Lue keskustelun säännöt.
oletko puhunut tänään?
17.07.2020 |
Eli päästänyt suusta ääniä jotka voidaan puheeksi ymmärtää?
Kommentit (39)
Aika pysäyttävä aloitus. Jotkut voivat olla niin yksinäisiä, etteivät he puhu koko päivänä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Olen vaihtanut pari lausetta lapseni kanssa.
En tiedä, olenko ollut päivääkään puhumatta sen jälkeen, kun opin puhumaan. Joskus ei ole ollut puhekumppania aikoihin (on tainnut mennä useita viikkoja), mutta olen sitten puhunut itsekseni. Kissoillekin aina juttelen ja ne jopa vastailevat välillä.
harvinainen päivä. olen puhunut, mutta en aina puhu kuin yksikseni.
Olipas hurja lukea tämä aloitus ja oikeasti tajuta vasta lukemastaan, että mä en tosiaan ole puhunut tänään kenellekään. Enkä myöskään eilen tai toissapäivänä, mutta tiistaina kävin kyllä kaupassa ja kassan kanssa vaihdoin tervehdykset.
Huomenna puhun, koska käyn kaupassa ja vien loton.
N43
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen palstaillut taas tänään enkä edes ajatellut etten olekaan puhunut, koska olen kokenut juttelevani..
Koirani kanssa olen jutellut tänäänkin. Tai oikeammin kysellyt kaikkea että mennäänkö lenkille, mistä kierretään, tuliko nälkä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun on pitkään puhumatta, on ehkä vaikea puhua puhelimessa ja äkkiä vieraillekin?
En, koska ei ole perhettä tai kavereita. En uskalla puhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen puhunut tänään paljon. Puhuin töissä 12 lapselle ja kahdelle työkaverille paljon.
Lisäksi soitin isälle ja puhuin hänen kanssaan 5 min sekä veljeni kanssa myös 5 min. Mieheni yritti soittaa lomalta , mutta olin saunassa. Eli puhun vielä hänen kanssaan.
Joudun puhumaan tosi paljon, onneksi osaan myös kuunnella.
Olen mutta vain itsekseni. Olen enimmäkseen kiroillut kun hommat ei ole menneet juuri niinkuin olen halunnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun on pitkään puhumatta, on ehkä vaikea puhua puhelimessa ja äkkiä vieraillekin?
Ei niinkään vaan enemmänkin oma ääni kuulostaa tosi oudolta ja jos on oikeasti paljon puhumattomia päiviä/viikkoja niin sitten tuntuu, että sanatkin menee sekaisin tai siis enemmänkin osa jotenkin katkeaa kesken eikä niitä osaakaan kokonaan. Siis ihan tavalliset sanat, mutta esim kuitista tulee kuitta/o/u eli sana joka ei meinaa mitään mutta ei vaan "osaa" päättää niitä oikeinkaan kun on ihan kuin ei kieli taipuisi suussa.
Puhun vain aivan lähimmille-en luota ulkopuolisiin. Olen jäänyt niin useasti oman onneni nojaan (ignoorattu), että ahdistun, jos lähistöllä on ihmisiä (vaativia, arvostelevia). Lisäksi pelkään änkyttäväni, ja usein mitä tärkeämpää asia on sitä epäselvemmin puhun. Tietyt ympäristöt saavat aikaan traumaoireita. Erityisesti ne paikat, joissa olen tuntenut avuttomuutta ja toivottomuutta. Ainoastaan aivan lähimpien kanssa en pelkää, joten puhun vapautuneesti.
Muutama poikkeus (2kpl) vieraista on sattunut kohdalle. Heidän kanssaan on ollut helppo puhua. Heistä ei ole huokunut inhoa minua kohtaan ja ovat ylipäätään uskaltaneet kohdata minut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun on pitkään puhumatta, on ehkä vaikea puhua puhelimessa ja äkkiä vieraillekin?
Ei niinkään vaan enemmänkin oma ääni kuulostaa tosi oudolta ja jos on oikeasti paljon puhumattomia päiviä/viikkoja niin sitten tuntuu, että sanatkin menee sekaisin tai siis enemmänkin osa jotenkin katkeaa kesken eikä niitä osaakaan kokonaan. Siis ihan tavalliset sanat, mutta esim kuitista tulee kuitta/o/u eli sana joka ei meinaa mitään mutta ei vaan "osaa" päättää niitä oikeinkaan kun on ihan kuin ei kieli taipuisi suussa.
Samaistuttavaa. Mulla lauseistakin tulee epäloogista, vaikeasti ymmärrettävää sotkua. Osaan tietääkseni puhua kuuluvasti ja ymmärettävästikin. Ehkä puhumiseen tulee liikaa odotuksia ja paineita, jos puhuminen ei ole arkipäivää. Oon hukassa itseni kanssa ☹️
en ole itse puhut koko viikkona, viime viikon torstaina puhuin viimeksi.
Eikä ole odotettavissa että puhuisin kellekkään uudestaan tällä kuukaudella.
M41
Maaliskuusta lähtien en ole puhunut livenä, kuin joskus kaupan kassalle, että hei ja kiitos. Naapurit lähteneet pois mökeille tms. koronaa pakoon. Taidan olla ainoa, koko rapussa, joka joutuu kyykkimään kotona. Hiljaista on ollut.
Vierailija kirjoitti:
En.
Miksi et?
Olen - koneen ääressä yksin höpissyt. :D Pelatessa lennellyt muistaakseni mm. sellasia lausahduksia kuin ”ei sinne!!”, ”JOKU V*TUN TIIKERI SIELLÄ” sekä ”eiku niin joo mun piti mennä vendoroimaan”.
Problematiikka puheessa tuhoaa minunkin elämän. Olisi paljon sanottavaa, mutta puhe tuntuu irralliselta pakottamiselta, oudolta. Onko tämä jotain persoonan hajoamista vai mitä?
En.