Miksi jotkut lapset ovat niin vihaisia koko ajan?
Tuttavan poika 5 v mölisee jatkuvasti omiaan. Jutut ovat luokkaa: "Tapan lapsia. Ketään ei saa lyödä muutoin me vihastumme ja syömme ne." Jne jne. Esim leikkipuistossa puhuu muille lapsille: "Älä katso muhun päin." "En tykkää susta kun sulla on ruskea iho/punaiset kengät" jne.
Jatkuvaa mölinää, puhuu taukoamatta jotain negatiivista ja kaikki muut lapset ovat hänelle vihollisia. Erittäin raskas ipana.
Ruuasta mikään ei kelpaa ja vanhemmilleen huutaa koko ajan..
Kommentit (22)
Eiköhän tuossa ole jokin masennus tai personaallisuushäiriö taustalla, ei varmasti ole mukava olla tällaisella jatkuvasti vihaisella lapsella :( Voi olla myös rajattomuutta, jos puhuu vanhemmilleenkin ilkeästi eikä siihen puututa, niin lapsi on oppinut, että hän on se joka päättää ja sellainen asema on lapsen psyykeelle liikaa, kun ei tajua riittävästi tästä maailmasta, tämä vaikuttaa lapsen turvallisuudentunteeseen ja tekee sen jatkuvasti kärttyisen olotilan.
Usein kun sitten kohtaavat turvallisen, rajat asettavan aikuisen, niin alun sopeutumisvaiheen jälkeen löytyy se iloinenkin puoli lapsesta, mutta jos vanhemmat jatkavat hemmottelemista samaan aikaan, niin aika kivikkoinen tie valitettavasti edessä tällaisella lapsella, kun kokee aina suuren pettymyksen jos asiat eivät menekkään oman mielen mukaan.
T: Lastenhoitaja
Mua ihmetyttää myös lapset jotka HUUTAA KOKOAJAN. Kokoajan suu auki mölisee, ei välttämättä edes sano mitään mutta AAAAAARGHIIJJAAAAAA, OOOOOOUUUYMMMMBÖÖÖAAAAAAAAA!!! - kuuluu kokoajan. Mä sekoiaisin jos joutuisin asumaan tuollaisen kanssa saman katon allla.
-Ääniyliherkkä.-
Kuulostaa että voi olla jotain autismiakin taustalla
4 jatkaa kun tuli mieleen eräässä leikkipuistossa koko päivän perheitä seuranneena. Melkein jokaisen lapsen kohdalla toteutui tämä: Vanhempi sanoo että kohta lähdetään! (pois). Lapsi huutaa EI! Vanhempi hetken kuluttua: No niin, nyt lähdetään, alas tulla. Lapsi huutaa EI! Tätä jatkuu puoli tuntia. Lopulta vanhempi sanoo että no niin, mennään JÄTSKILLE. Ja sillä jätskillä maanitellaan lasta altaasta pois. :D Lapsesta riippuen jätski joko tehoaa tai ei. Eiköä nyt saatana millään muulla ku lahjomalla sitä lasta saada pois?
Olen ihmetellyt sitä, miten aggressiivisia ja levottomia hahmoja lasten elokuvissa, peleissä ynnä muussa viihteessä ja leluissa nykyisin on. Totta kai niistä tarttuu paljonkin lapsen omaan asenteeseen ja käyttäytymiseen.
Itse olin vihainen ja häiriintynyt lapsi koska olin ahdistunut ja masentunut, isä oli narkomaani ja äiti masentunut. En kyllä ollut ilkeä toisille lapsille, vaan perheen sisällä sain raivokohtauksia.
Vierailija kirjoitti:
4 jatkaa kun tuli mieleen eräässä leikkipuistossa koko päivän perheitä seuranneena. Melkein jokaisen lapsen kohdalla toteutui tämä: Vanhempi sanoo että kohta lähdetään! (pois). Lapsi huutaa EI! Vanhempi hetken kuluttua: No niin, nyt lähdetään, alas tulla. Lapsi huutaa EI! Tätä jatkuu puoli tuntia. Lopulta vanhempi sanoo että no niin, mennään JÄTSKILLE. Ja sillä jätskillä maanitellaan lasta altaasta pois. :D Lapsesta riippuen jätski joko tehoaa tai ei. Eiköä nyt saatana millään muulla ku lahjomalla sitä lasta saada pois?
