Lue keskustelun säännöt.
Miten välttää katkeruus parisuhteessa?
30.05.2013 |
Meillä on mun mielestä hyvä suhde miehen kanssa. Ollaan oltu yhdes kahdeksan vuotta, ei isoja riitoja - ientä kinaa välil mut sitä nyt on varmaan kaikilla, meillä on reilu 2v lapsi. Ei taloudellisia huolia tms. Eli elämä kaikinuolin mallillaan.
Mut mä haluaisin jotain lisää. Talo on miehen - silloin kun tää ostettiin ni mulla ei ollut mitään mahdollisuutta ottaa lainaa, olin opiskelija ja töistä ei tietoa. Joten mulle oli ihan ok et mies ostaa kämpän ja mä asun siinä - teen remonttia ja pidän talsota muutenkin huolta esim talvella hoidan lämmityksen, kesällä puutarhan yms.
Sit tuli lapsi. Eli mulla meni kaks vuotta etten edes voinut mennä töihin ja hankkia omaisuutta koska olin yhteisestä päätöksestämme kotona lapsen kanssa. Nyt lapsi hoidossa osa-aikaa ja mä töissä. Mulla on kertynyt säästöjä mukavasti tässä vuoden aikana mutta koska edelleenkään en ole kokopäivätyössä niin lainan saanti omaan asuntoon on mahdoton. Yhteisellä päätöksellä pyritään pitämään lapsen hoitoajat mahd lyhyinä, kuitenkin pieni viel.
Nyt mä haluaisin ostaa mieheltä tästä meidän kodista puolet. Tää ei ollut kallis joten se ei olis mikään mahdottomuus. Ja silloin periaatteessa mies olis velaton koska puolet on jo maksettu. TAi mä haluaisin et ostettais yhdessä joku talo, jo senkin takia et kummankin työmatkan on todella pitkät täältä. Mut mies ei halua.
Mä haluaisin myös naimisiin. Mut sitäkään mies ei halua. Joskus suhteen alkuaikoina ajatus oli aivan toinen. Hänen kaverinsa ovat lähes kaikki naimisissa ja valittavat et suhde menny pilalle aamenen jälkeen.
Olen vain huomannut et nämä kaks asiaa saa mut todella surulliskes. Omassa päässäni nää varmaan pitemmälti on mut olo on et mies kuitenkin pitää jotain takaovea auki eikä halua mitään suurta jakaa mun kanssa. Paitsi lapsi joka miehelle hyvin rakas onkin. Mä kaipaisin pysyvyyttä, suunnitelmia, haaveita. Sellaista me-henkeä. Ku en mä ny niin paska tyyppi ole etteikö mua vois vihille viedä. Jotenkin vain se romanttinen rakkaus on kadonnut.
Mitä mä teen. Unohdan noi omat toiveeni ja haaveeni ja vain jatkan
Kommentit (17)
Mä olen sanonut hänelle nuo kaikki asiat. Et mua pelottaa et hän lähtee, et musta tuntuu et takaovi on auki, et on epäreilua et mä oon nyt viis vuotta hoitanut tätä kotia, lasta, miestä ja mulla ei silti ole mitään. Ja mulla olis säästössä puolet siitä rahasta mitä meidän kodin puolikas maksaa, eli pankista ei paljoa tarttis. Meillä on ajatuksena laajentaa tätä koska jo nyt tilaa on liian vähän.
Mut en mä halua eroakaan, koska mitään järkevää syytä siihen ei ole.Meillä on hyvä arki, mukavaa yhdessä, jutellaan ja höpöstellään perheenä ja parina. Hellyyttä, seksiä, omaa aikaa. Eli kun tässä ei ole mitään vikaa. Me puhuttiin avioliitosta viel pari vuotta sitten. Mut nyt hn vain toaksee et mitä se muuttaa. Totta, ei mitään. Mut, niin.... mut onhan se kuitenkin osa parisuhdetta.
Eilen tuli taas kutsu häihin. Mä en tiedä voinko mennä kun mua vituttaa niin suunnattomasti.
aloittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toi on kyllä todella perseestä, jos mies kuuntelee kaveriensa mielipidettä. Ollaan tästä joskus puhuttu siskoni kanssa ja tultiin molemmat siihen tulokseen, että mies joka oikeasti on siinä suhteessa 100% :sti vähät välittää kavereidensa mielipiteistä. Ja aika typeriä on kaverit jos oikeasti marisevat, että asiat mennyt alamäkeen aamenen jälkeen, ei pahalla.
