Mietitkö koskaan taakse jääänyttä elämää ja miehiä, joiden kanssa asiat olisivat voineet mennä hieman eri tavalla toimittuna toisinkin?

Kyllähän sitä menneitä joskus muistelee, mutta en jää pyörimään niihin. Menee vaan turhaa energiaa asioihin joille ei enää voi mitään.

Jälkeenpäin ajatellen on hyvä ettei joistain jutuista tullut mitään. Hrrr...

Mietin. Toisaalta ymmärrän, että olen aina toiminut kussakin tilanteessa juuri minulle sillä hetkellä ominaisella tavalla ja jos olisin toiminut toisella tavalla, se tarkoittaisi että minun olisi pitänyt olla täysin eri ihminen. Jos joku ei ole minun kanssani halunnut jatkaa sen perusteella millainen omana itsenäni olen, se kertoo vain siitä että hän on ollut minulle väärä ihminen.

Onneksi kenenkään kanssa ei juttu johtanut sen pitemmälle, koska silloin en olisi koskaan tavannut nykyistä puolisoani.

En mieti menneitä mutta totta kyllä että asiat olisi voinut mennä toisin. Jos voisin asioita muuttaa, en lähestyisi ketään ukkoa.

Mietin... Tänäänkin juuri.

Toisinaan, kuten monia muitakin elämän valintojani.

Elämää ei voi ymmärtää kuin taakse päin katsoen, kun elämän palapelissä alkaa olla tässä iässä jo enemmän paloja paikallaan kuin hajallaan ja kuvio alkaa hahmottua. Yhtä palaa ei kannata jäädä tuijottamaan, jos sen on jo ottanut osaksi kuviotaan, se on siinä.

Kyllä. Miten erilaista elämä olisi ollut.

Yksi loukkasi minua. Sain uuden tilaisuuden 5v myöhemmin ja "kostin".

Olisi ollut intohimoista, kiihkeää seksiä, ymmärsi minua henkisestikin.

En voisi toimia toisin, joten en mieti sillä lailla. Mietin kyllä miksi se toinen ei voinut toimia toisella lailla ja olla toisenlainen :D

Kyllä kahden eri miehen kohdalla. Osaan pilata asiani ihan luonnostaan, ei tarvitse edes yrittää.

Näin vastikään unta, jossa olin menossa naimisiin eksän kanssa. Puhuttiin hääjärjestelyistä, kun minä yhtäkkiä sanoin, että en halua naimisiin hänen kanssaan. Eksä oli ymmärrettävästi hämmentynyt. Myöhemmin unessa kerroin erosta ystävilleni ja sanoin kuinka helpottunut olin ja kuinka ylpeä siitä että osasin jättää eksän jonka kanssa elämä olisi ollut todella vaikeaa ja ikävää.

Oikeassa elämässä eksä oli jättänyt minut pari vuotta aikaisemmin ja meillä oli ollut todella vaikea suhde, jossa minä yritin korjata kaikkea, mutta miestä ei kiinnostanut muuttaa mitään tai tulla edes puolitiehen vastaan. Löysinkin hänen jälkeensä toisen miehen jonka kanssa kaikki oli helppoa ja riidatkin käydään toista kunnioittaen. Silloin vasta tajusin millaista parisuhteessa kuuluu olla.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kahden eri miehen kohdalla. Osaan pilata asiani ihan luonnostaan, ei tarvitse edes yrittää.

Hei, kohtalotoveri. 

Yksi asia harmittaa ja painaa isosti. Toinen on taas vuodesta toiseen ilonaihe, että tajusin lähteä. Niin paljon on ihmisiä, jotka saavat lapsia hullujen kanssa. 

Joskus muistelen menneitä, mutta nyt on kaikki hyvin. Ensimmäinen toimiva parisuhde ikinä ja olemme 5v jälkeenkin vielä kuin vastarakastuneita.

Yhtä eksää muistelen. Uskon, että hänen kanssaan olisin voinut olla yhtä onnellinen kuin nykyisenkin puolisoni kanssa, mutta olosuhteet ajoivat meidät erilleen. Toivon että hän on onnellinen. Minä ainakin olen.

Asioita joo, mutta miehiä en, olisin jättänyt väliin muutaman ehkä, mutta ketään en kaipaa niistä elämääni.

Joskus käyn mielessäni läpi menneisyyttä ja toki mietin sitäkin, olisiko kaikki voinut mennä toisin jos...  Mutta aina olen toiminut siihen asti kertyneen tiedon ja taidon perusteella, ihan niin kuin se toinenkin. Ja kyllä kaikkien suhteiden päättymiseen on ollut sama kaava: Jommalla kummalla osapuolella vetovoima on ollut pienempi kuin suhteesta koituva vaiva.  Aina voi ottaa opikseen ja pyrkiä parempaan seuraavalla kerralla.  ja vain omia virheellisiä asenteita ja tapoja voi muuttaa. Rakastuin esimerkiksi tulisesti hyvin liikunnalliseen mieheen, itse en ole liikunnallinen. En olisi voinut muuttua ainakaan kovin nopeasti lenkkikaveriksi, joten oma vetovoimani ei riittänyt tälle miehelle, ehkei olisi ikinä riittänytkään. Mutta sain tästä kuitenkin eräänlaisen kimmokkeen liikkua enemmän, sillä liikunta on niin monella hyvin tärkeässä asemassa. En nyt urheiluhulluksi ala, mutta yhden askeleen lähemmäksi liikkuvaa elämäntapaa ja pois sohvalta :) 

Toisen kerran jouduin tarkastelemaan alkoholinkäyttötapojani, edelleen lyhyen suhteen seurauksena korjasin maltillisempaan suuntaan jne. 

Kaikesta siis oppii ja kyllä nuo rakastumiskokemukset ja niissä epäonnistuminen saa korjaamaan tapoja kummasti!