Miehet, miten ottaa teihin kontaktia KAUPASSA?

Tässä toimiva vinkki! Kaadu koreinesi miehen lähettyvillä, jos ei pysähdy keräilemään sun kamoja, niin tiedät ettei kannata uhrata enempää, jos auttaa voit sitten kiitellessä hymyillä hurmaavasti ja kysyä saatko tarjota kahvit kiitokseksi.

Kahvittelun jälkeen voi arvioida haluaako kumpikaan enempää, jos ei niin vielä voi poistua toisen elämästä hänen edes aavistamatta siitä, että oli jotain muutakin mielessä kuin kiitollisuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehh, se nyt on sama loikkaako joku vaikka kaupassa eteen sanoen suoraan, että lähdetkö treffeille vai loikkaako joku eteen sanoen ensin, että anteeksi kun häiritsen ja lähdetkö treffeille. Ei näissä ole mitään eroa käytännön tasolla.

Pitäiskö sun mennä sisälukukurssille tms? Vaikutat äärimmäisen putkikatseiselta tyypiltä-

Aiheenahan on se, että huomaat kaupassa sinun mielestäsi kiinnostavan näköisen henkilön ja menet ehdottamaan hänelle treffejä. Ei ole ollut puhetta, että olisitte katselleen ensin toisianne ja hymyilleet ja muuta vastaavaa molemminpuolista huomiota. Joten on se ja sama, loikkaatko jostakin tämän sinuun huomiota kiinnittämättömän henkilön eteen kysymään suoraan treffeille vai sanotko aluksi "anteeksi että häritsen" ja sitten kysyt treffeille.

Ymmärsitkö? Ei sinusta sen vähemmän outoa ehdottelijaa sillä tule, että aloitat "anteeksi että häiritsen"-lauseella eikä siihen saatu normaaliystävällinen vastauskaan (jollaisen saisi niin alakouluikäinen kuin eläkeläinenkin mitä sukupuolta tahansa) vielä tarkoita, että ahaa hän vastasi "niin mitä asiaa", joten nyt se on kiinnostunut ja varmaan suostuu treffeillekin.

Ei munkaan ollut ensin tarkoitus sanoa mitään. Ohi mentyäni tuli tunne että mistä tiedän törmäänkö häneen enää koskaan? Käännyin takaisin ja esitin asiani, en hyppäämällä hyllyn välistä joka tuntuu olevan täällä se päällimmäinen ajatus vaan kysyin saanko häiritä, luvan saatuani kerroin että oli pakko kääntyä ja esitin asiani.. Ei tuo huonolla ottanut kun kerran 15v oltiin litissä ja 12v aviossa. Se miten juuri sinä teet tai reagoit ei päde välttämättä kaikkiin..

T: 329

Tottakai voi sanoa, että saanko häiritä, mutta tottakai toinen vastaavasti sanoo että joo mitä. Ei se tarkoita lupaa lähestymiseen ns. romanttisessa mielessä, niinkuin sinun kirjoituksestasi saa käsityksen. Että kun sanoo ensin, saako häiritä ja saa luvan niin sitten on jotenkin hyväksyttävämpää tai vähemmän outoa ehdotella treffejä vieraalle ihmiselle kaupassa. Eihän se toinen voi tietää, kysytkö mistä löytyy maustehylly vai kysytkö lähteekö hän treffeille. Jos hän tietäisi että aiot kysyä treffeille, hän voisi sanoa että ei saa häiritä, mutta nythän hän ei tiedä, joten on aivan sama kysytkö heti treffeille vai sanotko täysin turhan saanko häiritä-lauseen ensin. Tottakai saat luvan häiritä.

Joko ymmärsit mitä tarkoitin?

Sitäpaitsi mä puhun kokemuksesta kun taas sä vedät ilmeisesti ihan fiilispohjalta? Mikä tekee susta tämän aiheen asiantuntijan?

