Lue keskustelun säännöt.
muuttovimmainen puoliso ongelmana, muita?
03.06.2013 |
En olisi ikinä kuvitellut, että minun liitossani voisi olla niin suuri ongelma, että päivitelisin sitä täällä, mutta totta se on: minulla on muuttovimmainen puoliso. Ensin hän, armeijasta kotiuduttuaan, haki normaalisti töitä, mutta kun hän sai työpaikan Helsingist, ongelma alkoi. Hän nimittäin pyysi minut luokseen asumaan. En kai tajunnut, miten isosta asiasta onkaan kyse, kun pakkasin laukkuni ja läksin kotikaupungistani. Ensin Helsinkiin ja sitten erään maan pääkaupunkiin, miljoonia ihmisiä, kieli, josta ymmärrän 20 sanaa. Toivotonta. Mies ei tajua mitä on tehnyt. - Asumme nyt Etelä-Suomessa, mutta viikonloppuna ilmeni, että mies voisi hyvinkin asua koko elämänsä Helsingissä. Eihän siinä muuten mitään, mutta kun hän on mun puoliso.
Kellään ollut samanlaista tai toisinpäin, että itse on halunnut muuttaa, mutta puoliso ei ja miten olette tilanteen hoitaneet?
Kommentit (19)
Sitä itsekin ihmettelen, että kuinka oli mahdollista, ettei mies kertonut yhtään tuosta vimmastaan tai pakkomielteestä asua Helsingissä. Ilmeisesti tuo ei tullut minulle mieleenkään enkä tajunnut, että joku ihminen voi oikeasti olla tuollainen. Ymmärrän ihmisiä, jotka ovat koko ikänsä asuneet esim. juuri siellä Helsingissä, mutta kun tämä tapaus ponkaisi sinne yli parikymppisenä vasta. Toisaalta minulle on myös kehittynyt vuosien mittaan maaseutukammo eli en ikinä halua asua tämän enemmän maaseudulla ja kuvittelin, että tämä olisi miehellekin se ihannevaihtoehto, varsinkin kun hän pari viikkoa sitten ehdotti muuttoa toiselle pikkupaikkakunnalle. En oikeastaan yhtään tiedä, mitä hänen päässään pyörii tässä asiassa eikä hän tunnut halukkaalta avautumaan.(ap:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis mikä tässä on suurin ongelma? Se Helsinki? Mistäs sitä tietää missä tykkää asua ennen kuin kokeilee. Tiedän montakin, ketkä ovat tykästyneet Helsinkiin, vaikka ovat lähteneet sinne vastahakoisesti juurikin töiden perusteella. Jos on varaa mukavaan elintasoon siellä, niin miksei tykkäisi?
Parisuhteessa nyt joutuu tekemään kompromisseja. Oma asenne vaikuttaa paljon.
Ei tuossa nyt vielä mikään vimma ole kyseessä. Vimmasta voisi pukea, jos muuttoja olisi kahdessa vuodessa viisi tai jotain vastaavaa tasoa. Helsinkiläisistä senverta tiedän, että täältä ei kovin moni lähde pois, kuin kulumalla. Aivan sama koska tänne on tullut. Palvelut on lähellä, matka kestää maksimissaan tunnin vaikeallekkin alueelle ja monelle nämä on tärkeitä asioita. Kyllä täälläkin sitä lähiöidyliä saa, jos haluaa. Ei se ole niin vakavaa, jos ukkosi on kiintynyt kaupunkiin. Mikäli omakotitaloa haikailee lasten kanssa joskus, niin saattaa tulla kalliimmaksi, mutta sekin onnistuu. Viikki ja Suutari on mielestäni ihan landea. Peltojakin jopa!
[quote author="Vierailija" time="03.06.2013 klo 13:34"]
Siis mikä tässä on suurin ongelma? Se Helsinki? Mistäs sitä tietää missä tykkää asua ennen kuin kokeilee. Tiedän montakin, ketkä ovat tykästyneet Helsinkiin, vaikka ovat lähteneet sinne vastahakoisesti juurikin töiden perusteella. Jos on varaa mukavaan elintasoon siellä, niin miksei tykkäisi?
Parisuhteessa nyt joutuu tekemään kompromisseja. Oma asenne vaikuttaa paljon.
[/quote]
Et sinäkään paljon tajua. Minä eli vaimo en viihdy Helsingissä enkä ulkomailla, asumassa siis, käydähän kyllä voi. Minäkin olen sitä mieltä, että kompromissit kuuluvat parisuhteeseen, mutta mies ei tajua tässä asiassa sitä lainkaan, vaan hänellä on jokin outo vimma, jolloin ei vaihtoehdoista puhuta. - Kun hän haki työpaikkaa ulkomailta ja sai sen, oli tarkoitus, että minä jään tietenkin töihin Helsinkiin, joten olen todellakin tehnyt kompromisseja. Tilanteen piti olla ok, kunnes viime hetkillä ennen muuttoaan ukko pillahti itkuun ja sanoi, ettei kestä ilman minua. En sitten hennonnut olla lähtemättä mukaan. - Kummallisinta on se sokeus, ettei mies tajua yhtään kantaa sitä vastuuta, jonka ottaa, kun minä suostun lähtemään ja jättämään kaiken.
