Kun lähiomaisella on mielisairaus

Onko lähiomaisellasi mielenterveyden ongelma? Miten se on vaikuttanut omaan elämääsi ja suhteeseen lähiomaisen kanssa?

Minulla on mielenterveydellistä häiriötä sairastava lähiomainen. Suhteeni häneen on periaatteessa hyvä, ja suhtaudun hänen mt-ongelmaansa sairautena sairauksien joukossa. Jokin suhteessamme on kuitenkin muuttunut. Mielenkiintoista on se, että alussa, kun hänen ongelmansa oli pahempi, minun oli helpompi suhtautua siihen, mutta kun pahin vaihe meni ohi ja sekä hänen elämänsä että oma tilanteeni normalisoitui, suhteemme mutkistui yllättäen.

Minulla ei ollut alussa vaikeuksia hyväksyä sitä, että hänellä on tällainen ongelma, joka saattaa ilmetä esimerkiksi ajatteluharhoina. Päätin suhtautua tilanteeseen rakentavasti, tukea häntä ja ymmärtää hänen erityistä ongelmaansa. Mutta sen jälkeen, kun hänen tilanteensa rauhoittui ja pahin harhaisuus meni ohi, hänelle jäi lievempiä, sanotaanko neuroottisluonteisia piirteitä, jotka ovat alkaneet häiritsemään minua enenevässä määrin.

Omaiseni ei ole enää ilmiselvästi harhainen, mutta hänen ajatteluunsa ja persoonallisuuteensa on tullut piirteitä, jotka vaivaavat minua. Hän etsii nykyään innokkaasti omia oireitaan vastaavia piirteitä toisista ihmisistä, eritoten meistä muista perheenjäsenistä. Hänelle on näköjään aika turha selittää, että meillä ei ole samaa mielisairautta kuin hänellä itsellään vain sen takia, että olemme sukua. Hän pitäytyy tulkinnoissaan, vaikka niitä yrittää kuinka oikoa.

Eikä se siihen lopu. Sain kuulla, että hän on kertonut tuttavilleen meidän muidenkin sairastavan samaa mielenhäiriötä, joka hänellä itsellään on. Se ei tietenkään pidä paikkaansa, mutta mehän emme pysty vaikuttamaan siihen, mitä hän ihmisille kertoo. Tämä on minusta kiusallista, koska se sotkee kanssakäymistä ihmisten kanssa. Koskaan ei voi tietää, mitä hän on höpötellyt ja kenelle, ja aina jää arvailun varaan, mitä toiset ihmiset ajattelevat meistä.

Olen kuullut parilta muulta mt-kuntoutujan omaiselta, että jotkut mt-kuntoutujat tuputtavat omaa diagnoosiaan muille perheenjäsenille. Luin jopa omaisen kertomuksen siitä, miten hoidossa ollut mt-kuntoutuja yritti sairaalasta päästyään järjestää muutkin perheenjäsenensä sairaalaan. Tämä on asia, josta ei paljon puhuta, vaikka nykyään puhutaankin mielenhäiriöiden vaikutuksesta mt-kuntoutujan omaisiin.

Kyse ei ole siitä, että meitä nolottaa, jos joku ottaa omaisemme puheet vakavasti ja pitää meitäkin mielisairaina. Mielenterveyden häiriöissä sinänsä ei ole mitään hävettävää. Kyse on siitä, että selän takana kerrotut höpötarinat sotkevat meidän suhteita sekä tähän omaiseen että muihin ihmisiin.

Tämä on kai asia, jonka kanssa pitää vain oppia elämään. Olen kyllä kuullut, että jotkut menevät itsekin terapiaan sen jälkeen, kun omainen sairastuu, mutta en tiedä miten moni menee juuri tämän tyyppisen ihmissuhdeongelman takia.