Kun vieras ihminen avautuu. Mitä mieltä?

Tälläinen on vaivannut minua läpi elämän. Joko minulle puretaan kiukku ja valitetaan kaikesta vaikka olisi muitakin henkilöitä paikalla joihin sen voisi suunnata, tai sitten kerrotaan kaikki elämästä, minulle ventovieraalle. Olen ollut lukemattomia kertoja kuuntelijana tuntemattomille ihmisille. 

Kerran eräs nainen ripustautui kaulaani ja itki eräällä paikalla. Hänen tyttönsä oli tehnyt itsemurhan.

Olen aina lohduttanut ihmisiä ja luottamuksella voi minulle puhua. Mutta jos tarinointi menee vain yksipuoliseksi oman elämän saavutusten kertomiseksi niin yritän poistua paikalta kohteliaasti. Surevia lohdutan. Känisijöille ja valittajille olen haistattanut joskus peet.

Joku sanoi minua vahvaksi tammeksi. Ehkä sellainen sitten olen??

Mikähän siinä on, että jotkut ovat sen oloisia tai näköisiä, että heille avaudutaan? Sitten sanotaan, että kun olet niin hyvä kuuntelija. Minulla näin on tapahtunut jo ihan nuorena, myöhäisteininä, ja edelleen nelikymppisenä.

Ärsyttää. Varsinkin, jos ite aiheuttanu sen, että on kusessa ja alkaa tilittää. Ei heru myötätuntoa.

Olen itsekin ollut lukuisia kertoja tällaisen avautumisen kohteena.  Ajattelen niin, että vieraalle ihmiselle on helppo avautua. Vieraalla ei ole tunnesiteitä avautujaan, eikä hänellä ole siteitä niihinkään henkilöihin, joista avautuja mahdollisesti puhuu. 

Kun tunneside puuttuu, eivätkä osapuolet kenties koskaan enää tapaa, käyttää avautuja tätä toista henkilöä eräänlaisena henkisenä peilinä. Avautuminen vieraalle todennäköisesti auttaa järjestelemään ajatuksia, koska vieras ei voi ottaa kantaa mihinkään, voi vain kuunnella ja olla läsnä. 

Näin ajattelen ja koen tärkeänä ottaa avautumisen vastaan, koska se ilmeisesti helpottaa avautujan oloa.

Saattaa siitä tulla vähän sellainen roskasanko-olo.

Normipäivä töissä. t. myyjä

En tajua, miten joku pystyy olemaan terapeutti ammatikseen. Kohtaavatkohan he tätä ilmiötä vapaa-ajalla?

Ihmisten ongelmien tiedostaminen on mulle tosi ahdistavaa. En tiedä pystyisinkö olemaan esimerkiksi terapeutti, jonka täytyy pystyä kuuntelemaan jonkun ongelmia säännöllisesti.

Jos taas mulle avautuisi joku tuntematon eikä olisi todennäköistä törmätä samaan henkilöön myöhemmin, luultavasti kuuntelisin mielelläni ja olisin hyvilläni, jos puhumisesta on sille ihmiselle edes pieni apu. On helpompi elää siinä hetkessä kuunnellen ja myötäeläen, jos ei pelkää sitoutuvansa sen ongelman parissa elämiseen pitemmäksi aikaa. Ei tarvitse myöhemmin muistaa sitä murheellista asiaa, kun näkee sen ihmisen, ja ehkä keskustella asiasta lisää. Kertakuuntelulla pystyy käyttämään voimavarojaan juuri sopivasti.

Minullekin joskus tulee ihan tuntemattomat avautumaan asioistaan vaikka junamatkalla. Kerran eräs alkoi juttelemaan kadulla. Ehkä olen hyvä kuuntelemaan tai olen jotenkin kiltin näköinen. Kuuntelen ihan mielelläni ja yritän auttaa, jos osaan. Ehkä tuntemattomalle on helpompi avautua ja joskus joku tarvitsee kuuntelijaa juuri sillä hetkellä. Mukavaa, jos joku saa hetkeksi helpotusta oloonsa. Onhan se kuuntelijallekin helpompaa, kun ei ole mitään tunnesidettä eikä siihen tarvitse palata uudestaan.

Joo, täällä yksi semmoinen. Lapsuudessa olin lukioon asti koulukiusattu ja yksinäinen. Kotona vanhemmat ns. kovia luita. Itse olin yliherkkä.

Nyt ei tarvitse kuin kauppaan tai bussiin mennä, niin aina on joku nyyhkimässä elämäntarinaansa. Kavereita ei ole, kun huomasin, että mua käytettiin vain likasankona. Mihinkään kivoihin juttuihin ei pyydetty mukaan mutta seura kelpasi kun oli suruja.

Itse kyllä kuuntelen tuntemattomien ihmisten suruja ja en ota itseeni vaan tarjoan empatiaa. Kiva jos joku on saanut siitä voimia. Ihmisiä me vaan ollaan ja elämä on lyhyt. Joku on antanut mulle lahjan avautumalla elämästään ja mä olen antanut lahjan kun mä kuuntelen ja olen ystävällinen.

Se ei rajoitu vain ihmisiin vaan tuntuu, että jopa luontokappaleetkin, kuten tuntemattomat kissat, koirat, siilit ja ketut, kun ne on vahingoittuneita tai eksyneitä, tulee mun luo.

Rasittavinta on että parisuhteissa homma menee niin, että kun sillä toisella on paha päivä, niin se purkaa sen suuttumuksensa minuun. Myös muissa tilanteissa huomaa olevansa se tyyppi, johon puretaan myös kiukku, vaikka on täysin ulkopuolinen. Eli jotenkin sitä aina erottuu väkimassasta ja sitten ottaa vastaan jonkun random-tyypin vihanpurkauksen vain sen takia että se ei tykkää sun tyylistä tai meikistä yms. Sitten paljastuu, että todellinen syy onkin jossain muualla.

Mä olen miettinyt tämän homman sillai, että Jope Ruonansuun mukaan, ollaan enkeleitä toisillemme. Se, että me pysähdytään hetkeksi kuunteleen toisiamme, voi olla suuri merkitys jommalle kummalle tai kummallekin. 

Ei kai ketään tarvitse kuunnella, jos ei jaksa. Sanoo vain suoraan. Ei tarvitse olla mikään roskakori. Roskakorit kerää aina kärpäsiä.

En avaudu kenellekään mistään

Terapeutit ammatissa eivät mene niin syvälle asiakkaidensa asioihin. Eivät voisi tehdä työtä jos miettisivät yökaudet jonkun juttuja, jotka voivat kaiken lisäksi olla täysiä VALHEITA.

Ihmiset valehtelevat asioistaan, yleensä omaksi edukseen, sehän on tutkittu asia.

Tunnesiteen puuttuessa ei voikaan toisen ongelmia ymmärtää niin kuin oikein olisi.