Saa sen halutessaan, mutta ei tietenkään jos lapsi on oppinut, että viivyttelemällä saa aina lopulta sen jäätelön tai muun mukavan.
Päiväkodissa emme voi lahjoa lapsia tottelemaan, eikä silti ole vielä yhtään lasta jätetty leikkipuistoon. Niin on kyllä käynyt, ettei tällaisia hankalia tapauksia oteta enää retkille mukaan, jos menee kaikkien aikataulut uusiksi kun yksi odottaa saavansa herkkupalkan tottelemisesta.
T: Lastenhoitaja.
Ruokavaliokin voi olla joidenkin "käytöshäiriöiden" taustalla. Tätähän ei kaikki mammat myönnä, mutta ei ne juustohampparit ja sokerilitkut ole jatkuvasti syötynä kovinkaan hyvää ravintoa. Lapsellakin voi olla nälkäkiukku, aliravittu vaikka ruokaa saisikin ja sokerihumalahan on ihan yleinen monella lapsella.
Aggressiivisuus voi olla oire siitä, etteivät aikuiset kanna vastuutaan. Lapset eivät kestä, jos joutuvat kantamaan liikaa vastuuta: milloin herätään, milloin mennään nukkumaan, milloin ja mitä syödään, mitä päiväohjelmaan kuuluu. Jos lapsi saa / joutuu jatkuvasti päättämään näistä kaikista aikuisten vain myötäillessä ympärillä, niin käyhän se hermoille.
Huhhuh! Kyllä minulla ensimmäisenä tulee mieleen, että lapsella on jonkinlainen dissosiatiivinen persoonallisuushäiriö, jos hän puhuu me-muodossa! Rupeaisin varmaan kyselemään, että ketäs ne muut ovat.
Aggressiivisten lasten vanhemmat ovat usein tosi nössöjä, eivätkä halua olla näkevinään lapsen ongelmia. Sitten muita ihmisiä syyllistetään jos he yrittävät ottaa lapsen häiriintyneen käytöksen puheeksi. Ja auta armias jos onnistut saamaan lapsen käytöksessä muutosta aikaan... Ne vanhemmat eivät koskaan toivu siitä.
Negatiivisuus on myös synnynnäinen temperamenttipiirre osalla. Itsekin kuulun näihin. Toki tuollainen noin aggressiivinen vihamielisyys on jo osin ehkä jotain muutakin kuin vain sitä että kuuluu meihin, jotka on luonnostaan aina taipuvaisia tulkitsemaan asiat negatiivisesti ja pessimistisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
4 jatkaa kun tuli mieleen eräässä leikkipuistossa koko päivän perheitä seuranneena. Melkein jokaisen lapsen kohdalla toteutui tämä: Vanhempi sanoo että kohta lähdetään! (pois). Lapsi huutaa EI! Vanhempi hetken kuluttua: No niin, nyt lähdetään, alas tulla. Lapsi huutaa EI! Tätä jatkuu puoli tuntia. Lopulta vanhempi sanoo että no niin, mennään JÄTSKILLE. Ja sillä jätskillä maanitellaan lasta altaasta pois. :D Lapsesta riippuen jätski joko tehoaa tai ei. Eiköä nyt saatana millään muulla ku lahjomalla sitä lasta saada pois?
Ei saa, kun koko ajan pitää pelätä joko sitä, että lapsi saa trauman tai että joku tekee lasun.
No voi v*tun lasupelkoiset. Eiköhän nyt kuitenkin nuo esimerkin tyyliset vanhemmat lapsineen ole aika yliedustettuina siellä lasussa kun lapseen ei ole mitään rotia ja vanhemmalla vanhemmuus ihan hukassa. Ei todellakaan ne jotka tuollaisessa tilanteessa rauhallisesti ja napakasti poistaa lapsen paikalta vaikka kantamalla. Jos siitä joku pälli sivustaseuraaja lasun tekisikin niin se ei aivan takuuvarmasti johtaisi mihinkään.