Ja jos avioliitto ei hänen mielestään muuta mitään, niin miksei hän voi sinun mieliksesi mennä kanssasi naimisiin, eihän hän siinä silloin häviä. Kysy häneltä mitä hän menettää, jos menee kanssasi naimisiin? Sillä en näe muuta syytä miksi hän ei menisi kanssasi naimisiin, kuin pelon että menettää jotain, vapauden?
Aika sen suhteen pilaa, ei aamen.
Itse olin avoliitossa, lapsia siunaantui, taloa remontoitiin - ja mitä jäi käteen? Mun rahat meni arjen pyörittämiseen (tästä sovittiin alkuun) ja mies osti itselleen omaisuutta.
Eron jälkeen olen ihan yhtä tyhjätasku kuin ennen suhdetta, tosin sain tietty pari hienoa lasta mukaani. Mutta naimisiin ei menty, koska miehen mielestä se oli turhaa ja mä ajattelin kanssa, että suhteemme on sen verran hieno ettei arkea mikään paperi muuta.
Avioliitto nyt on muutakin kuin rakkaudenosoitus. Se on oikeaa sitoutumista. Ja mua surettaa yhä, että en ole 'päässyt' naimisiin. Kyllä mä pärjään naisena ja äitinä, siitä ei ole kyse. Enkä mä häitä olisi halunnut, siis mitään prinsessapäivää. Mulle olisi niin riittänyt että oltaisiin kahden käyty maistraatissa ja ehkä sitten joskus kerrottu muille.
En tiedä, miten toisen saisi suostumaan avioon, jos on kovasti vastaan. Mutta nro 2 ehdottaa ihan hyvin: sinä voit kosia. Mulla ei vaan ikinä ollut pokkaa. Koska jos eksä olisi kieltäytynyt, niin olisin ollut vielä murheellisempi.
Muuten kehoitan luopumaan odotuksista ja elämään enemmän omien toiveiden mukaan. Jos odotat, että toinen tekee sinut onnelliseksi, saat todellakin odottaa.
En mä odota et mua tehdään onnelliseksi. Enkä mä oikein usko et hän pelkää vapautensa puolesta. Ei ole ikinä ollut sellaista menijä tyyppiä, ja kun meidän suhtees saa kyllä mennä jos siltä tuntuu. Mut kun ei kumpaakaan kiinnosta.
Toi on kyl hyvä pointti et kysyn et mitä sä pelkäät siinä avioliitossa. Mies on vain todella huono puhumaan mistään, tunteistaan toiveistaan yms. Enkä tahdo pakottaa häntä. Meillä on kuitenkin hyvä olla yhdessä.
Enkä odota mitään prinsessahäitä. Emme kuulu edes kirkkoon. Pieni seremonia ja puutarhajuhlat. Ei askartelua, ei vuoden suunnittelua. Jopa maistraatti ja viikonloppu prahas riittäis.
Mä luulen et koitan viel kerran. Jos siltikään en saa hänen ajatuksiaan käännettyä niin en jaksa enää. Elän sit näillä mitä on ja olen jatkossa itsekkäämpi.
Mies on kuitenkin hyvä ihminen mutta perheensä historian takia hyvin varovainen esim taloudellississa asioissa. Kuitenkin luulisi jo nähneen etten minäkään mikään tuhlari ole ja olen sanonut että avioehto on mulle ihan ok.
Ja ehkä omien vanhemien avioero, veljen avioero ja nämä paskat puheet avioliitosta aiheuttavat pelkoa. Samoin se oli aikoinaan kun pitkään yritettyä lastamme aloin odottamaan. Mies tuntui olevan aivan paniikissa koko 9kuukautta. Jotenkin pelkäsi et mä muutun ja meidän elämä muuttuu kamalaksi, juurikin kun monella kaverilla ollut huonoja kokemuksia raskaudesta ja vauva ajasta. Hän on herkkä jännittäjä tyypi joka aina odottaa pahinta vaihtoehtoa. Pessimisti.
aloittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ostaa lehmä jos maitoa saa ilmaiseksi?
Nykyinen tilanne (sinä) kelpaa hänelle, kunnes jotain parempaa (toinen nainen) tulee vastaan.
Osta ap vaikkapa sijoitusasunto omaksi turvaksesi. Makselkoot mies talonsa jos haluaa.
Naimisiin menolla on kyllä tiettyjä oikeudellisia seurauksia, eli ei se ihan mitätön asia ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on aika käsittämätöntä, ettette ole neuvotelleet yhteisestä tulevaisuudestanne ennen lasten hankkimista. Kyllä minulle olisi ainakin aika tärkeää tietää kumppanini kanta yhteiseen asuntoon, avioliittoon, asuinpaikkaan ja muihin elämää ja suhdetta voimakkaasti muokkaaviin asioihin.
