oletko puhunut tänään?

Vierailija kirjoitti:

Kun on pitkään puhumatta, on ehkä vaikea puhua puhelimessa ja äkkiä vieraillekin?

Näin juuri. Nimenomaan puhelut ovat hankalia, kun äkkiä pitäisi olla hajulla, mistä on kyse, ja miten keskustella. En tykkää, että minut "pelästytetään" puhelinsoitolla kontaktiin jonkun kanssa. Tämä joku on yleensä vierss ihminen, kunnminulla ei olemystäviä eimä perhettä. Mieluummin viesti, meili tms.

En. Itseinho.

Jos en kävisi töissä eikä mulla olisi perhettä niin saattaisin olla monta päivää puhumatta. Töissäkään en hirveästi rupattele kuin parille sellaiselle jotka tuntuvat luonteeltaan samankaltaisilta kuin minä. Ystäviä on pari, heidän kanssaan viestittelen mutta tuntuu vaikealta soittaa.

Salilla tuli sanottua muutama sana..loma alkaa loppumaan ja on turvotuksen poisto aika.

mies52v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En.

Miksi et?

Mietipä sitä. Mummon/Papan/Isin/Äidin/jne. herrantelttu.

Puhun pakoitettuna töissä. Muuten en puhu mitään.

Vierailija kirjoitti:

Kun on pitkään puhumatta, on ehkä vaikea puhua puhelimessa ja äkkiä vieraillekin?

Tämäpä se estää baariin menon. Olen erakoitunut ja toisaalta allerginen pinnalliselle säästä puhumiselle vaikka tajuan kyllä sen funktion. Enkä osaa vetää sellaisia hölösuisia persekännejä. Kalsareiksi menee.

Juu.

Miäs tuli eilen kotiin, paljonkin hänen kanssa.

Sitten kahden marjamyyjän ja yhden leipomomyyjän kanssa.

Yhden naisen kanssa parkkijutuista (oon aika puhelias) . 😊

Viranomaisen infossa.

Sitten vielä luukulla pääsin asioimaan ja oikein mesosin kymmenisen minuuttia.😢

Lopuksi citymarketin kassaflikalle toivottelin viikonloppuja, oli rauhallista kaupassa.

Sitä ennen olinkin ti, ke, to kokonaan puhumatta kenellekään. Ja kotonani yksin.

Iltapäivällä Kelan vaksille ja Lidlin kassalle.

Yllättäen olen. Asun yksin, olen työtön, eikä kavereita ole, joten saattaa mennä viikkoja etten puhu ollenkaan. Tänään kävin lenkillä, ja vastaantuleva henkilö oli eksyksissä ja kysyi neuvoja. Oli kiva auttaa.

En ole sunnuntain jälkeen puhunut kenellekään.

Kävin äitini kanssa kahvilla ja ssiinä vähän juteltiin eli olen.

Olen. Varasin ajan hamppikseen. Ostin syötävää ja juotavaa puhuen. Kyselin myös lokkiäidiltä (tai -isältä, en tunne heidän perhesuhteitaan) kuulumisia, mutta se ei vastannut, ainakaan puhumalla. 

Lokkiäidit voivat olla aika äksyjä, vaikkei ehkä enää näin keskikesällä... ?

😄

No enn ole kyllä. Mulla kävi niin etttä jäin yksin kun lapsuuudenkaverini 2010 muuutti ranskaaan.

Kävin uimassa ja puhuin joidenkin randomien kanssa vaikka kaikki ei siitä lämmennytkään.

Miksi täällä joku alapeukuttaa? Musta on ainakin surullista, jos joku ei ole puhunut kenellekään. Jotenkin alapeukut ei tunnu soveliaalta.

Olen puhunut itsekseni jonkin verran, mutta ehkä ap. tarkoittaa puhetta toiselle ihmiselle. Kaupassa käydessäni sanoin hei ja kiitos kassatyöntekijälle. Asun yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun on pitkään puhumatta, on ehkä vaikea puhua puhelimessa ja äkkiä vieraillekin?

Ei niinkään vaan enemmänkin oma ääni kuulostaa tosi oudolta ja jos on oikeasti paljon puhumattomia päiviä/viikkoja niin sitten tuntuu, että sanatkin menee sekaisin tai siis enemmänkin osa jotenkin katkeaa kesken eikä niitä osaakaan kokonaan.  Siis ihan tavalliset sanat, mutta esim kuitista tulee kuitta/o/u eli sana joka ei meinaa mitään mutta ei vaan "osaa" päättää niitä oikeinkaan kun on ihan kuin ei kieli taipuisi suussa.

Musta tuntuu, että mun puheen tuottaminen on heikentynyt. Haen sanoja ja änkytän. Mietin johtuuko siitä, että en enää puhu vai onko neurologista? Pitänee alkaa puhumaan itsekseen.