Joo ei ole Helsinki niin paha... Itse jouduin muuttamaan tänne kymmenisen vuotta sitten kun töitä ei kotipaikkakunnalta saanut, ja täältä sai. Asun Viikissä, joka on hyvinkin rauhallinen ja maaseutumainen alue. Ei täällä oikeastaan mitään muuta vikaa oel kuin asumisen järkyttävä hinta ja jossain määrin liikenneruuhkat, mutta itse vältän ne menemällä töihin jo klo 7:ksi kun on liukuva työaika - silloin ei ole ruuhkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.06.2013 klo 13:40"]
En sitten hennonnut olla lähtemättä mukaan.
[/quote]
Toisin sanoen teit itse päätöksen lähteä miehen mukaan. Turha leikkiä nyt marttyyriä ja odottaa mieheltä erityisiä suosionosoituksia. Tiesit riskit ja hyväksyit ne. Ota nyt itse vastuuta omasta onnellisuudestasi.
Lainaustoiminto ei pelitä, mutta vastaan 8:lle. Kyllä parisuhteessa kumpikin on vastuussa omasta ja toisen onnellisuudesta tai ainakin hyvinvoinnista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on vimmaa aina, kun se toinen haluaa asua jossain muualla, jossa ap ei halua asua. Työpaikka on yksi aika olennainen peruste sille, mihin ihminen haluaa asettua, ja minusta tällaisessa tapauksessa on aika selkeää, että se, jonka työnsaanti on muualla helpompaa, joustaa. Pelkästään se, että on niin kiva asua Ritva-tädin lähellä ja kaikkien vanhojen koulukavereiden luona, ei ole tarpeeksi hyvä peruste, jos vaakakupissa on toisen työ.
Ulkomaankomennukset ovat puolestaan siinä mielessä hienoja tilaisuuksia, että ne kannattaa käyttää hyväksi, jos tilaisuus tulee. Siitä hyötyy koko perhe.
Näistä asioista olisi kyllä syytä jutella, ennen kuin ruvetaan perheeksi...
Ihmettelen näitä, joiden ei mitenkään sovi asua missään muualla kuin Peräilmajoella. Helsinki on kiva paikka asua, Vantaa on kiva paikka asua, Espoo on kiva paikka asua, mikä tahansa paikka on kiva paikka asua kun asennoituu sillä tavalla, että nyt asutaan täällä, kivaa!
Me ollaan asuttu milloin missäkin, milloin yhdessä, välillä puolivuotisjaksoja erilläänkin, ja hyvin on sujunut. Luopukaa "ei voi"-asenteestanne ja pistäkää homma toimimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.06.2013 klo 14:13"]Kyllä parisuhteessa kumpikin on vastuussa omasta ja toisen onnellisuudesta tai ainakin hyvinvoinnista.[/quote]
Takerrut nyt lillukanvarsiin. Oleellista on se, että aloittaja esittää tilanteensa ikään kuin hän ei olisi itse tehnyt päätöstä lähteä paikkaan, jossa hän aivan oikein arveli olevansa onneton. Ainakin minun on mahdoton osoittaa myötätuntoa ihmiselle, joka ei ollenkaan ymmärrä olevansa itse vastuussa omista päätöksistään vaan koettaa esittää itsensä olosuhteiden ja kumppanin tahdon orjaksi.
[quote author="Vierailija" time="03.06.2013 klo 14:28"]mikä tahansa paikka on kiva paikka asua kun asennoituu sillä tavalla, että nyt asutaan täällä, kivaa! [/quote]Ei pidä paikkaansa. Jos joutuisin luopumaan kaupunkiasumisesta joutuisi luopumaan monista asioista, joita pidän itselleni tärkeinä ja jotka tuovat minulle iloa. Maalla saisin tietenkin vastineeksi monia muita mukavia asioita, mutta en arvosta niitä yhtä paljon kuin kaupunkiasioita. Pärjätä osaisin missä tahansa mutta onnellisin olen isossa kaupungissa. Siksi en täältä ole muuttamassakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.06.2013 klo 14:13"] Kyllä parisuhteessa kumpikin on vastuussa omasta ja toisen onnellisuudesta tai ainakin hyvinvoinnista.[/quote]
Ilmankos tällä palstalla on niin onnettomia äitejä.