No, kuitenkin vaikutat ihan tolkulliselta ihmiseltä ja tunnut ymmärtävän, miksi mies suhtautuu avioliittoinstituutioon penseästi. Hänelle et saa koskaan myytyä avioliittoajatusta tunnesiirapin avulla. Pikemminkin siitä pitäisi keskustella taloudellisena järjestelynä, joka tuo lisää turvaa teille kolmelle, jos jotakin pahaa sattuu. Hylkäämiseltä avioliitto ei suojele, koska eroaminen on niin helppoa, mutta järkiavioliitossa ei ole mitään häpeämistä.
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 15:43"]
Miksi ostaa lehmä jos maitoa saa ilmaiseksi?
Nykyinen tilanne (sinä) kelpaa hänelle, kunnes jotain parempaa (toinen nainen) tulee vastaan.
[/quote]
Voi olla. Mut jos näin on ni menköön. En ala väkisin pitämään. En sit tiiä mistä paremman löytäis. Olen kuitenkin melkoisen reilu ihminen, meillä on vankka historia takana ja hyvä olla yhdessä. En näe syytä mun vaihtamiseen. En nalkuta, en vahdi, en huuda, en hauku, en pihtaa, teen ruokaa, hoidan kodin ja lapsen, olen iloinen, hassuttelen, kannustan, annan tilaa.
Mut joo. Jos haluaa jonkun muun ni mulle on aivan sama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 15:43"]
Miksi ostaa lehmä jos maitoa saa ilmaiseksi?
Nykyinen tilanne (sinä) kelpaa hänelle, kunnes jotain parempaa (toinen nainen) tulee vastaan.
[/quote]
Voi olla. Mut jos näin on ni menköön. En ala väkisin pitämään. En sit tiiä mistä paremman löytäis. Olen kuitenkin melkoisen reilu ihminen, meillä on vankka historia takana ja hyvä olla yhdessä. En näe syytä mun vaihtamiseen. En nalkuta, en vahdi, en huuda, en hauku, en pihtaa, teen ruokaa, hoidan kodin ja lapsen, olen iloinen, hassuttelen, kannustan, annan tilaa.
Mut joo. Jos haluaa jonkun muun ni mulle on aivan sama.
Sulle on aivan sama jos haluaa jonkun muun? Ei kauhean lämpimiltä teidän välit kyllä kuulosta... Haluatko itse viettää lopun elämääsi miehesi kanssa?
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 15:59"]
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 15:43"]
Miksi ostaa lehmä jos maitoa saa ilmaiseksi?
Nykyinen tilanne (sinä) kelpaa hänelle, kunnes jotain parempaa (toinen nainen) tulee vastaan.
[/quote]
Voi olla. Mut jos näin on ni menköön. En ala väkisin pitämään. En sit tiiä mistä paremman löytäis. Olen kuitenkin melkoisen reilu ihminen, meillä on vankka historia takana ja hyvä olla yhdessä. En näe syytä mun vaihtamiseen. En nalkuta, en vahdi, en huuda, en hauku, en pihtaa, teen ruokaa, hoidan kodin ja lapsen, olen iloinen, hassuttelen, kannustan, annan tilaa.
Mut joo. Jos haluaa jonkun muun ni mulle on aivan sama.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni on / oli vähän samanlainen tilanne. Juteltiin miehen kanssa alun perin, että ensin naimisiin ja sitten lapsia, mutta päätettiin sitten jossain vaiheessa kokeilla, tulisinko raskaaksi. No, tulinhan minä, ja jäi sitten naimisiin menemättä.
Sitten lapsen jälkeen mies aina kartteli puhettakin naimisiin menosta. Ei myöskään ole koskaan halunnut yhteistä lainaa, ihan kuin sinunkin tilanteessasi. Meillä erona vaan se, että talo ja laina ovat minun.
Sitten saimme toisenkin lapsen, ja edelleen mies vältteli avioliittoa. Aina väitti, että eihän sillä nyt ole mitään merkitystä kun meillä on lapset ja se on se suurin sitoumus. Ja jos sanoin, että eikö sitten ole sama mennä naimisiin, jos kerran ei ole väliä, niin sitten oli joku muu selitys. Alkoi ottaa päähän, että minä tietysti reiluna ja tasapuolisena tyyppinä olin antanut lapset hänen sukunimelleen ja tehnyt yhteishuoltajuuspaperit. En nimittäin olisi tehnyt, jos olisin tiennyt tuosta venkoilusta naimisiinmenon suhteen.