Eri, mutta SINÄHÄN siinä vedät oman kokemuksesi perusteella yleispätevän päätelmän, että koska sinun exäsi oli kiinnostunut ja hänen kohdallaan "anteeksi saanko häiritä" kaupassa toimi, kaikkien muidenkin kohdalla lupa häiritä tarkoittaisi kiinnostusta. Sitä paitsi, sillä tokko oli mitään merkitystä vaikka olisit kysynyt suoraan treffeille ilman häirintälupia. Ei se häirintäluvan kysyminen ketään kiinnostavaksi tee jos tämä ei sitä jo lähtökohtaisesti ole.

Jokainen on asiantuntija omassa asiassaan. Jos joku pitää kaupassa lähestyjää outona huuhelona, hän pitää. Jos sinä pidät kaupassa lähestymistä normaalina, sinä pidät. Et sinä silti voi faktana väittää, että nainen joka ei lähde treffeille kaupassa ehdottelijan kanssa, olisi jotenkin epänormaalimpi kuin ehdottelija.

Vierailija kirjoitti:

En uskaltaisi lähestyä ketään noin. Lisäksi jos joku mies lähestyisi minua kaupassa, varmaan pelästyisin ja ajattelisin, että hän on hullu. Miten ylipäätään kaupassa käydessä voi todeta jonkun olevan kiinnostava? Ostostenko perusteella teet päätelmän minkälainen ihminen on kyseessä?

No miksi sen pitäisi olla välttämättä jokin baari? Humalatilan voimakkuuden perusteellako teet päätelmän minkälainen ihminen on kyseessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehh, se nyt on sama loikkaako joku vaikka kaupassa eteen sanoen suoraan, että lähdetkö treffeille vai loikkaako joku eteen sanoen ensin, että anteeksi kun häiritsen ja lähdetkö treffeille. Ei näissä ole mitään eroa käytännön tasolla.

Pitäiskö sun mennä sisälukukurssille tms? Vaikutat äärimmäisen putkikatseiselta tyypiltä-

Aiheenahan on se, että huomaat kaupassa sinun mielestäsi kiinnostavan näköisen henkilön ja menet ehdottamaan hänelle treffejä. Ei ole ollut puhetta, että olisitte katselleen ensin toisianne ja hymyilleet ja muuta vastaavaa molemminpuolista huomiota. Joten on se ja sama, loikkaatko jostakin tämän sinuun huomiota kiinnittämättömän henkilön eteen kysymään suoraan treffeille vai sanotko aluksi "anteeksi että häritsen" ja sitten kysyt treffeille.

Ymmärsitkö? Ei sinusta sen vähemmän outoa ehdottelijaa sillä tule, että aloitat "anteeksi että häiritsen"-lauseella eikä siihen saatu normaaliystävällinen vastauskaan (jollaisen saisi niin alakouluikäinen kuin eläkeläinenkin mitä sukupuolta tahansa) vielä tarkoita, että ahaa hän vastasi "niin mitä asiaa", joten nyt se on kiinnostunut ja varmaan suostuu treffeillekin.

Ei munkaan ollut ensin tarkoitus sanoa mitään. Ohi mentyäni tuli tunne että mistä tiedän törmäänkö häneen enää koskaan? Käännyin takaisin ja esitin asiani, en hyppäämällä hyllyn välistä joka tuntuu olevan täällä se päällimmäinen ajatus vaan kysyin saanko häiritä, luvan saatuani kerroin että oli pakko kääntyä ja esitin asiani.. Ei tuo huonolla ottanut kun kerran 15v oltiin litissä ja 12v aviossa. Se miten juuri sinä teet tai reagoit ei päde välttämättä kaikkiin..

