Kun ikäeroa 3 vuotta, hyvät ja huonot kokemukset..pliis.

eikä oo kun hyvää sanottavaa. 3-vuotias on jo sen verran iso, et sellaset vauvajutut on ohi, sen ikäiselle voi selittää aika paljon asioita ja sen ikäinen alkaa olla melko omatoiminen. Meillä isoveli oli innoissaan mukana hoitamassa siskovauvoja, harjasi niiden hiuksia, keinutti sittereitä ja tarjoili tuttia, eikä sille juolahtanut mieleen tehdä mitään tyhmyyksiä vauvoille (paitsi kerran kun kammalla rapsutteli toisen tukkaa niin et karstat sai kyytiä, mut sitäkään ei tehnyt " pahuuttaan" ). Erittäin hyvä ikäero, mun mielestä =)

ja mielestäni on hyvä ikäero. Isompi osasi jo itse syödä ja pukea ja hoitaa vessassa käynnit yms. Pärjää hetken yksin sisällä kun esim. nukutin vauvaa ulkona... Ei tehnyt koskaa mitään pahaa tahallaan pienemmälle ja osasi jopa pitää seuraa ja " vahtia" kun esim. laitoin pyykit kuivumaan tai tyhjensin tiskikoneen. Nyt kun pienempikin on reilut 1v niin yhteistä leikkiäkin alkaa tulla kokoajan enemmän. Pikkusisko matkii ja ihailee mitä isosisko tekee :=)

Mustasukkaisuuttakin on ollut, mutta koen ikäeron kuitenkin sopivaksi. On ollut hyvä, kun on voinut jo odotusaikana jutella vauvasta isoveljen kanssa, samoin nyt pystyy selittämään asioita ja pukemaan sanoiksi pojan tunteita " sinua taitaa harmittaa, kun äiti viettää niin paljon aikaa siskon kanssa" . Lisäksi arkea helpottaa huomattavasti, kun poika ei enää käytä vaippoja, hoitaa vessakäynnit omatoimisesti, syö itse, vie roskat roskiin, riisuu vaatteet, pukee osittain, osaa leikkiä myös itsenäisesti jne. Mutta ei se todella aina ruusuilla tanssimista ole :)

Meillä oli 3,5 vuotta ja oli mielestäni loistava ikäero. Esikoinen ymmärsi jo puhetta eikä ollut mustasukkainen. Ei enää vaippaa ja osasi syödä. Nyt kun lapset jo 4,5 ja 8, leikkivät jatkuvasti kahdestaan vaikka ovat eri sukupuolta.