Lue keskustelun säännöt.
Riita ilmaisutavoista - mitä tässä tapahtuu?
17.07.2020 |
Saatiin puolison kanssa aikaan riita ilmaisutavoista ja vastaamattomuudesta.
Kun minä kysyin häneltä, aikooko hän vielä syödä tuota ruokaa, kun hän oli laittamassa pikkuruiset ruoanjämät takaisin jääkaappiin, hänen mielestä se oli suora kehotus heittää loput jämät roskiin eikä hän vastannut mitään, vaan laittoi ruoan jääkaappiin. Tarkoitin kyllä oikeasti kysyä tarkistaakseni, laittaako hän ruoan jääkaappiin itseään varten (=ruoka saattaa tulla syödyksi) vai sillä ajatuksella, että ehkä joku haluaa vielä syödä sitä (=ruoka unohtuu varmuudella jääkaappiin).
Kun hän kysyi minulta, laitanko pöydällä olevan kahvimukini tiskikoneeseen, minä koin sen kehoituksena laittaa kahvimuki koneeseen, enkä vastannut vaan vein sen kupin sinne koneeseen. Mutta se ei ollut kuulemma kehotus vaan kysymys, että aionko vielä käyttää kuppia.
Joo tiedän, aivan mitätön ja typerä aihe riidalle. Mutta meillä tuntuu menevän vähän väliä sukset ristiin tällaisten ihmeellisten tulkintaerojen takia, ja olen alkanut miettiä, onko tässä nyt joku murteeseen liittyvä eroavaisuus takana? Siis samaan tapaan kuin kehdata ja viitsiä vaihtavat päittäin merkitystä riippuen, missä päin Suomea ollaan. Minä olen pk-seudulta ja puoliso Itä-Suomesta. Vai onko liiallinen kotitoimistoilu ja toistemme naamojen tuijottaminen vain pehmittänyt jomman kumman/molempien aivot?
Kommentit (23)
En usko murre-eroihin. Äänensävy ratkaisee. Vaikuttaa siltä, että tyytymättömyyttä ja pinnan alla kupruilevaa ärtymystä ilmassa. Aikaisemmin ei ole tällaista ilmennyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tahallanne haluatte ärsyttää toisianne.
Pinnan alla on jokin oikea ristiriidan aihe.
Yksi tavallisimmista on alkoholismi: holisti hakemalla hakee tekosyyn räjähtää ja sitten pahaan mieleen sitä kuppia.
On ihme, että ihmiset pystyvät asumaan keskenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten länsimainen yhteiskunta on vielä pystyssä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En usko murre-eroihin. Äänensävy ratkaisee. Vaikuttaa siltä, että tyytymättömyyttä ja pinnan alla kupruilevaa ärtymystä ilmassa. Aikaisemmin ei ole tällaista ilmennyt?
Eipä juuri ennen tätä kevättä ja kesää ole ollut tällaista meidän välillä. Me siis kyllä ollaan oltu jo kuukausia vähän liian tiiviisti yhdessä olosuhteista johtuen.
Siis oletteko olleet kuinka kauan yhdessä? Alussa murre-erot ovat ihan tosiasioita, mutta puolen vuoden tai vuoden sisään pitäisi pahimmat arjen erehdykset olla jo käyty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollaiset voi kyllä selvittää. Selvität vain mitä tarkkaan ottaen tarkoitit, ja pyydät anteeksi.
Eteenpäinkin pääsee. Kerro vaikka mikä saa sinut huonolle tuulelle, korona kai tässä tapauksessa. Positiivista on että tunteet purkautuvat, eivät patoudu.
Mutta fiksumpaa voisi olla ottaa tavaksi vaikka yksin tehty kävelylenkki tms kun kumppanin naama alkaa tympiä.
JUST tänään puolisko otti nokkiinsa:
"Laitatko tuon sun kahvikuppis tiskikoneeseen"
"En vielä"
*Möksähdys*
Tarkoitti, että mun pitäis laittaa se nyt heti sinne tiskikoneeseen, vaikka mulla oli aikeissa juoda koko päivän kahvit siitä samasta kupista. "En vielä" oli kuulemma v'ittuilua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
JUST tänään puolisko otti nokkiinsa:
"Laitatko tuon sun kahvikuppis tiskikoneeseen"
"En vielä"
*Möksähdys*
Tarkoitti, että mun pitäis laittaa se nyt heti sinne tiskikoneeseen, vaikka mulla oli aikeissa juoda koko päivän kahvit siitä samasta kupista. "En vielä" oli kuulemma v'ittuilua.
