Lue keskustelun säännöt.
5-vuotias poikani riitelee koko ajan kaverien kanssa, auttakaa!
29.05.2013 |
Poikani oli noin 3-vuotiaaksi asti hyvin ujo, eikä oikein uskaltanut leikkiä muiden kanssa. Sen jälkeen hän on reipastunut kovasti, ja saikin heti paljon kavereita. Reilun vuoden ajan meni oikein mukavasti, poika oli kiltti ja reilu kaveri ja leikit sujuivat.
Sitten alkoi alamäki. Ensin pojan paras kaveri (samanikäinen tyttö) alkoi kiusata häntä lähinnä sulkemalla pois leikeistä. Lisäksi tämä tyttö käytti tehokkaasti hyväkseen sitä, että olen aika tiukka kasvattaja. Hän valehteli (tajusin sen vasta monen kuukauden jälkeen) jatkuvasti, että poikani on esim. töninyt häntä, kunnes sain hänet pari kertaa kiinni valehtelusta. Tytön mielestä oli hauskaa, että annoin pojalleni rangaistuksen. Tytön vanhemmat eivät valitettavasti puuttuneet lapsensa käytökseen juurikaan, ja ymmärrän, että poikani koki tilanteen hyvin epäreiluksi. Hän reagoi tilanteeseen siten, että alkoi itse käyttäytyä todella typerästi. Yhtäkkiä poika kieltäytyi leikkimästä kaikkien kanssa, lainaamasta lelujaan jne. Vähitellen mukaan alkoi tulla myös tarkoituksellinen kiusanteko ja härnääminen.
Vaikka lakkasimme leikkimästä tämän kiusaajakaverin kanssa, tilanne ei ole juurikaan parantunut. Pojan leikit lähes kaikkien kavereiden kanssa ovat pelkkää kinaamista, räyhäämistä ja kilpailua kaikesta, koko ajan saa erotella riitapukareita. Lisäksi poikani tarkoituksella kiusaa ja härnää kavereitaan, hän ilmiselvästi nauttii siitä, että on verbaalisesti lahjakas ja onnistuu suututtamaan heidät. Väkivaltainen poikani ei ole, ja vikaa on toki myös riitakumppaneissa. Mutta en pidä normaalina, että 5-vuotiaan KAIKKI kaverisuhteet (noh, yhtä lukuunottamatta) ovat 50 % kinaamista.
Pyydän, että voisitte auttaa miettimään tilannetta, mutta älkää jaksako haukkua minua. Uskokaa tai älkää, olen katsonut peiliin jo aika monta kertaa.
Kommentit (4)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä tuo on vain joku vaihe sosiaalisten taitojen opettelussa. Minun poikani täytti juuri 6v ja kyllä heidän kaveriporukassa varsinkin tiettyjen tyyppien kesken meno oli tuollaista. Siis myös tällä omalla jota on aina kaikkialla kehuttu sosiaalisesti lahjakkaaksi ja reiluksi ja pidetyksi kaveriksi.
selkeästi jotain kukkoilua ja paikkojen hakemista ryhmässä oli menossa. Itse myös koin tämän hankalaksi, mutta päiväkodissa vaan naureskelivat poikien esimurrosiälle ja kukkotapelluille Ja oppihan nuo, nyt leikit sujuu taas mallikkaasti ja kinat selvitellään keskenään.
Meillä on aika samanlaista 5-vuotiaalla (kohta 6v). Meillä kylläkin pojan "riitely" on sitä, että läpsäisee päin näköä kun tarpeeksi ärsyttää. Tarhakaverit saattavat provosoida sanallisesti haukkumalla/härnäämällä ja meidän poika sitten istuu jäähypenkillä mottaamisesta harva se päivä. 4v pikkusiskoansa läpsii kyllä muistakin syistä, esim jos sisko ei tee niin kuin poika käskee, jos ei anna lelua tms. Vähän ihmetyttää se, että pojan käyttäytymismalli ei muutu siitä huolimatta että hän on joka kerta se, joka rangaistuksen saa. Kaikenlaisia palkitsemis/rangaistusjuttuja on sovittu, mutta ne eivät auta, sillä kun tunteet kuumenee niin itsehillintä laskee kuin lehmän häntä. Että sinänsä voin vain liittyä kerhoon ja kärsiä vielä astetta huonomman mutsin arvosta, sillä mun lapsi läpsii muita.
Ja täälläkin kilpaillaan loputtomiin, milloin siitä kuka on ekana käsienpesujonossa ja kuka ensimmäisenä päiväkodissa. Häviämisestä poika mököttää hartaasti, saa jopa raivokohtauksen. Yhteisleikeissä/lelujen jakamisessa on välillä ongelmaa. Kai nuo viisivuotiaat on vielä aika lyhytpinnaista sakkia kun muillakin tuntuu silti tällaisia ongelmia olevan ja päiväkodissakaan eivät kuitenkaan ole huolesta soikeana. :)
Kiitos vastauksista! Olin eilen jo nukkumassa kun vastasitte... Kiva kuulla, että muillakin on samaa; tai eihän se tietysti kivaa ole, mutta no, ymmärrätte. Ehkä poikani on sitten ihan normaali :)
ap