Huusin äsken lapselle ääneni käheäksi :(

Minusta omien tunteiden näyttämistä lapselle ei pidä pelätä, kunhan pysyy kohtuudessa. Jos oikeasti olet keuhkonnut äänesi pilalle niin aika lujaa suutuit pikkuiselle lapselle, usko vaan, lapsi ehtii tehdä vielä pahempaakin kuin mitä teki tänään, miten reagoit silloin?

Sinänsä, jos nuo ovat sanat joita käytit, sanoit fiksusti. Toivottavasti lapsi ymmärsi ja oppi jotain. Toivottavasti sinäkin opit jotain? ;)

Joo, mä tiedän kyllä mistä lapsi on oppinut kiukuttelutaitonsa ja että juhlassa oli kuuma ja jano jne jne.

Ennen tuota karjasua kyllä nalkutin oikein sydämeni pohjasta ja saatoin käyttää asiatonta kieltäkin, mutta tuohon päätin sen huutamisen ja sen jälkeen lapsikin jotenkin näytti miettivän.

ap

Ymmärsi, että äiti on pelottava hirviö, jota on syytä pelätä.  3½-vuotias ei jaksa olla juhlissa kunnolla. Häntä voi väsyttää ja hänellä voi olla nälkäkin ja siksi temppuilee. Sinä kuitenkin olet aikuinen ja sinun pitäisi pystyä hillitsemään itseäsi. Vaikka sinua kiukuttaa, et saa purkaa vihaasi lapseesi. Pelästytät hänet karjumalla. Lapsen luottamus sinuun kärsii. 

Pyydä anteeksi lapseltasi sitä, että karjuit hänelle. Lupaa sitten itsellesi, että et enää karju lapsellesi. Kannattaa miettiä myös, mitä rakentavaa voit tehdä, kun pinna meinaa palaa lapsen läsnäollessa - ja ei, en tarkoittanut karjumista tai mitään muutakaan, mistä lapsi voisi pelästyä. 

Lässyn lässyn....jos lapsi ei osaa käyttäytyä ja riehuu,huutaa ja mesoaa niin on aikuisellakin oikeus näyttää tunteensa. Voi saatana sentään. Silitellää päätä ja luetaa sitte ku Nico-Petteri on koulusurmaaja.

No voihan helevatan kukkahattutädit taas.. ei se lapsi siitä rikki mene. Korkeintaan kasvaa samanlainen sisupussi kun äitistään. Se ei tässä maalimassa pahitteeks ole.

joo tiedän kyllä tunteen, mul nyt vanhempi lapsi, mut nii se hermo välil menee (mut sen jälkee ainaki mul tulee paha mieli) sit meist kumpiki pyytää anteeks, mä tietty aikuisena vielä kerron miks anteeks pyydän. mut mahtoko laps kuitenki hieman pelästyä ku huusit...?

nyt sitten oikeesti.. lapsi tuskin muistaa tuota enää huomenna.. ei nyt tee asiasta suurempaa numeroa kuin onkaan. kyllä lapset osaa venyttää pinnan kireelle kun viulunkieli, tuo on aivan inhimillistä.. toki voi sanoa että anteeksi, äiti suuttui nyt vähän liikaa, mut elä nyt hyvänen aika ruoski ittees. täs maailmas tapahtuu paaaljon paaljon kamalampiakin asioita kuin lapselle huutaminen.

[quote author="Vierailija" time="29.05.2013 klo 19:55"]

nyt sitten oikeesti.. lapsi tuskin muistaa tuota enää huomenna.. ei nyt tee asiasta suurempaa numeroa kuin onkaan. kyllä lapset osaa venyttää pinnan kireelle kun viulunkieli, tuo on aivan inhimillistä.. toki voi sanoa että anteeksi, äiti suuttui nyt vähän liikaa, mut elä nyt hyvänen aika ruoski ittees. täs maailmas tapahtuu paaaljon paaljon kamalampiakin asioita kuin lapselle huutaminen.

[/quote]

Niinkö luulet, etteivät lapset muista? Ihan varmasti muistavat. On kokemusta hyvämuistisista lapsistani. Mielestäni ap on oikeilla jäljillä, kun yleensä pohtii omaa käytöstään. 

Lapset oppivat matkimalla. Jos vanhemmat käyttäytyvät kuin raivopäät suuttuessaan, on ihan turha odottaa omien lasten käyttäytyvän asiallisesti. Olen huutanut lapsilleni väsyneenä ja vihaisena ja katunut sitä jälkeenpäin. Lasten saaminen on kasvattava kokemus. Yllättäen myös jotkut vanhemmat huomaavat, että olisi syytä aikuistua, ettei tarvitse hävetä omaa käytöstään. Minä ainakin. Tiedä sitten, olenko aikuistunut tarpeeksi, mutta lapsilleni en ainakaan huuda enää. Yleensäkin minusta on aivan turhanpäiväistä purkaa omaa turhautumistani lapsiini, vaikka he olisivat aiheuttaneet turhautumisen tunteeni. 

Joo, olen todellakin yrittänyt parantaaa omaa käyttäytymistä ja näin jälkeenpäin oli ihan väärä valinta lähteä koko juhliin; molemmat meistä oli ihan väsyneitä ja äkäsiä jo valmiiksi.

Yleensä en huuda lapselle tai ainakin pyrin välttämään sitä. Ja en todellakaan haluaisi kasvattaa miestä, joka on yhtä helposti tulistuva kuin minä :((

ap

[quote author="Vierailija" time="29.05.2013 klo 20:03"]

 Lasten saaminen on kasvattava kokemus. Yllättäen myös jotkut vanhemmat huomaavat, että olisi syytä aikuistua, ettei tarvitse hävetä omaa käytöstään. Minä ainakin. Tiedä sitten, olenko aikuistunut tarpeeksi, mutta lapsilleni en ainakaan huuda enää. Yleensäkin minusta on aivan turhanpäiväistä purkaa omaa turhautumistani lapsiini, vaikka he olisivat aiheuttaneet turhautumisen tunteeni. 

[/quote]

se on juuri näin

Meillä oli mun lapsuuden kodissa niin, että äiti huusi meille todella harvoin. Mutta silloin kun huusi viesti meni perille ja me lapset huomattiin että ollaan menty liian pitkälle. Ihailen äitini taitoa pitää kuria. Koskaan ei fyysisesti käyty käsiksi. Ja tuo huutaminenkin tapahtui ehkä 2-3 kertaa vuodessa. Äitiä en pelännyt koskaan vaan isää, joka oli alkoholisti. Tosin isä ei koskaan puuttunutkaan kasvatukseen.