Lue keskustelun säännöt.
Mä olen ollut vain kamalissa häissä. Aina ihan hirveää!
28.05.2013 |
Olen ollut seitsemissä häissä. Lapsena oli parin tädin häissä, mutten niistä muista mitään. Kaikki viimeisen kolmen vuoden aikana. Päätin viime kesän jälkeen, etten enää osallistu kenenkään häihin ikinä.
1. Häät Helsingin ydinkeskustassa kuitenkin sen verran kaukana juna- ja bussiasemilta, että on päädytty tulemaan autolla ja jouduttu ajamaan korttelirallia löytämättä parkkipaikkaa kuitenkaan yhtään sen lähempää kuin oltaisiin tultu yleisillä. Rakot jo hääpaikalle saavuttaessa. Kirkko ja juhlapaikka 2km päässä toisistaan, joten taas se auton haku ja/tai kävely ja kortteliralli.
Ei mitään ohjelmaa. Siis ei mitään, yhtään mitään. Saavuttiin juhlapaikalle, jonossa onniteltiin hääparia. Sitten syötiin. Ja se oli siinä. Hitaanlaisesti ihmiset lähtivät, kun kaikki odottivat, että joku sanoisi jotain jossain vaiheessa tai tapahtuisi jotain. Me istuttiin kolme tuntia ja lähdettiin sitten pois.
2. Häät keskellä korpea. Vihkimisen jälkeen morsiusparia kuvattiin hääpaikalla kaksi tuntia eri yhdistelmillä. Morsian ja sulhanen. Sulhanen ja bestman. Bestman ja kaaso. Morsiusneidot ja morsian. Kaksi tuntia. Sitten syötiin ja viinihanat aukesivat. Kansa kittasi halpaa viiniä (Alkon halvin, Pearly Bay Cape White, jota ei suositella minkään ruoan kanssa, ei edes boolin pohjaksi..) ja oli pian siinä kunnossa, että lähdettiin pois. Olin raskaana, enkä muutenkaan olisi juonut itseäni humalaan. Oli ihan älyttömän tylsää. Kännihäät.
3. Itkuhäät, joissa kaikki itkivät koko ajan. En tuntenut ketään muuta paitsi lapsuudenystäväni, joka oli morsian. Sulhasenkin näin ensimmäistä kertaa vasta alttarilla. Kaikki jutut olivat sisäpiirijuttuja, en tajunnut mistään mitään. Ja kaikki vaan itkivät koko ajan.
4. Häät, joissa kukaan ei hymyillyt. Perushäät, joissa vihkimisen jälkeen syötiin, morsiamen isän puhe, morsiamen ryöstö, kakkukahvit ja tanssit. Jotenkin kaikki meni vaan niin kaavamaisen tylsästi, ettei kenelläkään ollut hauskaa. Pari muutti erilleen jo häämatkan jälkeen ja avioliitto mitätöitiin, ei tullut edes kunnon avioeroa.
5. Harrastusteemaiset häät. Kaikki muusikkoja. Ne, jotka eivät olleet muusikoita, tunsivat itsensä hölmöiksi. Laulettiin stemmoissa pöytäryhmittäin, arvottiin seuraavan laulun säestäjät ja siirryttiin häveliäästi seuraavaan, jos arpa osui nakkisormisen ei-muusikon kohdalle. Pelkkää soittoa ja laulua ja inside-muusikkovitsejä. Puheissa viljeltiin nimiä, jotka ilmeisesti olivat jotain pienen piirin muusikkojulkkiksia. En laulanut, enkä soittanut. Istuin viisi tuntia hiljaa.
6. Kaukaisempi sukulainen halusi jostain kummasta syystä tehdä istumajärjestyksen niin, ettei kukaan vieras istunut tuntemansa henkilön vieressä. Siinä sitten istuin viiden hengen pöydässä yksin viisikuisen vauvani kanssa, oma mies oli toisessa pöydässä. Pöydässäni oli morsiamen opiskelukaveri ja morsiamen työkaveri, sulhasen isotäti ja sulhasen toisen puolen serkku. Ei mitään yhteistä hääparin lisäksi. Morsiamen opiskelukaveri oli avoimen ärtynyt siitä, että joutui istumaan vauvan vieressä. Sanoi suoraan, ettei voi sietää vauvojen rääkymistä ja toivottavasti kakara pysyy hiljaa. Ei pysynyt.
7. Miljoonabudjetin häät, joissa jo polttarit olivat 200 euroa per nenä. En "päässyt". Häät pidettiin venematkan päässä saaressa. "Kaikillahan" on vene, joten matka ei ollut muille mikään ongelma. Me jouduttiin sitten pyytämään kyytiä muilta, kun meillä ei ihan oikeasti kaikkien hämmästykseksi ollut omaa venettä. Häälahjat olivat ihan käsittämättömiä ja niitä availtiin kaikkien nähden. Huipputaidetta ja hopeasarjoja. Ei siis kahvilusikoita, vaan kokonaisia hopeasarjoja. Viiden tonnin matkalahjakortteja ja tietenkin isiltä ja äidiltä avo-Porsche maissa odottamassa.