T: 329

Tottakai voi sanoa, että saanko häiritä, mutta tottakai toinen vastaavasti sanoo että joo mitä. Ei se tarkoita lupaa lähestymiseen ns. romanttisessa mielessä, niinkuin sinun kirjoituksestasi saa käsityksen. Että kun sanoo ensin, saako häiritä ja saa luvan niin sitten on jotenkin hyväksyttävämpää tai vähemmän outoa ehdotella treffejä vieraalle ihmiselle kaupassa. Eihän se toinen voi tietää, kysytkö mistä löytyy maustehylly vai kysytkö lähteekö hän treffeille. Jos hän tietäisi että aiot kysyä treffeille, hän voisi sanoa että ei saa häiritä, mutta nythän hän ei tiedä, joten on aivan sama kysytkö heti treffeille vai sanotko täysin turhan saanko häiritä-lauseen ensin. Tottakai saat luvan häiritä.

Joko ymmärsit mitä tarkoitin?

Sitäpaitsi mä puhun kokemuksesta kun taas sä vedät ilmeisesti ihan fiilispohjalta? Mikä tekee susta tämän aiheen asiantuntijan?

Eri, mutta SINÄHÄN siinä vedät oman kokemuksesi perusteella yleispätevän päätelmän, että koska sinun exäsi oli kiinnostunut ja hänen kohdallaan "anteeksi saanko häiritä" kaupassa toimi, kaikkien muidenkin kohdalla lupa häiritä tarkoittaisi kiinnostusta. Sitä paitsi, sillä tokko oli mitään merkitystä vaikka olisit kysynyt suoraan treffeille ilman häirintälupia. Ei se häirintäluvan kysyminen ketään kiinnostavaksi tee jos tämä ei sitä jo lähtökohtaisesti ole.

Jokainen on asiantuntija omassa asiassaan. Jos joku pitää kaupassa lähestyjää outona huuhelona, hän pitää. Jos sinä pidät kaupassa lähestymistä normaalina, sinä pidät. Et sinä silti voi faktana väittää, että nainen joka ei lähde treffeille kaupassa ehdottelijan kanssa, olisi jotenkin epänormaalimpi kuin ehdottelija.

Missä kohtaa sanoin että toimii kaikille? Vitut toimii mutta ei kaikki myöskään ole kaltaisiasi ruttuturpia joiden on pakko saada olla oikeassa, vaikka tietäisivät olevansa väärässä. Mikä toimii yhdelle ei välttämättä toimi toiselle. Halusin vain kertoa ap:lle oman kokemukseni. siinä se.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En uskaltaisi lähestyä ketään noin. Lisäksi jos joku mies lähestyisi minua kaupassa, varmaan pelästyisin ja ajattelisin, että hän on hullu. Miten ylipäätään kaupassa käydessä voi todeta jonkun olevan kiinnostava? Ostostenko perusteella teet päätelmän minkälainen ihminen on kyseessä?

No miksi sen pitäisi olla välttämättä jokin baari? Humalatilan voimakkuuden perusteellako teet päätelmän minkälainen ihminen on kyseessä?

Jokin baari? Siis ettekö te käy missään muualla kuin baarissa ja kaupassa? Kuten töissä, harrastuksissa, ystävien luona?

Tunnen vaikka kuinka paljon ihmisiä ja pariskuntia. Suurin osa heistä on tavannut toisensa muualla kuin baarissa tai kaupassa.

Mutta jos tosiaan muualla ei käydä niin sitten tätä keskustelua ei kannata ihmetellä sen enempää. Missä muualla silloin ketään voisikaan lähestyä kuin kaupassa, jos vaihtoehdot on baari ja kauppa ja baari ei kelpaa.

Vierailija kirjoitti:

"Tikusta asiaa" -tyyli toimii parhaiten. Kysyt neuvoa johonkin. Tosin riskinä on että moni mies ei tajua "vihjettä".

