Mieheni kertoi olevansa bi, tai lähes kokonaan homo. Vedin pultit.
ja minä olen äimänä. Miestä ei ole muut naiset kiinnostaneet mutta on ollut minun kimpussani kuin liimattu. Olemme naimisissa ja lapset hankittu.
Nyt miehellä aloitettu jonkun aikaa sitten mielialalääkitys ja hän on "tutustunut itseensä" keskusteluavussa ja todennut että häntä kiinnostavat miehet, ja yksi ainut nainen (eli minä). Minua ei halua eikä aio vaihtaa, mutta minua tämä asia haittaa.
Jos asia olisi pidetty minun ja miehen välisenä ja jatkettu elämää kuten ennenkin, niin asia voisi olla ookoo, MUTTA mies päätti että hänen on kerrottava ja suorastaan tuputettava tieto asiasta kaikille ystävilleen ja kavereilleen, joita on PALJON. Minä en halunnut että hän kertoo, enkä ole kehdannut kertoa kenellekään. Olen vain järkyttynyt, vihainen ja loukkaantunut ja mietin eroa.
Tuntuu että olen ollut vain joku kulissivaimo, vaikka aina on seksi sujunut minun kanssani.
Mitä itse tekisit minun tilanteessani?
Kommentit (32)
Rauhoittuisin ja olisin onnellinen, että olen löytänyt itselleni hyvän miehen.
t. bi-vanhapiika.
Minunkin mielestäni sinun kannattaisi nyt rauhoittua. Tuntuu siltä, että sinua järkyttää tässä eniten se, että kaikki muut ovat saaneet tietää miehesi salaisuuden, ts. sinua harmittaa se, että miehesi kaatoi kaikki kulissit kertarytinällä. Nyt sitten mietit eroa, koska sinua on nöyryytetty.
Hyvää tässä teidän liitossanne on se, että sinun miehesi on kiintynyt sinuun eikä ole aikeissa lähteä etsimään itseään minnekään. Hän haluaa sinut eikä ketään muuta. Teillä sujuu myös seksi ja miehesi on saanut apua masennukseen. Lapsetkin on tehty. Ja ystäviäkin on, joten teillähän on asiat ilmeisesti paremmin kuin osaat arvatakaan.
Voisit antaa itsellesi toipumisaikaa. Olisiko puoli vuotta sopiva aika? Jos vielä senkin jälkeen haluat erota, niin sitten on syytäkin. Nimittäin puolessa vuodessa ehtii tottua järkyttävimpäänkin uutiseen, mikäli niin haluaa. Voi ollakin niin, että puolen vuoden päästä ihmettelet itseäsi, miksi oikeastaan otitkaan niin hirveästi kierroksia.
Tsemppiä.
Minun ex oli bi. Hän piti naisista enemän ja harrasti miehiä silloin tällöin. Minua se ei häirinnyt, mutta tiesin sen alusta asti. Hänessä oli monia tosi hyviä ominaisuuksia, joita ei niinkään ole tullut muissa vastaan. Ottaisin uuden bi-miehen, jos olisi tarjolla. Meidän suhde kaatui muuhun, ei kummankaan seksuaalisuuteen. En osaa sanoa muuta kuin, itse päätät elämästäsi. Mies ja hänen suhde sinuun on varmaan sama kuin ennekin.
[quote author="Vierailija" time="30.06.2013 klo 22:14"]
Minunkin mielestäni sinun kannattaisi nyt rauhoittua. Tuntuu siltä, että sinua järkyttää tässä eniten se, että kaikki muut ovat saaneet tietää miehesi salaisuuden, ts. sinua harmittaa se, että miehesi kaatoi kaikki kulissit kertarytinällä. Nyt sitten mietit eroa, koska sinua on nöyryytetty.
