Ratkaisuehdotuksia? (Parikymppinen nainen)

Kellään samankaltaisia kokemuksia?

Lisäyksenä se, että äiti lähinnä uhkailee ja mykkäkouluilee vuoronperään. Valittaa, että saa kohta minun takiani sydänkohtauksen.

ap

Lähinnä siksi kirjoitin tänne, koska en ole koskaan oppinut tietämään, että mikä on sopiva määrä kärsimystä ja mikä ei. Erityisesti ärsyttää se, että olen olemassa vain suoritteiden avulla. En saa olla häpeäksi.

ap

Ikävä kuulla, että äidilläsi on pahoja ongelmia. Tuskin saat häntä perheterapiaan kanssasi? Toivottavasti saat jossain vaiheessa uskallusta itsenäistyä ja etääntyä hänestä, jotta voit tehdä omat valintasi ja elää itseäsi varten.

Vierailija kirjoitti:

Ikävä kuulla, että äidilläsi on pahoja ongelmia. Tuskin saat häntä perheterapiaan kanssasi? Toivottavasti saat jossain vaiheessa uskallusta itsenäistyä ja etääntyä hänestä, jotta voit tehdä omat valintasi ja elää itseäsi varten.

Olisi unelma elää onnellista ja omannäköistä elämää 😭

ap

Koita nyt säästää vähän kun töissä kerta olet. Sitten vaan kun on tarpeeksi rahaa kasassa niin muutat omaan kämppään. Äitisi kuulostaa aika ikävältä ihmiseltä :/

Ootko koskaan soittanut mihinkään auttavaan puhelimeen? Sieltä voisi saada rohkaisua ja neuvoja, miten sinun kannattaisi toimia mm. kotoa muuttamisen suhteen.

Äitisi ongelmat kuulostavat minustakin ikäviltä, sinulle vielä ikävempää kun hän ei osaa / pysty auttamaan ja tukemaan asioissa.

Tsemppiä itsenäistymiseen. ❤

Vierailija kirjoitti:

Ootko koskaan soittanut mihinkään auttavaan puhelimeen? Sieltä voisi saada rohkaisua ja neuvoja, miten sinun kannattaisi toimia mm. kotoa muuttamisen suhteen.

Äitisi ongelmat kuulostavat minustakin ikäviltä, sinulle vielä ikävempää kun hän ei osaa / pysty auttamaan ja tukemaan asioissa.

Tsemppiä itsenäistymiseen. ❤

Olen useaan otteeseen harkinnut soittavani auttavaan puhelimeen, mutta puhelimessa jutteleminen pelottaa minua ja kasvokkainkin pidemmät ja sisällöltään vaikeammat keskustelut ovat työläitä. Kassalla tervehtiminen, hinnan sanominen jne. juuri ja juuri sujuu. Pätkätöitä toki vain saan silloin tällöin. Niihin olen hakenut häpeän pelossa ja jokainen työpäivä on ollut tuskaa ja yksinäistä. Kiusattukin on.

ap

Hei ap, en tiedä lohduttaako mutta et ole yksin. Minullakin ja monilla muilla on ollut haasteita itsenäistyä omien pelkojen ja ahdistusten sekä äitisuhteen ongelmien vuoksi. Tarvitset ainakin jonkun näistä: ystäviä, luotettavan aikuisen kodin ulkopuolelta, turvallisen suhteen terapeuttiin, psykologiin tms ammattilaiseen. Onko sinulla jo jokin näistä? Itsenäistyminen on todella tärkeää, ja se tulee tekemään sinulle todella hyvää. Se mahdollistaa ehkä tulevaisuudessa myös hyvän aikuisen suhteen äitiisi, joten sinun ei tarvitse potea mitään syyllisyyttä tai pelkoa. Kirjoitat hyvin, joten lähtisitkö vaikka kirjoittamalla työstämään itseäsi ja unelmiasi? Mieti minkä asioiden pitäisi ratketa että voisit elää toivomaasi elämää. Mitä toivot, mistä haaveilet, mitä pelkäät, mitä tarvitset? Parikymppisten omilleen muuttamista tuetaan ihan julkisin varoin, on palveluita ja esim kaupungin vuokra-asuntoihin hyvät mahdollisuudet päästä. Missä kunnassa asut? Googlaa esim nuorten aikuisten palvelut ja kotikuntasi.