No koska nämä "miehet tulkitsee jokaisen pikkujutun kiinnostukseksi", paitsi tietysti silloin miehet on tampioita kun eivät näiden pikkujuttujen seasta tajua sitä aitoa kiinnostuksen merkkiä :D ymmärrättekö, miten mahdotonta tämä touhu on? Näihin vääriin tulkintoihin ja naisten kiermuroihin on varmasti moni mies jo kypsynyt ja suosiolla vaan sivuuttaa kaikki "merkit".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan samalla tavalla lähestyt puhumalla mielenkiintoista henkilöä kaupassa, ravintolassa, kirjastossa, festareilla, laivalla, junassa jne. Mitä helvetin merkitystä sillä paikalla on?

No jos sinusta ei ole mitään eroa sillä, menetkö ehdottelemaan satunnaiselle kanssa-asiakkaalle lähempää tuttavuutta baarissa ja festareilla tai kaupassa ja junamatkalla niin turha sitä on alkaa selittämään. Todennäköisesti kuitenkin voit havaita saavasi myönteisempiä vastauksia ensinmainituissa paikoissa kuin jälkimmäisissä ja siihen on ihan syynsä.

Näin te kapeakatseiset kaavoihin kangistuneet suorittajat kuvittelette. Voin kuvitella miten vastenmielinen ihminen olet, varmaan samat rituaalit ja tavat joka pääsiäinen ja joulu ja juhannus, koska näin kuuluu olla. Hyi helvetti. Turha teille on mitään elämisestä selittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan samalla tavalla lähestyt puhumalla mielenkiintoista henkilöä kaupassa, ravintolassa, kirjastossa, festareilla, laivalla, junassa jne. Mitä helvetin merkitystä sillä paikalla on?

No jos sinusta ei ole mitään eroa sillä, menetkö ehdottelemaan satunnaiselle kanssa-asiakkaalle lähempää tuttavuutta baarissa ja festareilla tai kaupassa ja junamatkalla niin turha sitä on alkaa selittämään. Todennäköisesti kuitenkin voit havaita saavasi myönteisempiä vastauksia ensinmainituissa paikoissa kuin jälkimmäisissä ja siihen on ihan syynsä.

Näin te kapeakatseiset kaavoihin kangistuneet suorittajat kuvittelette. Voin kuvitella miten vastenmielinen ihminen olet, varmaan samat rituaalit ja tavat joka pääsiäinen ja joulu ja juhannus, koska näin kuuluu olla. Hyi helvetti. Turha teille on mitään elämisestä selittää.

Tämä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Tikusta asiaa" -tyyli toimii parhaiten. Kysyt neuvoa johonkin. Tosin riskinä on että moni mies ei tajua "vihjettä".

No koska nämä "miehet tulkitsee jokaisen pikkujutun kiinnostukseksi", paitsi tietysti silloin miehet on tampioita kun eivät näiden pikkujuttujen seasta tajua sitä aitoa kiinnostuksen merkkiä :D ymmärrättekö, miten mahdotonta tämä touhu on? Näihin vääriin tulkintoihin ja naisten kiermuroihin on varmasti moni mies jo kypsynyt ja suosiolla vaan sivuuttaa kaikki "merkit".

Muuten samat tarinat naisella paitsi pikkurilli osoitti miestä kohti = hänen olisi tullut ymmärtää ettei nyt ole kyse kohteliaisuudesta vaan aidosta kiinnostuksesta.

Kirjoitetaanpa sitten asiaa:

käytännössä ne kaupassa, kirjastossa ja junassa ehdottelijat eivät mitenkään fiksusti ota pakkeja ja toivota hyvää päivänjatkoa vaan siihen jäädään vänkäämään ja tivaamaan että mikset lähde kahville tai mikset anna numeroasi, eihän kahvillakäynti nyt mitään ja voihan puhelimessa jutella eikä se mitään tarkoita. (No miksi sitten on niin tärkeää päästä kahville tai saada se puhelinnumero että pitää jäädä vänkäämään, jos se ei mitään tarkoita?)

Miehet eivät osaa ajatella asian tätä puolta, koska he ovat miehiä. Jos he itse ovat fiksuja kaupassa ehdottelijoita, he todennäköisesti olettavat muidenkin miesten olevan sellaisia. Mutta eivät kaikki ole ja siksi tässäkin keskustelussa on vastauksia monelta "nipolta" naiselta.