Ja mistä tuo lapsen traumatisoitumisen pelko tulee? Kuka sillä vanhempia pelottelee? Taitaa pikemminkin nykyisin olla hyvin vahvasti vallalla käsitys että lapsi traumatisoituu pikemminkin juuri tuosta, että hän on se joka päättää itselleen aivan liian suuria asioita ja vanhemmat vaan sopertelee taustalla.
Vierailija kirjoitti:
Mua ihmetyttää myös lapset jotka HUUTAA KOKOAJAN. Kokoajan suu auki mölisee, ei välttämättä edes sano mitään mutta AAAAAARGHIIJJAAAAAA, OOOOOOUUUYMMMMBÖÖÖAAAAAAAAA!!! - kuuluu kokoajan. Mä sekoiaisin jos joutuisin asumaan tuollaisen kanssa saman katon allla.
-Ääniyliherkkä.-
Olen joskus miettinyt meneekö tuo ohi, vai tuleeko noista niitä kiljuvia/karjuvia teinejä/aikuisia jotka muutenkin melskaavat koko ajan (musiikki/pelit/TV aina täysillä, kauhea kolistelu mitä vaan tekee, ovia paiskotaan jne) ja tietysti yhtään ajattelematta muita (kellonaika, tilaisuus jne). En tajua miten jotkut ihmiset mölyävät koko ajan, aina ja joka paikassa.
Vierailija kirjoitti:
Negatiivisuus on myös synnynnäinen temperamenttipiirre osalla. Itsekin kuulun näihin. Toki tuollainen noin aggressiivinen vihamielisyys on jo osin ehkä jotain muutakin kuin vain sitä että kuuluu meihin, jotka on luonnostaan aina taipuvaisia tulkitsemaan asiat negatiivisesti ja pessimistisesti.
Lapsilla temperamenttipiirteet ovat korostuneempia kuin aikuisilla ja kun siihen lisätään kehittymätön tunteidensäätelykyky, niin perusnegatiivinen lapsi voi hyvinkin olla raivoava monsteri. Osa lapsista ei myös voi jostain syystä sietää mitään outoa tai erilaista ja ilmaisee sen myös tosi suoraan, niin kuin tuossa "en tykkää susta kun sulla on ruskea iho/punaiset kengät" -esimerkissä.
Siitä huolimatta ei varmaan olisi pahaksi selvittää, löytyykö käytöksen taustalta neurologisia tai tunnepuolen häiriöitä tai peilaako lapsi jotenkin vanhempiensa käytöstä aggressiivisuudellaan. Myös se pitää muistaa, että vaikka taustalta löytyisi jokin hyväksyttävä syy, se ei tee lapsen käytöksestä hyväksyttävää. Hän ajaa pahimmillaan kaikki pois luotaan tuolla raivoamisella ja en tykkää susta -töksäyttelyllä. Ilkeää, suvaitsematonta ja epäempaattista lasta kohtaan on useimpien - sekä lasten että aikuisten - mielestä hyvin vaikea tuntea sympatiaa, vaikka olisikin tietoinen siitä, mikä hänen käytöksensä taustalla vaikuttaa.
Koulussa nuo mölisijät häiritsevät toisia niin paljon, että kouluun meno alkaa olla turhaa. Eikö niitä saa johonkin koppiin eläintarhaan tai jotain?
Ei vaikuta normaalilta. Näin vasta leikkipuistossa samanlaisen tapauksen, aukoi päätään muille lapsille ja puhui koko ajan, taukoamatta. Vanhempansa vain istuivat eivätkä sanoneet mitään. Kun oli aika lähteä niin lapsi vain karjui. Ahdistavaa.
Ovat perineet persuvanhempiensa luonneviat.
Vierailija kirjoitti:
Ruokavaliokin voi olla joidenkin "käytöshäiriöiden" taustalla. Tätähän ei kaikki mammat myönnä, mutta ei ne juustohampparit ja sokerilitkut ole jatkuvasti syötynä kovinkaan hyvää ravintoa. Lapsellakin voi olla nälkäkiukku, aliravittu vaikka ruokaa saisikin ja sokerihumalahan on ihan yleinen monella lapsella.
Eikös se ole moneen kertaan tutkittu ja todettu, että sokerihumala on pelkkä myytti.
Onko jompi kumpi vanhempi elämäntapavalittaja?
Lapset mallioppivat erittäin herkästi, jos kotona on joku negatiivinen tiuskija tai pms-hullu.