms. Kuitenkin nolla vastakutsua mihinkään, ei bileisiin, ei kyläilemään tai mihinkään harrastuksiin. Nyt yritin taas mukavilta vaikuttavia ystäviä pyytää kahville yms niin tulee vain vastaus, että on jotain muuta. Ja tyyliin että koko kesä on buukattu, että ei ehdi ollenkaan?  Naisia, miehiä, kaikki, miksi emme kelpaa seuraksi? Juuri mieheltä kysyin, mikä meissä on vikana? Sukulaiset esim sisarukset peruu vierailut, kaverit eivät halua nähdä yms. Omasta mielestämme olemme kivaa seuraa...

Paha olla!! :(

[/quote]

"Mukavilta vaikuttavia ystäviä"?  Eli sä et edes tunne ihmisiä joita kutsut ystäväksi?

Tulee mieleen se Jim Carreyn leffa, kaapeliputkimies tms. =)

Hah no en tod ole pokaillut kavereiden miehiä :(

Ollaan tavallisia, rentoja jne. keskustelutaitoisia, opiskelleita.

Mietin ihan ihme asioita: ollaanko liian hyvissä duuneissa tms ovatko nämä kateellisia tai ollaanko liian köyhiä ettei meille voi tulla (ei omakotitaloa, purjevenettä tms) 

En tosiaan tiedä, mikä meissä on :( Olen yrittänyt pitää yhteyttä selä vanhoihin että uusiin ystäviin huonolla menestyksellä. Ollaan siis kutsuttu mm molempien opiskelukavereita puolisoineen meille, sisaruksia perheineen meille. Osa on tullut mutta kukaan ei koskaan pyydä meitä mihinkään tai nykyään ei edes tule meille. Moni peruu tulonsa viime tipassa.

Paha olla, kyllä tässä joku mättää, ei tämä ole normaalia :(

Ilmeisesti teissä on jotain mikä on tosiaan muille ihmisille vähän turn off. Hakeudutteko vääränlaiseen seuraan, kenties täysin eri tasoiseen kuin itse olette?. Onko tuo purjevene teidän kaveripiirissä yleinen kapine kun toit sen esille? Kerro vähän mielenkiinnon kohteistanne ja vaikka harrastuksista, ei teitä muuten voi kukaan arvioida.

Tai jospa kysyisit siskoltasi ihan suoraan missä mättää. Selitä tilanne hänelle ja pyydä häntä ihan rehellisesti valottamaan syitä. Luulisi sieltä jotain perustelua löytyvän.

Mitä teette yhdessä vieraiden kanssa? Mistä keskustelette? Kuuntelethan vieraitasi kiinnostuneena? On mahdollista, että teidän juttunne ei vain kiinnosta kavereitasi. Minunkaan juttuni eivät kiinnosta kaikkia. Silloin voi etsiä muita kavereita.

Tai ehkä teistä on laitettu jokin hullu juoru liikkeelle.

Olette liian hyvissä duuneissa, mutta liian köyhiä? En tiedä, ehkä olette tylsiä.

Jos olet mun sisko, niin puhutte aina vaan itsestänne, korostatte omia valintojanne ja väheksytte muita. Naurat muiden valinnoille (tiedän, ettet sitä itse huomaa) ja asetat itsesi koko ajan valokeilaan. Luulet selvästikkin, että olet jonkinlainen roolimalli, mutta totuus on ettei kukaan jaksa juttujasi/sinua. Olen pahoittanut mieleni monta kertaa jutuistasi ja olen saanut tarpeekseni. Katso peiliin ja koita löytää nöyryyttä.

Miehesi on tehnyt jotain "kamalaa", josta sinä et tiedä, mutta muut tietävät?

Olette tyrkkyjä ja ripustautujia. Yhden kerran voi tulla kohteliaisuuskylään, mutta teitä ei halua kutsua kotiinsa, koska tungette liian lähelle. Oletatte, että tästä alkaa tosiystävyys, mikä on todella vaivaannuttavaa!

Kuulostaa ikävältä. Oletteko ennen kutsuneet vieraita vai onko elämänne ollut kovin kiireistä? Entä onko sinulla tosiystäviä? Kai he sentään tulevat kylään? Entä vietättekö muuten koskaan aikaa muiden kanssa?

Usein ihmiset, jotka kyselevät tuollaisia, ovat jotenkin negatiivisella tavalla riippuvaisia seurasta tai suositusta asemasta sosiaalisessa piirissä. He ottavat jotenkin aivan liian raskaasti sen, jos joku peruukin tapaamisen tai jollekulle ei sovi yhteinen illanvietto. Tämä reaktio sitten tuntuu ikävältä tästä toisesta osapuolesta, ja vähentää hänen halukkuuttaan olla tekemisissä jatkossakaan. Tuntuu, että toinen sälyttää liiaa omaa onnellisuuttaan muiden vastuulle ja tapaamisten onnistuminen on elämän ja kuoleman kysymys. Silloin ne tapaamiset eivät ole enää rentoja ja hauskoja!