Kommentit (66)
[quote author="Vierailija" time="28.05.2013 klo 13:20"]
kuulostaa siltä, että sinulta puuttuu kyky nauttia elämästä ja olla iloinen toisten puolesta HEIDÄN näköisissään häissä. kurjaa olis elämä kaltaisenasi hapannaamana.
[/quote]
Mä koen asian niin, että olen ollut aivan väärissä häissä. Jos haluaa pitää persoonalliset ja omannäköiset häät, kutsuu sinne vain sellaisia, joiden arvelee omannäköisissä häissä viihtyvät. Ei ole pakko kutsua jokaista koirankouluttajan kummin kaimaa häälahjojen toivossa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parhaat häät missä olen ollut on olleet pelkkiä hääjuhlia ilman sitä kirkkopönötystä. Yhdet ystäväni menivät maistraatissa naimisiin samoin kuin mekin ja sitten järjestettiin kunnon juhlat kavereille. Meillä esim oli aivan ihanat puutarhajuhlat 6kk vihkimisen jälkeen kesällä - hellepäivä, lapsia ja aikuisia kesähepenissään ottamassa aurinkoa ja syömässä hyvin.... yölläkin oli poikkeuksellisesti vielä 22 astetta lämmintä joten juhlat jatkui aamuun saakka:)
Oman lapsen häät oli myös rennot ja ihanat, heidät vihittiin juhlapaikalla pienen porukan edessä ja juhlat jatkui sitten isommalla sakilla samassa rakennuksessa toisaalla. Upea kartanomiljöö ja hyvä ruoka teki juhlasta luksusta! Vähän vieraita - vain lähimmät sukulaiset ja parhaat ystävät läsnä
Pahimpia häitä on olleet
- pönötyshäät. Kukaan ei tuntenut toisiaan ja hyvä ettei virsiä veisattu. Istuttiin hiljaa ja ihmeteltiin
- vanhempien edustushäät. Vihittäivien kavereita ei mahtunut mukaan kun vanhempien silmäätekevät ystävät piti kutsua. Sulhasen isä puhui 1,5h - itsestään ja saavutuksistaan
- "mutkun mä haluan -häät". Ihan oli kaunis nuori pariskunta mutta viinaa kului ja lopulta jo tappelivat nyrkit pystyssä. Omaisuuden maksaneista häistä vuoden sisällä tuli ero....
Olen ollut uskishäissä.
Morsiamen joku isovaari oli 9-kymppinen kirkkoherra, joka vihkipuheessaan paasasi jumalan viimeisestä tuomiosta ja kuolemasta.
Tilaisuudessa ei mehua väkevämpää tarjoiltu, kaiken maailman siskonlapset esitti järkyttäviä musiikkiesityksiä toinen toisensa perään. Viulun kirskuntaa ja nokkahuilun ujellusta. Tunnelma oli väkinäinen.
Niin. On se jännä miten joillekin ihmisille sattuu ne kamalimmat työkaverit, pisimmät kassajonot, huonoimmat lenkkeilysäät, kämäisimmät ulkomaanmatkat, ja tietysti ne kamalimmat hääjuhlat. Ja kaikki ystävätkin on ihan "energiasyöppöjä".
Okei, nuo miljoonahäät kuulosti jo aika hervottomalta. :D
Tiedän kyllä että häät maksavat hunajaa parille ja ehkä lähiperheellekin, mutta jos vieraidenkin pitää syytää häihin rahaa tonnikaupalla niin ei kyllä voisi osallistua. En minä halua henkilökohtaista konkurssia muiden häistä!
Kaikkea kanssa. Taidan edelleen päätyä siihen että pidän erittäin pienet häät vain lähimmille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.05.2013 klo 13:33"]
Olen ollut uskishäissä.
Morsiamen joku isovaari oli 9-kymppinen kirkkoherra, joka vihkipuheessaan paasasi jumalan viimeisestä tuomiosta ja kuolemasta.
Tilaisuudessa ei mehua väkevämpää tarjoiltu, kaiken maailman siskonlapset esitti järkyttäviä musiikkiesityksiä toinen toisensa perään. Viulun kirskuntaa ja nokkahuilun ujellusta. Tunnelma oli väkinäinen.
[/quote]
Heh, olitkohan meidän häissä? Olin nuori, vanhemmat päättivät kaikesta, koska maksoivat. Oltaisiin haluttu vähän toisenlaiset häät, mutta minkäs teet.