Hyvää tässä teidän liitossanne on se, että sinun miehesi on kiintynyt sinuun eikä ole aikeissa lähteä etsimään itseään minnekään. Hän haluaa sinut eikä ketään muuta. Teillä sujuu myös seksi ja miehesi on saanut apua masennukseen. Lapsetkin on tehty. Ja ystäviäkin on, joten teillähän on asiat ilmeisesti paremmin kuin osaat arvatakaan. [/quote]
Kiitos kauniista kirjoituksestasi. Osuit naulan kantaan.
ap
oon ns fäghäg eli homoemo...mul on paljon homokavereita ja suurin osa niist on entisii ukkomiehiä, lapset ja pitkä avioliitto naisen kanssa takana. ei oo mitenkään tavatonta että miehesi tulee ulos kaapista. ilman yhteiskunnan sosiaalista painostusta kaikki ne muutkin tulisivat jos voisivat....hyvällä itsetunnolla varustetutu miehet kykenevät sen tekemään. voimia sulle kuitenkin.
Ei voi mitään mutta mua alkoi ällöttää, asiahan on sinun ja teet mitä haluat tietenkin.
Itse en kestäisi jos itselle noin kävisi, en haluaisi sellaista miestä katsella.
Sanoisin, että nyt ei kannata hötkyillä mihinkään suuntaan. Ero ei yleensä ole mikään ratkaisu, teillähän on yhteiset lapsetkin ja ymmärsin, että muuten onnellinen parisuhde. Jos mies kerran on sinuun sitoutunut ja masennuksen 'sivutuotteena' kokee pohtivansa homoseksuaalisuutta, en veisi johtopäätöksiä liian pitkälle. Kun hän voi paremmin, nämä hänen tuntemuksensa voivat hyvinkin mennä kokonaan ohi. Miehesi olisi tietysti voinut odottaa sen suhteen, kenelle asiasta kertoo, ja esim. kertonut sinun lisäksesi vain lähimmille ystävilleen asiasta, mutta hienoa että asiasta on kuitenkin avoimesti keskusteltu ennen kaikkea teidän välillänne. Paljon kärsivällisyyttä ja rakkautta, yhdessä selviätte tästä kaikesta! nm Hannah
En haluaisi minäkään katsella tuollaista. Miksi ihmeessä siitä asiasta pitää avautua jos ei kerran aio edes elää avoimesti sitä bi-elämää?
Mitä helvettiä siitä hyötyy että toitottaa suuntautumistaan kaikille niin kauan kuin aikoo siinä heterosuhteessa pysyä?
Yhtä kamalaa olisi jos mies toitottaisi mitä tahansa seksimieltymyksiään ulkopuolisille, oli se sitten transvestismia, sadomasokismia tai mikä tahansa fetissi. Eikä tykkäisi varmaan mieskään jos kertoisin kaikille hyvänpäivän tutuille omista mieltymyksistäni joita en häneltä saa. Tai että olen kiinnostunut hyväkroppaisista komeista miehistä, mutta aion nyt pysyä kuitenkin tässä suhteessa.
Epäilenpä että ennen pitkää ap:n mies on alkamassa etsiä itseään ihan fyysisestikin jos noin innostunut on asiasta avautumaan.
Ysille, ehkä sinun mielestäsi, mutta olen tyytyväinen elämääni, miehisen aviomieheni kainalossa joka ei miehiä vilkuile, onneksi!
Jokainen elää tyylillään, kaikki ei vaan halua homomiestä puolisoksi ja onneksi voi kukin valita mitä haluaa.
11 on niin oikeassa, kyllä puolisoa pitää kunnioittaa sen verran, että ei seksuaalisuudestaan avaudu ulkopuolisille enempää kuin on tarve. Mieheni on vaalea ja pyöreähkö ja rakastan häntä kovasti, mutta pidän tummia, ruskeasilmäisiä ja hoikkia miehiä erittäin seksikkäinä. Onko oikein, jos ihmisille hehkuttaisin näitä mieltymyksiäni, vaikka olisin mieheeni kuinka sitoutunut. Ei minusta. Terapeutille ehkä, jos minun pitäisi käsitellä jotenkin tunteitani, ja sitä, että koen jääneeni jostain paitsi, mutta uskolliseen suhteeseen ei minusta kuulu puolison loukkaaminen. Ei silläkään tasolla, että puolisolle itselleen pitäisi kertoa tätä loukkaavia asioita, kun niillä ei kerran ole merkitystä elämälle.
Meistä monilla on biseksuaalisia tunteita, ja kriisit voivat niitä nostaa pinnalle, kuten tämä masennus. Jos mies on oikeasti (kuten ilmeisestikin on) aloittajaan ollut rakastunut, ja rakastaa edelleen, ei hän ole homo.
