Muita jotka hoitavat lapsensa kotona kouluikään asti?

Meillä vanhin aloittaa syksyllä koulun, toinen esikoulun ja nuorin 5-vuotias jää vielä kotihoitoon. 

[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 08:53"]

Meillä vanhin aloittaa syksyllä koulun, toinen esikoulun ja nuorin 5-vuotias jää vielä kotihoitoon. 

[/quote]

Juu mut taitaa tämä meidän ratkaisu olla aika harvinainen ainokaisen vanhemmille?

Meillä ei varmasti ole varaa tuollaiseen järjestelyyn. Muuten hoitaisin kotona. Tai katsotaan miten käy. :) Vanhin tulee olemaan kouluikään asti kotona ja ehkä toinenkin, mutta kolmas menee hoitoon näillä näkymin 4v tienoilla.

Meillä tavallaan meinaan mummu hoitaa. Eskariin tietty menee aikanaan. Olettaen tietysti, että mummu jaksaa ja on voimissaan. Miksei jaksaisi? Hyväkuntoinen 62-vuotias nyt ja lapsi 3. Lisäapuna isäni, joka on myös pirteä ja ikää 64. Kaupungin kerhossa aloitti keväällä kaksi krt/vko ja käyvät paljon puistossa jne. Mummu ei anna viedä hoitoon. No, kyllä mä lapsen hoitoon voisin viedä, mutta mummu hokee vaan, että hän hoitaa ja vieraat ei välitä ja kohdellaan huonosti, ei pidetä sylissä jne. On hoitanut nyt jo kaksi vuotta eli siitä, kun lapsi oli 1,5-vuotias.

Kolmen lapsen kaikki hoitovapaat pitänneenä äitinä ihmettelen miksi. Eikö se ainokainen kaipaa muuta seuraa? Minun lapset leikkii keskenään ja n. 5 vuotiaasta alkaen on omat kaverit alkaneet olla tosi tärkeitä. Olisi ollut kaameaa olla kotona yhden lapsen kanssa joka kaipaa seuraa. Kannatan kotihoitoa pienille lapsille, mutta sitten viimeistään 5v alkaen pitää todellakin olla kavereita ja virikkeitä.

Ei lasta todellakaan tarvitse laittaa hoitoon vain sen takia, että siellä on kavereita. Ei se lapsi niitä kavereita tarvitse joka päivä montaa tuntia. Kerhot, naapurin lapset, tuttavien lapset jne. riittää aivan hyvin. Miksi ne lapset pitäisi pienestä pitäen opettaa jatkuvaan seuraan ja hälinään?

Me käydään kerhoissa 2 kertaa viikossa,puistoissa useamman kerran viikossa ja tuttavien lapsiakin tapaamme.Lapsi on sosiaalinen ja osaa leikkiä muiden lasten kanssa.

[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 09:14"]

Kolmen lapsen kaikki hoitovapaat pitänneenä äitinä ihmettelen miksi. Eikö se ainokainen kaipaa muuta seuraa? Minun lapset leikkii keskenään ja n. 5 vuotiaasta alkaen on omat kaverit alkaneet olla tosi tärkeitä. Olisi ollut kaameaa olla kotona yhden lapsen kanssa joka kaipaa seuraa. Kannatan kotihoitoa pienille lapsille, mutta sitten viimeistään 5v alkaen pitää todellakin olla kavereita ja virikkeitä.

[/quote]

No ainakin meillä riittää kerhot ja puistot, joissa kavereita näkee harva se päivä. Ihmiset eivät oikein osaa rauhoittua viettämään aikaa perheensä kanssa, joten meillä on yksi ilta viikossa varattu vain perheen kesken olemiseen. Pelaamme, juttelemme, syömme... fiiliksen mukaan.

Jos siihen päiväkotihulinaan tottuu ihan pienestä saakka, niin varmasti sitä kaipaa jos ykskaks kiskaistaan kotiin äidin ja vauvan kanssa. Kotona joutuu odottamaan vuoroaan, ja sitä huomiotakin, mutta päiväkodissa huomion saa melkein pelkästään toiselta lapselta. 

Meillä ainakin kotihoito eskariin asti, eihän sekään nyt sentään kokopäiväistä ole. Ja sisaruksistakin on seuraa toisilleen, eli vähän eroaa ap:n tilanteesta.