Soska auttaa asunnon hankkimisessa tapauksessasi ja Kela maksaa takuuvuokrat ja muuttoavustusta.

Ap, tuli vielä mieleen että Tukinet sekä kirkon Palveleva netti ovat paikkoja jonne voit kirjoittaa kirjeen ja viestitellä vapaaehtoisen tukihenkilön tai ammattilaisen kanssa. Molemmista itsellä myönteisiä kokemuksia kun olen halunnut selvitellä ajatuksiani :)

Ota yhteyttä sosiaalityöntekijään, saat apua omillesi muuttoon, mutta ehkä ei kannata puhua tästä äidille, vasta kun muutto on ajankohtainen, eikä se tarkoita että pitäisi katkaista välit, mutta näin saat etäisyyttä jota tarvitset.

Kun et jaksa työtä, ei sitä ole pakko itseään kiduttaa, saatat tarvita sairaslomaa, mutta hienoa että olet ollut työssä kuitenkin.  Jos äitisi ei hyväksy asiaa, voi olla että suhteenne kaatuu kun muutat omillesi, mutta et voi elää äidillesi, vaan omaa elämää.

Äiti-ihminen87 kirjoitti:

Ap, tuli vielä mieleen että Tukinet sekä kirkon Palveleva netti ovat paikkoja jonne voit kirjoittaa kirjeen ja viestitellä vapaaehtoisen tukihenkilön tai ammattilaisen kanssa. Molemmista itsellä myönteisiä kokemuksia kun olen halunnut selvitellä ajatuksiani :)

Kirjoittaminen kuullostaisi hyvältä verrattuna puhelun soittamiseen. Onko viestiminen luottamuksellista?

ap

Kirjoittaminen kuullostaisi hyvältä verrattuna puhelun soittamiseen. Onko viestiminen luottamuksellista?

ap[/quote]

On kyllä, ehdottomasti! Ja jos et kerro esim asuinpaikkaa tai nimiä, eihän kukaan voisikaan arvata kuka on kyseessä. :) kirjoittaminen auttaa selvittelemään ajatuksia, mutta on hyvä tiedostaa että ratkaisujen tekeminen jää silti itselle. Ellet saa ihan fyysistä etäisyyttä äitiisi, et pääse itsenäistymään ja ongelmasi voivat pitkittyä. Nyt on oikea aika hakeutua terapiaan, jotta saat tukea ehjäksi aikuiseksi kasvamisessa. :) usko mua, olin itse paniikkihäiriöinen alkoholistivanhempien lapsi ja nyt työssä, parisuhteessa ja äiti. Paniikkioireet ovat mennyttä elämää, myös citalopram-lääkkeestä oli minulle suunnaton apu. Toivottavasti haet ja saat oikeanlaista apua! Tsemppiä ap!

Äiti-ihminen87 kirjoitti:

Kirjoittaminen kuullostaisi hyvältä verrattuna puhelun soittamiseen. Onko viestiminen luottamuksellista?

ap

On kyllä, ehdottomasti! Ja jos et kerro esim asuinpaikkaa tai nimiä, eihän kukaan voisikaan arvata kuka on kyseessä. :) kirjoittaminen auttaa selvittelemään ajatuksia, mutta on hyvä tiedostaa että ratkaisujen tekeminen jää silti itselle. Ellet saa ihan fyysistä etäisyyttä äitiisi, et pääse itsenäistymään ja ongelmasi voivat pitkittyä. Nyt on oikea aika hakeutua terapiaan, jotta saat tukea ehjäksi aikuiseksi kasvamisessa. :) usko mua, olin itse paniikkihäiriöinen alkoholistivanhempien lapsi ja nyt työssä, parisuhteessa ja äiti. Paniikkioireet ovat mennyttä elämää, myös citalopram-lääkkeestä oli minulle suunnaton apu. Toivottavasti haet ja saat oikeanlaista apua! Tsemppiä ap!

💗

ap

Siis etkö ole missään hoidon piirissä? Soita terveyskeskukseen ja selvitä mistä saisit apua mt-ongelmiisi. Sosiaalitoimesta varmaankin löytyy apua omilleen muuttoon. Mistään näistä sinun EI tarvitse puhua äidillesi. Sinulla on oikeus saada apua ongelmiisi ja sitä kautta onnellisempi elämä.