[quote author="Vierailija" time="03.06.2013 klo 14:45"]
[quote author="Vierailija" time="03.06.2013 klo 14:28"]mikä tahansa paikka on kiva paikka asua kun asennoituu sillä tavalla, että nyt asutaan täällä, kivaa! [/quote]Ei pidä paikkaansa. Jos joutuisin luopumaan kaupunkiasumisesta joutuisi luopumaan monista asioista, joita pidän itselleni tärkeinä ja jotka tuovat minulle iloa. Maalla saisin tietenkin vastineeksi monia muita mukavia asioita, mutta en arvosta niitä yhtä paljon kuin kaupunkiasioita. Pärjätä osaisin missä tahansa mutta onnellisin olen isossa kaupungissa. Siksi en täältä ole muuttamassakaan.[/quote]
Avainasia tuossa onkin, pitääkö aina olla "onnellisin" vai riittääkö välillä se että on "riittävän onnellinen". Mielikuvituksella ja halulla sitä pystyy järjestämään itselleen menemistä ja tekemistä ihan hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.06.2013 klo 14:57"]Avainasia tuossa onkin, pitääkö aina olla "onnellisin" vai riittääkö välillä se että on "riittävän onnellinen".[/quote]Kyllä mä olisin jossakin tuppukylässä ihan vain onneton. Miksi ihmeessä ottaisin itselleni huonomman vaihtoehdon, kun pystyn kerran vapaasti valitsemaan? -13
Ei kai kyse ole niinkään asuinpaikasta vaan asettumisesta, pysyvän kodin rakentamisesta. Ainakin mulle pysyväisluonteisen kodin perustaminen on ollut tosi tärkeä asia - etenkin perheenperustamisen jälkeen. Nyt on hyvä olla, kun ei tartte haikailla muualle.
Tunnen yhden perheen, jossa 8-vuotias on muuttanut varmaan 10 kertaa elämässään. Ei voi tehdä psyykelle hyvää, kun koti on vain varasto tai nukkumisasema. Syy muutolle on aina jokin "naapuri, joka käyttää liikaa pesutupaa" tms.hölmö, eikä todellakaan esim. työ. (Perheen vanhemmat eivät käy töissä.)
[quote author="Vierailija" time="03.06.2013 klo 14:40"][quote author="Vierailija" time="03.06.2013 klo 14:13"]Kyllä parisuhteessa kumpikin on vastuussa omasta ja toisen onnellisuudesta tai ainakin hyvinvoinnista.[/quote]
Takerrut nyt lillukanvarsiin. Oleellista on se, että aloittaja esittää tilanteensa ikään kuin hän ei olisi itse tehnyt päätöstä lähteä paikkaan, jossa hän aivan oikein arveli olevansa onneton. Ainakin minun on mahdoton osoittaa myötätuntoa ihmiselle, joka ei ollenkaan ymmärrä olevansa itse vastuussa omista päätöksistään vaan koettaa esittää itsensä olosuhteiden ja kumppanin tahdon orjaksi.[/quote]
Ei aloittaja odota mitään sinulta, vaan puolisoltaan.
Töitä olisi kyllä löytynyt siltä paikkakunnalta, jossa ap.:n liitto alkoikin, joten ei ole siitä kyse. Toisaata kannattaa miettiä oletteko ihan varmoja, että viihtyisitte *ihan missä vain*. Eihän se niin ole, älkää edes uneksiko! (ap.)
[quote author="Vierailija" time="03.06.2013 klo 15:02"][quote author="Vierailija" time="03.06.2013 klo 14:57"]Avainasia tuossa onkin, pitääkö aina olla "onnellisin" vai riittääkö välillä se että on "riittävän onnellinen".[/quote]Kyllä mä olisin jossakin tuppukylässä ihan vain onneton. Miksi ihmeessä ottaisin itselleni huonomman vaihtoehdon, kun pystyn kerran vapaasti valitsemaan? -13
[/quote]
Hyvä tilanne, jos kerran pystyt valitsemaan vapaasti.
Suurella osalla meistä on otettava huomioon monta asiaa, kuten puolison työ, oma työ ja perhe. Helpottaa paljon kun kumpikin osaa ajatella järjellä. Aikanaan oli itsestään selvää, ettei kummallekaan löytynyt kotipaikkakunnalta töitä, joten tie vei pk-seudulle, ja siellä on pysytty, vaikkakin paikka on muutamaan otteeseen vaihtunut ja ulkomaillakin on välillä tullut asuttua.
Ei voi mitään, mutta ihmettelen niitä, joille ei millään kelpaa kuin se yksi ja ainoa paikka, joka on kelvollinen asuinpaikaksi ja kaikille muille nyrpistetään kärsää. MIKÄ voi olla niin ainutlaatuisen ihmeellistä, ettei sieltä voi ikänä lähteä muualle? Kertokaas te kotiseutufanaatikot.
Eikö teillä ole puhuttu noista joskus suhteen alkuaikoina? Siis että oletteko kotiseuturakkaita, voisitteko asua ulkomailla, missä haluatte mahdolliset lapset kasvattaa jne. Meillä ainakin puhuttii jo maaseudun ja kaupungin väliltä noista asioista. Varmaan koska itse olen kotoisin maalta, asunut miljoonakaupungissa ulkomailla ja sittemmin Suomen kaupungeissa. Miehellä ei ole niin tarttumapintaa koska on asunut vain kotiseuduillaan.
Kyllä minua vähän välillä muuttokuume vaivaa kun oman alan työmahdollisuuksia olisi paremmin pk-seudulla tai ulkomailla, olen sopeutumiskykyinen ja melko kielitaitoinen ja muuttanut jo niin monta kertaa etten pidä sitä niin vaikeana asiana. Toisaalta ajattelen että koti on siellä missä sydänkin, eikä sitten niin enää teekään mieli maailman tuuliin.