Miehenä olisin kyllä iloinen, mikäli joku nainen yrittäisi iskeä minua kaupassa, apteekissa, uimahallissa tai ihan missä hyvänsä. Jos näin kävisi, niin toivoisin että vastapuoli menisi suoraan asiaan ilman kiertelyä.

Ja treffeille menisin mikäli nainen ei olisi liian ruma tai tonnikeiju.

Silloin nuoruudessa McDonaldsissa yksi työntekijätytöistä pyysi minua treffeille, ja minä tietysti lähdin. Mutta tämä onkin ollut vain kertaluontoinen kokemus minulle.

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitetaanpa sitten asiaa:

käytännössä ne kaupassa, kirjastossa ja junassa ehdottelijat eivät mitenkään fiksusti ota pakkeja ja toivota hyvää päivänjatkoa vaan siihen jäädään vänkäämään ja tivaamaan että mikset lähde kahville tai mikset anna numeroasi, eihän kahvillakäynti nyt mitään ja voihan puhelimessa jutella eikä se mitään tarkoita. (No miksi sitten on niin tärkeää päästä kahville tai saada se puhelinnumero että pitää jäädä vänkäämään, jos se ei mitään tarkoita?)

Miehet eivät osaa ajatella asian tätä puolta, koska he ovat miehiä. Jos he itse ovat fiksuja kaupassa ehdottelijoita, he todennäköisesti olettavat muidenkin miesten olevan sellaisia. Mutta eivät kaikki ole ja siksi tässäkin keskustelussa on vastauksia monelta "nipolta" naiselta.

Niin. Ketjussa kysyttiin miehiltä neuvoja ja naiset tulevat ulisemaan miesvihaansa 17 sivun verran.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitetaanpa sitten asiaa:

käytännössä ne kaupassa, kirjastossa ja junassa ehdottelijat eivät mitenkään fiksusti ota pakkeja ja toivota hyvää päivänjatkoa vaan siihen jäädään vänkäämään ja tivaamaan että mikset lähde kahville tai mikset anna numeroasi, eihän kahvillakäynti nyt mitään ja voihan puhelimessa jutella eikä se mitään tarkoita. (No miksi sitten on niin tärkeää päästä kahville tai saada se puhelinnumero että pitää jäädä vänkäämään, jos se ei mitään tarkoita?)

Miehet eivät osaa ajatella asian tätä puolta, koska he ovat miehiä. Jos he itse ovat fiksuja kaupassa ehdottelijoita, he todennäköisesti olettavat muidenkin miesten olevan sellaisia. Mutta eivät kaikki ole ja siksi tässäkin keskustelussa on vastauksia monelta "nipolta" naiselta.

Niin. Ketjussa kysyttiin miehiltä neuvoja ja naiset tulevat ulisemaan miesvihaansa 17 sivun verran.

Ihan miehenä voin kertoa oman kantani:

Älkää lähestykö. Oikeasti.

Jos siitä tulee naisille sosiaalisesti hyväksyttävää, se tulee olemaan sitä myös miehille. Tämä tarkoittaa sitä, etteivät naiset voi enää mennä kauppaankaan rauhassa, vaan siellä on joku pìllunkipeä ulì vaatimassa numeroa.

Aikamoiset raivarit porukka vetää jos giantin myyjä laittelee viestiä. Miksi tuo eroaisi siitä mitenkään?

Vierailija kirjoitti:

Koskenlaskija kirjoitti:

Olen nainen, ja huvittaa lukea näitä kommentteja. Yleinen ajatus tuntuu olevan "voisin yllättyä, positiivisesti! Onpa rohkeaa!"

