Lue keskustelun säännöt.
Tavallista alakuloa vai masennusta?
31.05.2013 |
Mistä nämä erottaa? Olen mielestäni nyt ollut jo jonkin aikaa todella alamaissa ja tavallista väsyneempi. Mutta ainakin suurelta osin luulen sen johtuvan tyytymättömyydestäni tämänhetkiseen elämäntilanteeseen, olen työtön, akateemiselta alalta, ja yritän opiskella ammattia työttömyyskorvauksella. Tuo ammatti on hoitoalalta, enkä koe sitä ollenkaan omakseni, mutta minulla ei ole muutakaan vaihtoehtoa. Koen siis epäonnistuneeni, koska mikään lisäopiskelu ei tunnu kiinnostavalta, siis varsinkaan sellaiset opinnot, jotka oikeasti työllistäisivät. Jatko-opinnot omaaan vanhaan tutkintooni liittyen eivät todennäköisesti työllistäisi minua, joten realistina yritän opiskella sen mukaan että tuo opiskelu johtaisi mahdollisimman pian työhön. Silti minua kaivertaa hirveä pettymys ja alakulo. Koen kyllä hetkittäisiä ilon tunteita, mutta pohjimmiltaan on tuo vitutus. Mitäköhän pitäisi tehdä? En koe olevani lääkkeiden tarpeessa, mutta jotain tässä pitäisi konkereettisesti tehdä, jotta fiilis muuttuisi tyytyväisemmäksi.
Kommentit (9)
Tee sitä mikä tekee sinut onnelliseksi,ja lopeta se mikä sairastuttaa sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.05.2013 klo 23:35"]
Neloselle, joka ehdotit , että selvittelen tutkintooni liittyvää lisäkoulutusta yms. vielä. Olen sen jo tehnyt, tuloksetta. Ja jos tässä pitää luottaa hyvään tuuriin, oikeaan ajoitukseen olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan, niin mahdottomalta näyttää. En ole onnekas, en omaa suhteita, joista olisi hyötyä työllistymisessä, enkä voi odottaa työllistymistä vuositolkulla. Olen umpikujassa, ja väsynyt. Ja syytän itseäni monista huonoista valinnoista. ap[/quote]
En tarkoittanutkaan, että hyvää tuuria pitäisi jäädä tahallaan odottamaan. Se sattuu kohdalle tai sitten ei.
Miten niin tuloksetta? Mitä tarkoitat sillä? Ethän tyydy vain yhden tai kahden ihmisen vakiovastauksiin, jotka voivat hyvinkin olla suurelta osin henkilökohtaisia näkemyksiä!
Et voi tietää, olisiko jokin toinen valinta ollut parempi. Se on pelkkää mielikuvaa, josta pitää päästä eroon. Ehkä se toinen valinta jossain kohtaa olisikin johtanut paljon isompiin ongelmiin! :o
Hieman ehkä auttaisi jos uskaltautuisit avautumaan sen verran, että mikä on omaksi katsomasi ala? Arkeologia? Swahili? Latinologia ;)
Nr 4
ala etsimällä etsimää positiivisia asioita elämästäsi, aloita terveydestä, opettele olemaan kiitollinen siitä mitä sinulla on, kai nämä taidot voi oppia ilman että sairastaa syöpää, itse opin ne vasta kun sairastuin, eikä nämä tietenkään poista tulevaa potentiaalista masennusta, mutta ovat rikka rokassa
No, aika tylsä tilanne toki on, mutta minusta ei vaikuta masennukselta, koska olet niin yritteliäs ja kuitenkin aikaansaapa, vaikka lisäopiskelu ei niin innostaisikaan. Toki kannattaa tarkkailla tilannetta.
aivan samat ajatukset, minä vaan töissä, joka ihan ok. Haalin itselleni vapaa-aikana liikaa hommaa ja väsytän itseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinuna en jatkaisi hetkeäkään näitä opintoja, joita et koe lainkaan omaksesi. Se tekee jatkossa olosi vielä kurjemmaksi ja altistut sairastumaan masennukseen. Aina on vaihtoehtoja! Anna sovinnolla tämä nykyinen opiskelupaikkasi jollekin alalle enemmän motivoituneelle ja lähde sinä kartoittamaan uusia mahdollisuuksia.
Mieti, kenen avulla voisit parhaiten pohtia nykyistä tutkintoasi tukevia lisäopintoja. Miten niin "eivät todennäköisesti työllistäisi sinua"? Et voi tietää ennakkoon. Ehkä sinulla on sivusilmälaput, joiden takia et näe tai osaa hahmottaa koko potentiaaliaasi. Älä päätä ennalta työhönottajan kannalta ottaako hän sinut vai ei!
Mielialasi kohenee jo siitä, kun alat aktiivisesti etsimään ja juttelemaan oman alasi ihmisten kanssa. Ehkä et edes tarvitse lisäkoulutusta?? Joskus tarvitaan onneakin - olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan tai vahingossa löytää joku, joka tietää jonkun, joka työllistää sinut saman tien.
Onnea matkaan ja paljon tsemppiä!! :)
Mun mielestä tilanne on siinä ja siinä. Luultavasti vielä olet alakuloinen, mutta mikäli tilanne jatkuu samana vielä vuoden tai kaksi, voi masennus olla hyvin lähellä.
Koita etsiä elämääsi ilonaiheita, harrastuksia tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap vielä jatkaa, että saan kyllä joitakin asioita aikaiseksi, mutta mua tympii aika moni homma, varsinkin kaikki mikä liittyy opintoihin, en vaan jaksais yhtään. Ei siis mitään motivaatiota eikä innostusta. Haluaisin vain olla ja tehdä tavallisia kotihommia, joka ei tietenkään ole järkevää. Haluan toki työhön. mutten tiedä miten sinne pääsen. Satoja hakemuksia, turhaa toivoa ja nyt tämä mukamas uusi alku opintojen myötä, joka tuntuu suorastan vastenmieliseltä. Yleensä olen iloinen, muutun vakavammaksi, ei vaan naurata enää. Pitäsköhän lopettaa nuo opinnot, mutta mitä sitten....ajelehdin...auttakaa!
Neloselle, joka ehdotit , että selvittelen tutkintooni liittyvää lisäkoulutusta yms. vielä. Olen sen jo tehnyt, tuloksetta. Ja jos tässä pitää luottaa hyvään tuuriin, oikeaan ajoitukseen olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan, niin mahdottomalta näyttää. En ole onnekas, en omaa suhteita, joista olisi hyötyä työllistymisessä, enkä voi odottaa työllistymistä vuositolkulla. Olen umpikujassa, ja väsynyt. Ja syytän itseäni monista huonoista valinnoista. ap