Toivottavasti suhteenne kestää, kertoisin itse miehelle, että hänen avautumisensa loukkaa sinua, ja yritä kertoa, että missä tahansa suhteessa loukkaa, jos puoliso ryhtyy kertomaan kaikille haluavansa jotain muuta, vaikka ei saisikaan. Mutta älkää tehkö mitään hätiköityä, ehkä nämä asiat tasoittuvat, ja erityisesti koska teillä on yhteisiä lapsia, yrittäkää jatkaa.
Voisi kuvitella että kun sieltä kaapista ulos tulee niin asiat tosiaan alkaa tasoittua ja mihin suuntaan..vielä kun haluaa sitä toitottaa joka puolelle, niin väärin tehty vaimoa kohtaan, en jäisi katsomaan mutta meitä on moneksi.
Mene seksikauppaan ja osta lantio dildo joka myös straponina tunnetaan. Pane sillä sitten miestäsi pebaan että tämä saa mitä kaipaa ja pysyy tyytyväisenä kotona:D
Tätä se tosiaan on kun nykyajan liberaalissa mediassa toitotetaan, että homous ei ole ihmisen oma asia vaan kaapista on tultava niin suurella metelillä kuin suinkin mahdollista. En siis panisi syytä kokonaan ap:n miehen niskoille, kun mediauskovaisuus on meillä ikään kuin kansallinen ominaispiirre.
ap jatkaa.
Ongelmana ei ole se että mies on bi/homo, minulle on ihan sama minkätyyppistä pornoa hän katselee (kunhan minun ei tarvitse katsella). Suhtauduin asiaan niin että okei, ole vaan mutta pidetään asia meidän välisenä eikä sen tartte vaikuttaa mitenkään meidän suhteeseen jos uskollisia ollaan molemmat.
Mutta, vastoin pyyntöäni mies toitotti asiasta koko tuttavapiirinsä. Haki kuulemma hyväksyntää, eikä ole tehnyt mitään väärää eikä ymmärrä ollenkaan että miksi minä tunnen oloni nöyryytetyksi, jos joku nauraa minulle tai säälii minua, niin se on heidän oma ongelmansa, ei minun tarvitse piitata sellaisesta.
Kas kummaa, minä en vain kävele hymyillen tuosta noin vaan kun toiset kuiskuttelevat ja nauravat minulle. Se satuttaa ja loukkaa.
Jos kyseessä olisi minun oma valintani, että olisin itse tehnyt jotain josta minulle nauretaan, on ihan eri asia.
En pysty jatkamaan suhteessa.
Eniten pelkäisin sitä, että kun mies on löytänyt sukupuoli-identiteettinsä, hän haluaisi alkaa kokeilla seksiä oman sukupuolensa kanssa, ja tuntisi jäävänsä jostain paitsi, jos ei voi. Jotkut ihmiset ajattelevat, ettei se ole edes pettämistä, jos on saman sukupuolen kanssa.
En mä kestäis. Hienoa jos on löytänyt itsensä kypsällä iällä mutta pakkoko sillä on loukata toista ja huudella ympäriinsä jos meinaa että vaimo riittää jatkossakin. Tulee vähän olo että täytys päästä kokeilemaan uutta minäänsä ja vaimo ei sitten voi suutttua asiasta koska onhan hän tiennyt tuosta halusta.
Olen itse bi-suuntautunut, mutta jos mies noin asian toisi julki, olisi ero 100% varma. Se että kertoo asiasta ulkopuolisille kertoo asian todellisesta laidasta. Kertoo että on enemmän homo kuin bi. Minua olisi myös loukannut se, että puhuisi tuosta ulkopuolisille huolimatta siitä mitä itse tuntisin. En olisi sietänyt tuollaista.
Olen monesti törmännyt bi-ihmisten suhteissa tiettyyn ongelmaan, eli tämä bi-osapuoli on sitä mieltä, että hänellä on oikeus heterosuhteen ulkopuolisiin seksisuhteisiin koska "on bi ja koska se toinen ei voi tyydyttää bi:n kaikkia tarpeita".