Ei ihmiset oikeasti reagoi normeista poikkeaviin lähestymisyrityksiin positiivisesti juuri koskaan. On olemassa tietyt sosiaaliset säännöt, ja kun joku yksilö räikeästi poikkeaa näistä, on ympäristön reaktio järkytys, kiusaaantuminen, ja tarve poistua nopeasti tilanteesta. Luultavasti reaktio olisi automaattinen torjuminen, koska pitäisi olla kyllä todella sujuva lähestymisyritys, jotta mies ei ajattelisi, että "tuolla naisella ei ole kaikki ihan kotona".

Kuvittele itsesi ihan oikeasti laittamassa kärryyn jotain leivinpaperipakettia, kun joku ihan puskista hyppää eteesi ja kysyy, lähdetkö treffeille. Koetko, että tässäpä normaali, rento kohtaaminen psyykkisesti tasapainoisen ja sosiaaliset säännöt taitavan aikuisen ihmisen kanssa?

Jokainenhan tietää vastauksen ja sen että 99,9% ihmisistä ei olisi positiivisesti yllättyneitä saati lähtisi treffeille.

Siis näin naiset ajattelee, ettei tarvitsisi lähestyä miehiä missään. Mutta mitä se kaupassa miestä kiinnostuneena tuijotteleva naikkonen sitten oikein odottaa miehen tekevän? Ajatteleehan mieskin kuitenkin, että hulluna pitäisi kuitenkin jos menisi juttelemaan.

Mua on kerran salilla yhtäkkiä lähestynyt nainen ja aloittanut keskustelun.

Hämmenyin täysin tilanteesta, mumisin jonkun vastauksen ja vaihdoin laitetta 10 metrin päähän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koskenlaskija kirjoitti:

Olen nainen, ja huvittaa lukea näitä kommentteja. Yleinen ajatus tuntuu olevan "voisin yllättyä, positiivisesti! Onpa rohkeaa!"

Ei ihmiset oikeasti reagoi normeista poikkeaviin lähestymisyrityksiin positiivisesti juuri koskaan. On olemassa tietyt sosiaaliset säännöt, ja kun joku yksilö räikeästi poikkeaa näistä, on ympäristön reaktio järkytys, kiusaaantuminen, ja tarve poistua nopeasti tilanteesta. Luultavasti reaktio olisi automaattinen torjuminen, koska pitäisi olla kyllä todella sujuva lähestymisyritys, jotta mies ei ajattelisi, että "tuolla naisella ei ole kaikki ihan kotona".

Kuvittele itsesi ihan oikeasti laittamassa kärryyn jotain leivinpaperipakettia, kun joku ihan puskista hyppää eteesi ja kysyy, lähdetkö treffeille. Koetko, että tässäpä normaali, rento kohtaaminen psyykkisesti tasapainoisen ja sosiaaliset säännöt taitavan aikuisen ihmisen kanssa?

Jokainenhan tietää vastauksen ja sen että 99,9% ihmisistä ei olisi positiivisesti yllättyneitä saati lähtisi treffeille.

Siis näin naiset ajattelee, ettei tarvitsisi lähestyä miehiä missään. Mutta mitä se kaupassa miestä kiinnostuneena tuijotteleva naikkonen sitten oikein odottaa miehen tekevän? Ajatteleehan mieskin kuitenkin, että hulluna pitäisi kuitenkin jos menisi juttelemaan.

Tuijottaa voi monestakin syystä ja vain yksi niistä syistä on kiinnostus.

Vierailija kirjoitti:

Mua on kerran salilla yhtäkkiä lähestynyt nainen ja aloittanut keskustelun.

Hämmenyin täysin tilanteesta, mumisin jonkun vastauksen ja vaihdoin laitetta 10 metrin päähän.

Tuohon ei ole mitään selvää sääntöä, juttelemaan tuleva nainen voi olla joko vain ystävällinen tai sitten kiinnostunut. Itselläni ajatus ehkä on enemmän sinnepäin kallellaan, etten halua tulkita jokaista naisen tekemää juttua kiinnostukseksi. Joten tuollaisessakin tilanteessa ajattelisin että jaa, ystävällisyyttään vaan juttelee juttuseuran puutteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koskenlaskija kirjoitti:

Olen nainen, ja huvittaa lukea näitä kommentteja. Yleinen ajatus tuntuu olevan "voisin yllättyä, positiivisesti! Onpa rohkeaa!"

