Oletko ollut koskaan yhdessä sen oikean kanssa?

olen ja olen yhä edelleenkin. 10 vuoden ja kahden lapsen jälkeenkin ollaan vielä rakastuneita. Mutta ei kukaan väitä, että se olisi aina ollut helppoa.

Olen naimisissa sen oikean kanssa. Olemme olleet naimisissa 15v ja yhdessä kaikkiaan 17v.

Olen ollut nyt 16 vuotta yhdessä yhden "oikean" kanssa. Sitä ennen neljä vuotta toisen "oikean" kanssa. 

Että ihmisellä olisi vain yksi "oikea" on viihdeteollisuuden tuote. siihen ei kannata kiinnittää liian vakavaa huomiota. Maailmassa on sentään liki 7 miljardia ihmistä. Miten olisi millään lailla mitattuna mahdollista, että on vain kaksi ihmistä jotka sopivat toisilleen? 

Rakkaus on kovaa työtä, "oikeankin" kanssa voi elämä tulla mahdottomaksi. 

Tuskin. Ja naurettavaa puhua yhdestä yöstä. Eiköhän se selviä vasta mooonen vuoden kuluttua, onko tyyppi "se oikea". Monesti olen luullut olleeni sellaisen kanssa, mutta ajan kanssa tullut siihen tulokseen, ettei sittenkään.

En ole, hän on varattu :(

Olen tuntenut parisieluni ja useita sielunkumppanieta. Mieheni ei ole yksikään niistä. Pitäisi oivaltaa mistä onkaan kyse eikä haikailla turhaan.

Sen pitää tuntua molemmista "oikealta", ei vain toisesta osapuolesta. Omasta onnesta ei myöskään voi antaa vastuuta toiselle.

[quote author="Vierailija" time="01.06.2013 klo 11:12"]

Tuskin. Ja naurettavaa puhua yhdestä yöstä.

[/quote]

Kuinka niin? Voihan tuntea vaikka työkaverin, joka on ihannemies tai -nainen, ja saa hänet vain yhdeksi yöksi.

[quote author="Vierailija" time="01.06.2013 klo 12:35"]

[quote author="Vierailija" time="01.06.2013 klo 11:12"]

Tuskin. Ja naurettavaa puhua yhdestä yöstä.

[/quote]

Kuinka niin? Voihan tuntea vaikka työkaverin, joka on ihannemies tai -nainen, ja saa hänet vain yhdeksi yöksi.

[/quote]

Mä oon kyllä vähä samoilla linjoilla tuon lainaamasi kirjoittajan kanssa siitä, että arjessa se rakkaus punnitaan. Mutta olen ehkä aika tylsä ja epäromanttinen.

Olen, se kipinä ja kemia kolahti jo ensikatseessa ja yhdessä olemme edelleen. Sielunkumppanuutemme jatkuu loppuelämän...

Mä uskon, että mulle on vain yksi oikea, koska mieheni on ainut mies, jonka seurassa olen ensi tapaamisesta lähtien pystynyt olemaan oma itseni esittämättä mitään. Tuntui heti, kuin olisimme tunteneet toisemme jo kauan aikaa, ja että hän on se kadoksissa ollut "toinen puoliskoni".

Yhdessä ollaan jo kuudetta vuotta, enkä elämäni aikana ole toiseen mieheen törmännyt, jonka kanssa voisin edes kuvitella pariutuvani. Kenenkään muun kanssa en ole tuntenut samanlaista sielujen sympatiaa. Tiedänkin, että mikäli eroaisimme (mikä olisi kyllä aikamoinen ihme) jäisin suosiolla vanhaksipiiaksi, koska toista minulle yhtä hyvin sopivaa ei yksinkertaisesti ole.