Lue keskustelun säännöt.
Olitko 20-25 -vuotiaana liian itsekäs parisuhteeseen?
29.05.2013 |
Itse ainakin olin. Ei minkäänlaista kykyä vastavuoroiseen seurusteluun.
Kommentit (14)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Sama suhde jatkuu yhä. Yhdessä 30 vuotta.
No voi hyvää päivää. Nyt 23 ja naimisissa 2 vuotta, yhdessä yhteensä seitsemän vuotta.
Ikiskö on täällä taas kiusaamasssa 20v?
Olen 30 ja vieläkin liian itsekäs parisuhteeseen. En halua menettää vapauttani, haluan johtaa omaa elämääni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En missään tapauksessa liian itsekäs. Itsekkyydestä oli vain hyötyä, koska sen ansiosta osasin pitää huolen, että sain seurustelulta, mitä halusin, enkä tyytynyt sekundasuhteisiin. Ajattelen edelleenkin aina ensin omaa hyvinvointiani ja onnellisuuttani ja vasta sitten, miten voisin tehdä toisen onnelliseksi. Ei itsekkyys suhteita tuhoa: koska toimivasta suhteesta on minulle hyötyä, haluan käyttää paljon energiaa sen vaalimiseen ja kumppanini tyytyväisyyden varmistamiseen. En todellakaan haluaisi olla suhteessa, jossa joko minä tai kumppanini asettaisi toisen itsensä edelle. Ei ole pidemmän päälle tervettä sellainen.
No en sanoisi olleeni itsekäs mutta muuten vain niin tyhmä ja kokematon, ettei siitä mitään olisi voinut tulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enpä ollut. Ikää tälläkin hetkellä "vasta" 28 vuotta, mutta saman miehen kanssa olen ollut yli 9 vuotta.
No en ollut, eikä ole monikaan. Sanoisin että isompi ongelma parisuhteissa (niin nuorten kuin vanhempien) on että ollaan liian epäitsekkäitä. Sitten kun on eletty aikansa vain toista varten, niin vastoinkäymisen tai eron tullessa pudotaan ja lujaa.
Monet on kyllä liian itsekkäitä perheen perustamiseen, mutta ei parisuhteeseen vain hyvin harva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
20-vuotiaana olin ollut parisuhteessa jo 3 vuotta. Sama parisuhde edelleen, ikää kohta 38.
Minusta itsekkyys ei ole iästä kiinni. Kyllä itsekkäitä ja empatiakyvyttömiä ihmisiä löytyy kaikenikäisistä, eikä voi sano että esim. kolmekymppisenä kaikki pystyvät "epäitsekkääseen" parisuhteeseen. Millainen se edes on? Kyllä terve ihminen on aina jossain määrin itsekäs, niin turvataan oma (ja sitä kautta myös toisen ja mahdollisten lasten) hyvinvointi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisinpa ollutkin edes jonkun verran itseäni ajatteleva sen pari vuotta nuoremman erittäin minä-minä -henkisen nuoren miehen rinnalla. Suhde kuitenkin jatkui vuosikausia kunnes sitten vain eräänä päivänä sain tarpeekseni toisen äärimmäisestä itsekkyydestä parisuhteessa ja avoliitossa.
Musta on alkanut tuntua että sekä minä että mieheni ollaan edelleen liian itsekkäitä parisuhteeseen, vaikka mentiin yksiin kolmekymppisinä ja ollaan nyt nelikymppisiä. Mies ilmaisee omaa itsekkyyttään asettamalla omat toiveensa ja tarpeensa aina muiden edelle, minä ilmaisen omaa itsekkyyttäni vetäytymällä mahdollisimman pitkälti pois hänen seurastaan.
Olin varmaan parikymppisenäkin itsekäs, ja on mahdollista että silloisen avoliittoni kariutuminen johtui siitä. Jos olisin vähemmän itsekäs, olisin ehkä tyytynyt siihen että seksi saa olla tosi huonoa ja sitä pitää silti tarjota miehelle mahdollisimman usein. Olin liian itsekäs sellaiseen, joten lähdin.
Olin, mutta silti menin 23-vuotiaana naimisiin. Onneksi olen kasvanut siitä aika paljon, ja edelleen yli kymmenen vuoden jälkeen ollaan yhdessä :)