Miten jotkut ihmiset pystyy pälättämään tauotta?

Vierailija kirjoitti:

Jotkut peittää ujouttaan tms.puhumalla kokoajan

Kälättäjät peittelee hermoiluaan. Ne kun ei yleensä osaa kuunnella toista tai edes vastata kysymykseen niin ne yrittää tuolla tauottomalla pälä-pälällään pitää tilanteen sellaisena ettei tarvitse keskustella. Se kun ei näiltä onnistu.

Siis joillakin tuntuu tulevan kaikki tajunnanvirta suoraan suusta ulos ilman mitään suodatusta.

Ja sitten kun aiheena on heidän sairaudet / lääkkeet, loppua ei tule.

Vaikka toivoisi.

Vierailija kirjoitti:

Naapuri just jäpättää ja juoruaa luurinsa parvekkeella aamusta iltaan ja ai saatana että raivostuttaa. En ymmärrä ollenkaan miten joillain se turpa vaan louskuttaa turhaa paskaa.

Feel you. Mun alakertaan muutti noin kuukausi sitten nuorehko mies, joka puhuu kotona ollessaan koko ajan. Joko siellä kavereita kylässä tai sitten huutaa puhelimeen. Aivan törkeän ärsyttävää. Henkilökohtaisesti mua rasittaa vielä enemmän sellaiset miehet, jotka puhuu koko ajan, se on jotenkin niin "akkamainen" piirre, jos tympeästi sanotaan. Anteeksi siskot, että käytän naista halventavaa termiä, mutta tuo nyt on valitettvasti vakiintunut käytössä.

En tajua miten jotkut pystyvät samalla sekä nopeasti että virheettömästi puhumaan, itse pystyn nopeasti vain jotain ihan siansaksaa vääntämään. Jos selitän jotain asiaa pitkästi, niin alun jälkeen alkaa usein tökkimään kun päässäni muodostuu niin hitaasti uusia järkeviä lauseita ja sanojakin unohtuu, välillä kesken selityksen tajuan, etten jotain asiaa haluaisikaan sanoa sille yleisölle tai en tiedä miten se pitäisi sanoa, että ymmärtävät oikein. Sitten joku jo keskeyttääkin, vaihtaa puheenaihetta tai lähtee paikalta pois.

Appiukko on tuollainen. Tarinaan ei tule taukoa, puhuu vaikka viikon säästä jollei mitään ajankohtaisempaa ole mielessä. Ja kun juttu lähenee loppuaan, aloittaa sen alusta uudelleen. Aivan hiton rasittavaa.

aivojen toimintahäiriö... eräänlainen tilt.

🤪

Mun yksi entinen työkaveri oli tällainen. Ei kestänyt hetkenkään hiljaisuutta esim. työpaikan kahvihuoneessa. Puhui puhumasta päästyään yleensä itsestään ja hyvinkin henkilökohtaisista asioista, eikä huomannut toisten kiusaantuneisuutta. Omien sanojensa mukaan tämä nainen oli sosiaalinen, ja hiljaisempia persoonia hän piti epäsosiaalisina. Kun taas minun mielestäni sosiaalisiin taitoihin kuuluu toisten huomioon ottaminen keskustelussa, eikä vain se että itse on äänessä.

No, työpaikkaamme tuli eräs vanhempi nainen joka oli aikaisemmin työskennellyt tämän kälättäjän äidin kanssa. Tämä nainen sanoi heti, että se kälättäjä oli kuin ilmetty äitinsä. Kuulemma äidin oli aina saatava olla huomion keskipisteenä. Että kai tämä minun kälättäjätyökaverini oli kotoa oppinut, että on oltava koko ajan äänessä että saa huomiota.

Mulla oli nuoruudessa tuollainen supersuulas kälättäjä kaverina ja muistan aina kun kerran baarissa joku mies sanoi sitä puheripulia aikansa kuunneltuaan, että kerran voisi tuupata takaapäin kunhan ensin naulaisi kielen lattiaan kiinni..