[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 09:14"]

Kolmen lapsen kaikki hoitovapaat pitänneenä äitinä ihmettelen miksi. Eikö se ainokainen kaipaa muuta seuraa? Minun lapset leikkii keskenään ja n. 5 vuotiaasta alkaen on omat kaverit alkaneet olla tosi tärkeitä. Olisi ollut kaameaa olla kotona yhden lapsen kanssa joka kaipaa seuraa. Kannatan kotihoitoa pienille lapsille, mutta sitten viimeistään 5v alkaen pitää todellakin olla kavereita ja virikkeitä.

[/quote]

Tuli mieleen... miksi ihmeessä se kotihoito tarkoittaisi vain ja ainoastaan siellä neljän seinän sisällä pysymistä? Mä ainakin nautin kovasti, kun sain mennä lapseni kanssa keskellä päivää museoihin (sporamuseo Helsingissä esimerkiksi), eläintarhaan, huvipuistoon, kirjastoon, puistoihin ja tehtiinpä muutama päiväreissu Köpikseenkin lentäen. Ei sinne kotiin ole pakko jumittaa, ulos pääsee aina kun haluaa.

Nrolle 10 onhan meillä tietenkin pienemmät meno vaihtoehdot kun emme hesassa asu.Mutta niihin juttuihin mennään mitä täälläpäin on.Lapsi käy myös muskaria käynyt jo vuosia ja ehkä syksyllä alkaa harrastamaan jotain urheilulajia tms.

Meillä kolme lasta. Nuorin lähtee nyt syksyllä kouluun. Esikoisen (10v..) syntymästä saakka olen ollut kotona. Lapset ovat käyneet eskarin, mutta muutoin ei missään päiväkodissa ole olleet. Kerhoissa käyty, kavereita on lähistöllä vaikka millä mitalla jne... Edelleen aion jatkaa kotona. Jossain vaiheessa sitten haen opiskelemaan, mutta en vielä.

[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 09:29"]

[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 09:14"]

Kolmen lapsen kaikki hoitovapaat pitänneenä äitinä ihmettelen miksi. Eikö se ainokainen kaipaa muuta seuraa? Minun lapset leikkii keskenään ja n. 5 vuotiaasta alkaen on omat kaverit alkaneet olla tosi tärkeitä. Olisi ollut kaameaa olla kotona yhden lapsen kanssa joka kaipaa seuraa. Kannatan kotihoitoa pienille lapsille, mutta sitten viimeistään 5v alkaen pitää todellakin olla kavereita ja virikkeitä.

[/quote]

Tuli mieleen... miksi ihmeessä se kotihoito tarkoittaisi vain ja ainoastaan siellä neljän seinän sisällä pysymistä? Mä ainakin nautin kovasti, kun sain mennä lapseni kanssa keskellä päivää museoihin (sporamuseo Helsingissä esimerkiksi), eläintarhaan, huvipuistoon, kirjastoon, puistoihin ja tehtiinpä muutama päiväreissu Köpikseenkin lentäen. Ei sinne kotiin ole pakko jumittaa, ulos pääsee aina kun haluaa.

[/quote]

Niiiinpä, mutta kun älli riittää vain sanaan KOTIhoito!! Keskustele sitten näitten kanssa mistään!

[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 10:29"]

[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 09:29"]

[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 09:14"]

Kolmen lapsen kaikki hoitovapaat pitänneenä äitinä ihmettelen miksi. Eikö se ainokainen kaipaa muuta seuraa? Minun lapset leikkii keskenään ja n. 5 vuotiaasta alkaen on omat kaverit alkaneet olla tosi tärkeitä. Olisi ollut kaameaa olla kotona yhden lapsen kanssa joka kaipaa seuraa. Kannatan kotihoitoa pienille lapsille, mutta sitten viimeistään 5v alkaen pitää todellakin olla kavereita ja virikkeitä.

[/quote]

Tuli mieleen... miksi ihmeessä se kotihoito tarkoittaisi vain ja ainoastaan siellä neljän seinän sisällä pysymistä? Mä ainakin nautin kovasti, kun sain mennä lapseni kanssa keskellä päivää museoihin (sporamuseo Helsingissä esimerkiksi), eläintarhaan, huvipuistoon, kirjastoon, puistoihin ja tehtiinpä muutama päiväreissu Köpikseenkin lentäen. Ei sinne kotiin ole pakko jumittaa, ulos pääsee aina kun haluaa.

[/quote]

Niiiinpä, mutta kun älli riittää vain sanaan KOTIhoito!! Keskustele sitten näitten kanssa mistään!