Kun riittävän moni on saanut tuta sen, miten tämäntyyppinen ihminen reagoi suunnitelmien muuttumiseen tai siihen, että tapaaminen ei sovi, tai että häntä ei ole kutsuttu johonkin minne joku toinen on kutsuttu, ystävät alkavat vähentyä. Harva jaksaa sellaista painetta ja stressiä, joka tuollaisen henkilön ystävyydestä seuraa. Minä ainakin haluan vapaa-aikanani rentoutua ja olla ottamatta minkäänlaisia paineita!

En tiedä, oletko sinäkin ap näitä, mutta monta kertaa olen huomannut että juuri tämän tyyppiset ihmiset päätyvät valittamaan seuran ja vierailukutsujen puutetta.

itse en kutsu kylään itsekeskeisiä ihmisiä. Eli  ihmiset, jotka: tulevat siis 1-3 tuntia myöhässä, vaikka olisi ruoka valmiina, vituttaa hautoa ruokaa uunissa ja ihmetellä, koska arvon vierat tulevat paikalle. lisäksi; Puhuvat itsestään taukoamatta, haastavat riitaa  tai vittuilevat/ muille vieraille tai saavat muut tuntemaan olonsa vaivaantuneiksi. Tähän ryhmään kuuluu esim. mun siskoni joka on todella huonoa seuraa, koska hän nolaa muita/haastaa riitaa/järjestää muuta draamaa eikä ole kiinnostunut kuin omista kuulumisistaan.

Tuo on hyvin tyypillistä. Ihmiset tykkäävät tulla valmiisiin pöytiin, jos joku viitsii nähdä vaivaa. Mutta itse he eivät viitsi, ovat peruslaiskoja. 

Jos eivät halua olla teidän kanssaan tai ajattelevat että ikäviä ihmisiä, niin silloin eivät milloinkaan tulisi. Itse en ainakaan hakeutuisi tällaisiin seurueisiin edes ilmaisen illallisen vuoksi. 

Pakko kai sanoa, että jossain selvästi jotain vikaa on, jos ei siskokaan tule kylään. Meillä (nro 6) kylässä käy hyvin monenlaista porukkaa, taloudelliselta elintasoltaan meitä paljon ylempänä olevia sekä alempana olevia. Samoin opiskelutaustaltaan. Löytyy niitä, joilla on se purjevene ja niitä, jotka elää pääasiassa tukien varassa. Ja ne saattaa olla meillä jopa samaan aikaan :-). Toki peruutuksia aina joskus tulee. No big deal. Sitten kutsutaan niiden tilalle jotkut muut sille päivälle, ja jos ei kukaan pääse, niin sitten ei pääse. Uskoisin, että näin se menee suurimmalla osalla. Kannattaa tosiaan siltä siskolta kysyä ja olla valmis kuulemaan se totuus. Koska kyllähän tossa nyt jokin mättää.

Jos olet veljeni vaimo, olet aivan liian suorapuheinen ja vihaan tapaasi kommentoida asioitani. Olen sinua vanhempi ja teen itse omat päätökseni. En halua sinun puuttuvan asioihini.

Jos olet naapurimme Rouva, en kestä sitä, että puhut vain itsestäsi ja lapsistasi ja työstäsi. Olet todella karismaattinen, mutta en jaksa tulla ihailemaan maailman napaa. HIenoa, että teillä on paljon rahaa, mutta koska meillä ei ole, koen sen röyhkeänä.

Jos taas olet serkkuni, en jaksa huumorintajuttomuuttasi. Sinulla on kiva duuni ja kivat lapset ja kiva koti ja olet ihan kivakin parhaimmillasi, mutta huumorintajuttomuutesi saa minut hulluksi ja vaikutat hemmetin jäykältä ja ylpeältä. Ymmärrän, että haluat puhua vain hienoista asioista ja vakavista poliittisista tapahtumista, mutta naura välillä. Ei kaikki ole niin vakavaa.

Jos taas olet lapsen koulukaverin äiti. Ymmärrän, että teillä ei ole täällä vielä paljoa ystäviä, mutta älä takerru meihin. Emme aina jaksa olla seurassamme tai miettiä mitä kivaa keksittäisiin yhdessä. Emme myöskään siedä miestäsi. Hän ujo ja hiljainen ja arka. MIeheni ei jaksa yrittää enää virittää keskustelua hänen kanssaan. Vähän kuin kivirekeä vetäisi perässä.