Miksi joku edes kysyy tuollaista?
Niin kauan kun asiat ovat pyynnön ja kysymyksen muodossa niin minulle kaikki ok.
Sitten kun tulee asioita käskymuodossa ja/tai tiuskivaan sävyyn niin lakkaan kuuntelemasta välittömästi. En ole mikään sylikoira jota komennellaan omassa kodissani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis oletteko olleet kuinka kauan yhdessä? Alussa murre-erot ovat ihan tosiasioita, mutta puolen vuoden tai vuoden sisään pitäisi pahimmat arjen erehdykset olla jo käyty.
Nelisen vuotta. Mietin tuota murre-/kulttuurieroa siksi, että vielä nykyisinkin joskus tuntuu, että puhutaan puolison sukulaisten kanssa eri kieltä. En tiedä, tänä vuonna asiat on menneet ihan kummallisiksi, ja kun nämä riidat on niin hölmöjä, enkä löydä mitään selvää syytä tälle muutokselle. Siis muuta kuin tämän korona-ajan.
Ette ole enää ns samalla taajuudella.
Nyt on aika tonkia luurangot kaapeista ja löytää yhteys uudelleen.
Tämä on se hetki, jonka myötä nainen alkaa helposti suunnitella eroa joka tulee miehelle yllätyksen. Eihän tuollaista jatkuvaa väärinymmärtämistä jaksa kukaan...
Vierailija kirjoitti:
JUST tänään puolisko otti nokkiinsa:
"Laitatko tuon sun kahvikuppis tiskikoneeseen"
"En vielä"
*Möksähdys*
Tarkoitti, että mun pitäis laittaa se nyt heti sinne tiskikoneeseen, vaikka mulla oli aikeissa juoda koko päivän kahvit siitä samasta kupista. "En vielä" oli kuulemma v'ittuilua.
Joo, tuollainen keskustelu/riita käytiin meilläkin ennen ensimmäisessä viestissä kuvailemaani kahvikeissiä. Sen vuoksi en sanonut mitään vaan vein mukin koneeseen. Minäkin joisin koko päivän kahvia samasta mukista, mutta puoliso ei pidä siitä, että muki seisoo "tyhjän panttina" pöydällä odottamassa seuraavaa kahvituokiota.
t. ap
Nimilappu kun aikoo itse vielä syödä jääkaappiin laittamaansa ruokaa.
Ärsytti minuakin joskus, työpaikalla, kun joku sanoi: otan aina uuden lasin kun juon vettä. Kuka hassu noin tekisi.
Vierailija kirjoitti:
Tuollaiset voi kyllä selvittää. Selvität vain mitä tarkkaan ottaen tarkoitit, ja pyydät anteeksi.
Eteenpäinkin pääsee. Kerro vaikka mikä saa sinut huonolle tuulelle, korona kai tässä tapauksessa. Positiivista on että tunteet purkautuvat, eivät patoudu.
Mutta fiksumpaa voisi olla ottaa tavaksi vaikka yksin tehty kävelylenkki tms kun kumppanin naama alkaa tympiä.
Kiitos rohkaisusta ja vinkeistä. Meillä on ennen tätä mennyt jotenkin niin sopuisasti, ettei kumpikaan ole juuri joutunut pyytämään toiselta anteeksi saati olla jouduttu käymään vaikeita keskusteluja. Opettelun paikka molemmille...
MicMac kirjoitti:
Pinnan alla on jokin oikea ristiriidan aihe.
Yksi tavallisimmista on alkoholismi: holisti hakemalla hakee tekosyyn räjähtää ja sitten pahaan mieleen sitä kuppia.
No meidän kohdalla ongelma ei ole alkoholi, juomme kumpikin muutaman kerran vuodessa. Mutta päteekö sama kaikkien addiktioiksi luokiteltavien asioiden kanssa?
Up