Lopulta sitten, kun kerran järkipuhe ei tehonnut, esitin vaatimuksen, että lapset siirretään takaisin minun nimelleni tai sitten minä saan saman sukunimen kuin lapsilla. Tavalla tai toisella. Ukko mökötti muutaman viikon, ja sitten totesi, että eikö se ole sit helpointa mennä naimisiin. Tosi romanttista :)
Ja minullakin on mies, jolle lapset on tosi tärkeät, ja en usko ihan vähällä, että hän rikkoisi perhettä missään olosuhteissa. Senkin takia tosi vaikeaa tajuta tuota venkoilua.
Eli sympatiat sulle, ap.
Ap, tilanteesi kuulostaa tutulta. Me olemme olleet yhdessä "iät ja ajat", lapsia tosin ei ole mutta jonkun verran yhteistä omaisuutta. Itsellä tuntuu ajoittain tietty katkeruus nostavan päätään kun mies ei ole kosinut. Häistä ja avioliitosta on kyllä puhuttu, lapsista myös. Mutta kosintaa ei vaan tule. Sen verran olemme kyllä keskustelleet asiasta, että olen ymmärtänyt että mieheni suhtautuu avioliittoon hyvin vakavasti ja perinteisesti. Kun naimisiin on menty, siitä ei erota. Luulen, että mies pelkää mahdollisia huonoja aikoja (ja kuten arvaatkin, on niitä meidän pitkään suhteeseemme mahtunut enemmän kuin yksi tai kaksi...) tai sitä eroa. Eihän ne huonot ajat tai notkahdukset suhteessa ole mitenkään erilaisia, ollaan sitä sitten naimisissa tai ei. Samoin mies luultavasti pelkää etten suostuisi kosintaan, olen nimittäin välillä vihaisena sanonut että "vaikka kosisit niin en varmana suostuis". Mieheni on tietyllä tapaa perinteinen, vähän arka puhumaan ja tunnistamaan omia tunteitaan. Jotenkin vaikuttais siltä että oma miehesi pelkää pohjimmiltaan sitä että "kaikki menee pieleen". Puhukaa! Kiihkottomasti, älä vaadi äläkä rähjää. Kerro vaan miltä susta tuntuu. Kerro että olet surullinen asiasta. Paljasta omat syvimmät tunteesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos 14!
Mun mielest olis kanssa niin ihanaa kun koko perheellä olis sama sukunimi. JA muutenkin, mun aviomies, mä olen vaimo, meidän perhe. Tiedän et tää on tällaista romantisointia ja elämä on ihan yhtä arkista oli sit naimisissa tai ei mut, minust se nyt kuitenkin kuuluu tähän elämään.
Mitään suuria vaatimuksia ja uhkailuja en aijo esittää mut pientä piina vois kokeilla.
Ja olen mä hiukan leikkimielisesti uhkaillutkin et jos ens karkauspäivään mennes ei oo mitään tapahtunu ni mä kosin ja jos vastaa edelleen ei ni mä etin sit sellasen joka mut huolii.
Koskas muuten karkauspäivä on?
aloittaja
Karkauspäivä on, kun vuosi on jaollinen neljällä, joten seuraavan kerran on vuonna 2016. Myös viime vuonna oli karkauspäivä.
Kosit vaan rohkeasti, vaikka ei olisi karkausvuosikaan. Jos sinä haluat naimisiin miehesi kanssa, niin voit aivan hyvin kysyä sitä häneltä. Jos kerran ihmiset kehtaavat olla niinkin intiimissä kanssakäymisissä kuin seksin aikana ollaan, niin ihan varmasti kehtaa kysyä mieheltä, haluaako hän naimisiin. :)
Tee kosinnasta romanttinen tilaisuus, niin eiköhän jäyhemmänkin miehen sydämessä läikähdä lämmin tunne. :)
Onko teillä ollut puhetta hankkia enemmän lapsia? Mietin, että kun perhe kasvaa, tulee usein eteen se isomman kodin osto jolloin miehen on vaikea sanoa, ettei osteta yhdessä yhteistä.
Mitä luulet, että tapahtuisi, jos sormuksen kanssa kosisit miestäsi? Oisko sillä pokkaa kieltäytyä ja jos kieltäytyisi, millaisia johtopäätelmiä sinä tekisit?
Ei teidän auta kuin puhua tuosta. Mutta älä jankuta asiasta, vaan kerro omista tunteistasi ja siitä, miksi toivoisit avioliittoa ja yhteisesti omistettua kotia. Kerro myös neutraaisti, että sinusta tuntuu, ettei mies halua täyspainoisesti sitoutua. Siis juuri niitä asioita mitä itse kirjoitit.