millä nunnat ja munkit tulevat toimeen?

Teet hiljaisuuslupauksen. Esim kadonneelle nunnalle ei saatu puhua.

Terve menoa.

Tosin parempi kuin te toimiston orjuus ja pakkotyö ilman palkkaa, luostarissa sentään inhimillisempää.

Minä olen joskus oikeasti harkinnut lähtemistä munkiksi vaikka en kyllä uskovainen olekaan. Jotenkin se olisi vaan helpompaa kuin koittaa elää tässä jatkuvassa pettymysten ja kurjuuden kurimuksessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut uskossa kohta kymmenen vuotta mutta koska olen androgyyni ulkonäöltäni niin minua karsastetaan seurakunnassa. Enkä ole joku ap. Mitä joku luuli.

Siis kuka luulee ja missä viestissä?

Androgyyniys tuskin on ongelma, koska nunnilla on kaikilla samanlaiset kaavut ja ainakin katolilaiset nunnat taitavat leikata hiukset aivan lyhyiksi. Ja huivit on päässä. Et siis erotu joukosta siellä, kun kaikilla on sama tyyli.

kyse on olemuksesta ei niinkään tyylistä. mistä tiedän hyväksyvätkö he minut omana itsenäni vai pitääkö minun rukoilla asian puolesta?

mikä on hiljaisuuslupaus?

Ikäraja nunnaksi oli jotain 40. Eivät ota vanhempia, eivätkä sairaita, vammaisia. Koska kovaa työtä, ne ei ole hoitokoteja, lepokoteja, vanhushoitoloita.

Vierailija kirjoitti:

Ikäraja nunnaksi oli jotain 40. Eivät ota vanhempia, eivätkä sairaita, vammaisia. Koska kovaa työtä, ne ei ole hoitokoteja, lepokoteja, vanhushoitoloita.

No höpsis. Nimenomaan ei saa olla huollettavia lapsia, mutta sitten kun aikuiset lapset ovat omillaan, voi ryhtyä. Totta siltä osin, että töihinhän sinne mennään joten täytyy olla työkykyinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut uskossa kohta kymmenen vuotta mutta koska olen androgyyni ulkonäöltäni niin minua karsastetaan seurakunnassa. Enkä ole joku ap. Mitä joku luuli.

Siis kuka luulee ja missä viestissä?

Androgyyniys tuskin on ongelma, koska nunnilla on kaikilla samanlaiset kaavut ja ainakin katolilaiset nunnat taitavat leikata hiukset aivan lyhyiksi. Ja huivit on päässä. Et siis erotu joukosta siellä, kun kaikilla on sama tyyli.

kyse on olemuksesta ei niinkään tyylistä. mistä tiedän hyväksyvätkö he minut omana itsenäni vai pitääkö minun rukoilla asian puolesta?

Onko niissä joku tutustumisjakso? Muistelen nähneeni. Ota rohkeasti yhteyttä. Ainakin ulkomailla on pulaa oman maan nunnista ja munkeista. Espanjaankin menee paljon meksikolaisia ja afrikkalaisia. Ottavat varmaan mielellään vastaan Suomessakin.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen joskus oikeasti harkinnut lähtemistä munkiksi vaikka en kyllä uskovainen olekaan. Jotenkin se olisi vaan helpompaa kuin koittaa elää tässä jatkuvassa pettymysten ja kurjuuden kurimuksessa.

Minä taas olen kyllä uskossa ja minua kiehtoo luostarielämä ajatuksena. En silti ikinä voisi ryhtyä nunnaksi. Liian kurinalaista elämää. Herätys viideltä tai kuudelta. Ei voisi nähdä perheenjäseniä tai roikkua netissä silloin kun haluaa. Kaikki olisi päätetty puolesta. Myös se, mitä ruokaa syö.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen joskus oikeasti harkinnut lähtemistä munkiksi vaikka en kyllä uskovainen olekaan. Jotenkin se olisi vaan helpompaa kuin koittaa elää tässä jatkuvassa pettymysten ja kurjuuden kurimuksessa.

Kyllähän siinä uskoa pitäisi. Ymmärrän kyllä ajatuksesi. Ei tätä itsekään aina oikein jaksaisi. Mutta ei kai olisi helppoa sekään elämä, yksinkertaisempaa kyllä, pitäisi olla sovussa itsensä kanssa ja toisten, ja Jumalan edessä.

Kaipa se elämä on luopumista ja tyytymistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut uskossa kohta kymmenen vuotta mutta koska olen androgyyni ulkonäöltäni niin minua karsastetaan seurakunnassa. Enkä ole joku ap. Mitä joku luuli.

Siis kuka luulee ja missä viestissä?