Ei ihmiset oikeasti reagoi normeista poikkeaviin lähestymisyrityksiin positiivisesti juuri koskaan. On olemassa tietyt sosiaaliset säännöt, ja kun joku yksilö räikeästi poikkeaa näistä, on ympäristön reaktio järkytys, kiusaaantuminen, ja tarve poistua nopeasti tilanteesta. Luultavasti reaktio olisi automaattinen torjuminen, koska pitäisi olla kyllä todella sujuva lähestymisyritys, jotta mies ei ajattelisi, että "tuolla naisella ei ole kaikki ihan kotona".

Kuvittele itsesi ihan oikeasti laittamassa kärryyn jotain leivinpaperipakettia, kun joku ihan puskista hyppää eteesi ja kysyy, lähdetkö treffeille. Koetko, että tässäpä normaali, rento kohtaaminen psyykkisesti tasapainoisen ja sosiaaliset säännöt taitavan aikuisen ihmisen kanssa?

Jokainenhan tietää vastauksen ja sen että 99,9% ihmisistä ei olisi positiivisesti yllättyneitä saati lähtisi treffeille.

Siis näin naiset ajattelee, ettei tarvitsisi lähestyä miehiä missään. Mutta mitä se kaupassa miestä kiinnostuneena tuijotteleva naikkonen sitten oikein odottaa miehen tekevän? Ajatteleehan mieskin kuitenkin, että hulluna pitäisi kuitenkin jos menisi juttelemaan.

Tuijottaa voi monestakin syystä ja vain yksi niistä syistä on kiinnostus.

Arvasin tämän vastauksen tulevan pian. Joten mitä naiset sitten tuijottelette? Olkaahan tuijottelematta, ettei sitä tulkita kiinnostukseksi, koska miehethän on miehiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitetaanpa sitten asiaa:

käytännössä ne kaupassa, kirjastossa ja junassa ehdottelijat eivät mitenkään fiksusti ota pakkeja ja toivota hyvää päivänjatkoa vaan siihen jäädään vänkäämään ja tivaamaan että mikset lähde kahville tai mikset anna numeroasi, eihän kahvillakäynti nyt mitään ja voihan puhelimessa jutella eikä se mitään tarkoita. (No miksi sitten on niin tärkeää päästä kahville tai saada se puhelinnumero että pitää jäädä vänkäämään, jos se ei mitään tarkoita?)

Miehet eivät osaa ajatella asian tätä puolta, koska he ovat miehiä. Jos he itse ovat fiksuja kaupassa ehdottelijoita, he todennäköisesti olettavat muidenkin miesten olevan sellaisia. Mutta eivät kaikki ole ja siksi tässäkin keskustelussa on vastauksia monelta "nipolta" naiselta.

Niin. Ketjussa kysyttiin miehiltä neuvoja ja naiset tulevat ulisemaan miesvihaansa 17 sivun verran.

Naisia tässä keskustelussa on syyllistetty siitä, että a) eivät ole innoissaan kun miehet lähestyvät heitä kaupassa ja kadulla ja b) etteivät naiset mene ehdottelemaan miehille kaupassa ja kadulla koska miehet olisivat tästä muka innoissaan.  Kohdassa a miehet eivät yleensä ymmärrä kieltäytymistä ja kohdassa b miehet eivät yleensä edelleenkään ymmärrä jos mies ei vaikkapa kahvillakäynnin jälkeen enää tunnukaan treffeille kutsuneen naisen mielestä kiinnostavalta.

Ehkä näiden asioiden vuoksi naiset ovat tulleet kommentoimaan vähän ns. asian vierestäkin?