[/quote]

No eipä ihme, jos haluavat heti töihin kun sen lapsen saa sinne tarhaan, johan se alkaa hirvittää ja ahdistaa jos kuvittelee ettei sieltä kotoa saa lähteä mihinkään... :D

[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 09:36"]

Nrolle 10 onhan meillä tietenkin pienemmät meno vaihtoehdot kun emme hesassa asu.Mutta niihin juttuihin mennään mitä täälläpäin on.Lapsi käy myös muskaria käynyt jo vuosia ja ehkä syksyllä alkaa harrastamaan jotain urheilulajia tms.

[/quote]

Ei sillä niin väliä, vaikka vaihtoehdot ovat pienemmät. Siellä se tarjonta voi olla jopa rikkaampaa kuin täällä. Ja jonot lyhemmät. Täällä jonotetaan vauvauintiinkin syntymästä saakka, synnäriltä olen jokaisen ilmoittanut eikä välttämättä ole saatu paikkaa ennen kuin vauva on 7kk vanha.

#10

Minä ainakin olen hoitanut..ja sitten menin osa-aikatyöhön..ja ihanaa ja "rikasta" on elämä ollut eikä kavereista pulaa vaikka ei ole heti muiden hoitoon tuupattu. Miksi olisin hankkinut lapsia ja vienyt toisten äitien tai naisten hoitoon, kyllä kehtaan sanoa että olen ollut ihan paras hoitaja lapsilleni! En todellakaan kuvittele että joku vieras rakastaisi lapsiani yhtä paljon. Turha se on selittää ettei ole varaa, melkein kaikilla on valinnan vapaus ja vastuu..mikä on tärkeintä, se on se juttu, hienoa että löytyy äitejä jotka ajattelet sitäkin!

Tää on niin totta! :D

KOTIhoidetut lapsethat ovat AINA YKSIN KOTONA ÄIDIN kanssa. Ettäs tiedätte...

(Olen ollut kotona kohta viisi vuotta ja voin sanoa, ettei sosiaalinen elämäni ole ikinä ollut näin vilkasta, enkä koskaan ennen ole saanut näin paljon aitoja ystäviä,  kuin näiden kotivuosien aikana. Jokaisella tuntemallani kotiäidillä on 2-4 lasta, joten leikkiseuraakin löytyy lapsillekin aivan riittävästi).

------------------------------

Niiiinpä, mutta kun älli riittää vain sanaan KOTIhoito!! Keskustele sitten näitten kanssa mistään!

[/quote]

Vierailija kirjoitti:

Ei lasta todellakaan tarvitse laittaa hoitoon vain sen takia, että siellä on kavereita. Ei se lapsi niitä kavereita tarvitse joka päivä montaa tuntia. Kerhot, naapurin lapset, tuttavien lapset jne. riittää aivan hyvin. Miksi ne lapset pitäisi pienestä pitäen opettaa jatkuvaan seuraan ja hälinään?

Sanoo mökkihöperö elättivaris.

Vierailija kirjoitti:

Meillä kolme lasta. Nuorin lähtee nyt syksyllä kouluun. Esikoisen (10v..) syntymästä saakka olen ollut kotona. Lapset ovat käyneet eskarin, mutta muutoin ei missään päiväkodissa ole olleet. Kerhoissa käyty, kavereita on lähistöllä vaikka millä mitalla jne... Edelleen aion jatkaa kotona. Jossain vaiheessa sitten haen opiskelemaan, mutta en vielä.

Älä sitten itke pientä eläkettäs.

Vierailija kirjoitti:

Kolmen lapsen kaikki hoitovapaat pitänneenä äitinä ihmettelen miksi. Eikö se ainokainen kaipaa muuta seuraa? Minun lapset leikkii keskenään ja n. 5 vuotiaasta alkaen on omat kaverit alkaneet olla tosi tärkeitä. Olisi ollut kaameaa olla kotona yhden lapsen kanssa joka kaipaa seuraa. Kannatan kotihoitoa pienille lapsille, mutta sitten viimeistään 5v alkaen pitää todellakin olla kavereita ja virikkeitä.

Ei kotihoito tarkoita sitä, että istutaan kaikki päivät kotona, eikä nähdä muita ihmisiä. Jotkut vain ovat reippaampia, kuin sinä, ja osaavat hankkia lapsilleen virikkeitä ja seuraa muualtakin.