Androgyyniys tuskin on ongelma, koska nunnilla on kaikilla samanlaiset kaavut ja ainakin katolilaiset nunnat taitavat leikata hiukset aivan lyhyiksi. Ja huivit on päässä. Et siis erotu joukosta siellä, kun kaikilla on sama tyyli.

kyse on olemuksesta ei niinkään tyylistä. mistä tiedän hyväksyvätkö he minut omana itsenäni vai pitääkö minun rukoilla asian puolesta?

No veikkaisin, että jos pitää keksiä paikka, jossa ulkoisella olemuksella on mahdollisimman vähän väliä, se paikka olisi juuri luostari. 😁

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen joskus oikeasti harkinnut lähtemistä munkiksi vaikka en kyllä uskovainen olekaan. Jotenkin se olisi vaan helpompaa kuin koittaa elää tässä jatkuvassa pettymysten ja kurjuuden kurimuksessa.

Minä taas olen kyllä uskossa ja minua kiehtoo luostarielämä ajatuksena. En silti ikinä voisi ryhtyä nunnaksi. Liian kurinalaista elämää. Herätys viideltä tai kuudelta. Ei voisi nähdä perheenjäseniä tai roikkua netissä silloin kun haluaa. Kaikki olisi päätetty puolesta. Myös se, mitä ruokaa syö.

Itse asiassa sieltä pääsee kyllä perhejuhliin ja silloin tällöin tapaamaan läheisiään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen joskus oikeasti harkinnut lähtemistä munkiksi vaikka en kyllä uskovainen olekaan. Jotenkin se olisi vaan helpompaa kuin koittaa elää tässä jatkuvassa pettymysten ja kurjuuden kurimuksessa.

Kyllähän siinä uskoa pitäisi. Ymmärrän kyllä ajatuksesi. Ei tätä itsekään aina oikein jaksaisi. Mutta ei kai olisi helppoa sekään elämä, yksinkertaisempaa kyllä, pitäisi olla sovussa itsensä kanssa ja toisten, ja Jumalan edessä.

No sen lähtemisen onkin estänyt juuri se etten usko. Jos olisi joku luostarin tapainen ateisteille niin lähtisin kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen joskus oikeasti harkinnut lähtemistä munkiksi vaikka en kyllä uskovainen olekaan. Jotenkin se olisi vaan helpompaa kuin koittaa elää tässä jatkuvassa pettymysten ja kurjuuden kurimuksessa.

Minä taas olen kyllä uskossa ja minua kiehtoo luostarielämä ajatuksena. En silti ikinä voisi ryhtyä nunnaksi. Liian kurinalaista elämää. Herätys viideltä tai kuudelta. Ei voisi nähdä perheenjäseniä tai roikkua netissä silloin kun haluaa. Kaikki olisi päätetty puolesta. Myös se, mitä ruokaa syö.

Itse asiassa sieltä pääsee kyllä perhejuhliin ja silloin tällöin tapaamaan läheisiään.

Joo, toki varmasti vaihtelee luostareittain. Katsoin yhden dokkarin Espanjasta ja siellä nunnan läheiset näkivät häntä sellaisen kalteriverkon takaa. Näytti hirveän surulliselta sellainen... Ja kirjeitä taisivat kirjoitella.

katsoin joskus ohjelman brittiläisestä nykyajan luostarista ja tytöt olivat aika nuoria ja mm. pelasivät sählyä keskenään. ihan hauskaa heillä tuntui olevan, eikä ollut vanhoillisia pukeutumissääntöjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

https://yle.fi/uutiset/3-11384455

Tuo ei liity munkkeihin ja nunniin, koska he eivät ole palkallisia työntekijöitä.

Ap, Youtubessa on monta dokkaria luostareista englanniksi. Yleensä nunnat/munkit valmistavat tuotteita myyntiin, esim. makeisia. Sillä ylläpidetään luostaria, mutta nunnat tai munkit tekevät köyhyyslypauksen, joten eivät omista mitään.

Luostarin taloudesta ja tuloista siellä sanotaan seuraavasti:

Luostari ei saa toimintaansa tukea verovaroista. Tulot ovat matkailu- ja ravintolatoiminnan, metsäomaisuuden ja lahjoitusten varassa. Luostari omistaa lisäksi viiniyhtiön, jolla pystytään rahoittamaan osa toiminnasta.

Luostarissa toimii ortodoksisen kirkon tukemana kirjasto. Valamon opisto saa toimintaansa tukea valtiolta. Konservointilaitoksen tilat on vuokrattu yksityisyrittäjälle.

Nunnat syö munkkeja. Lisäksi diskorahaa saavat.

Eivät kaikki luostarit ole mitään hiljaisuuden erakkomajoja. Monet nunnat ovat nimenomaan jalkautuneet ihmisten pariin ja tekevät avustustyötä lähiympäristössä.