[quote author="Vierailija" time="28.05.2013 klo 13:20"]
kuulostaa siltä, että sinulta puuttuu kyky nauttia elämästä ja olla iloinen toisten puolesta HEIDÄN näköisissään häissä. kurjaa olis elämä kaltaisenasi hapannaamana.
[/quote]
Näin minäkin ap:n vuodatuksen tulkitsin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.05.2013 klo 13:23"]
Mä koen asian niin, että olen ollut aivan väärissä häissä. Jos haluaa pitää persoonalliset ja omannäköiset häät, kutsuu sinne vain sellaisia, joiden arvelee omannäköisissä häissä viihtyvät. Ei ole pakko kutsua jokaista koirankouluttajan kummin kaimaa häälahjojen toivossa.
ap
[/quote]
Voih. Kuvailepa tähän häät, jotka ovat persoonattomat mutta kuitenkin kelpaavat kaikille. Ilmeisesti sellaisia on olemassa.
Harkinnan puutetta on sinulla ollut, jos on pitänyt melkein tuntemattomien juhliin mennä.
Meidän häissä ei ollut mitään ohjelmaa. Päätettiin niin, koska kaikkialla aina ihmiset valittivat siitä, miten noloa ja tyhmää kaikki hääohjelma aina on. Silloin puhuttiin kaikissa tälläisissä ketjuissa, että kumpa joku joskus järjestäisi vapaamuotoisen hääjuhlan, jossa olisi vain "vapaata seurustelua", ei mitään ohjelmaa... Nyt sitten ihmiset haukkuvat pönötyshäiksi juhlia, jossa ei ole ohjelmaa. Teet niin tai näin, niin teet muiden mielestä aina väärinpäin! Olette ikäviä ihmiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mäkin sanoisin, että oma persoonallisuus vaikuttaa aika paljon siihen, miten ihminen kokee asiat, mutta ei nuo ap:n kuvailemat häät kauhean kivoiltakaan kuulosta. Tosin luulen, että olisin viihtynyt hyvin noissa muusikkohäissä, vaikken itse muusikko olekaan - toisten musisointia on kiva kuulla.
Mitä inside-juttuihin tulee, niin joskus häissä kuuluu siihen piiriin, joita inside-jutut koskettavat, joskus ei. Ei niiden tarvitse kuitenkaan antaa iltaansa pilata.
Mä olen joskus ehkä vähän liikaakin sellainen anything goes -tyyppi, joten en ole koskaan ollut kammottavissa häissä. Tosin en niistä kauheasti tykkääkään, olen ehkä epämuodollisempien juhlatilaisuuksien ystävä.
Mäkin olen ollut kaksissa kamalissa häissä:
1. Uskovaishäät Vaasassa. Asun itse Helsingissä joten ajamista riitti. No mitä sitten odotti perillä sukulaisen häissä? Ihan liian täyteen tungettu seurakunnan juhlatila. Tarjoiluina sukulaispojan opiskelukavereiden valmistamia "herkkuja", eli omituista salaattia jossa rusinoita sekä valmislihapullia. Kakku sentään oli tilattu konditoriasta ja oli hyvä. Syömisen jälkeen uskovais-yhteislauluja ja loputtomia puheita. Alkoholitarjoilua ei ollut. Oli ihan äärimmäisen pitkästyttävää.
2. Kännihäät Pirkanmaalla. Ruoka oli vaatimatonta mutta äkkiä kävikin ilmi että se ei ole näiden häiden pääasia ollenkaan. Sahtia, halpaa viiniä ja väkeviä nimittäin löytyi, ja väkevää boolia. Sitä ihmiset joikin niin että jo parin tunnin päästä juhlien alkamisesta tunnelma oli melko korkealla. Pontikkaakin äijät joivat vielä lisäksi autojen takakonteista. Minä olin raskaana joten en voinut liittyä humalaiseen menoon, ja sitä oli selvinpäin kyllä aika tukalaa ja ahdistavaakin katsella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.05.2013 klo 13:35"]
Niin. On se jännä miten joillekin ihmisille sattuu ne kamalimmat työkaverit, pisimmät kassajonot, huonoimmat lenkkeilysäät, kämäisimmät ulkomaanmatkat, ja tietysti ne kamalimmat hääjuhlat. Ja kaikki ystävätkin on ihan "energiasyöppöjä".
[/quote] Komppaan niin tätä.
Ap:lle ei selvästikään kelpaa mikään. Ei persoonalliset häät, mutta toisaalta persoonattomatkin häät ärsyttävät?
Joten tee ap ihmeessä palvelus muille ja pysy kotona pilaamasta muiden iloa ja onnea norsun v...u naama-asenteellasi! Kukaan ei varmasti jää kaipaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.05.2013 klo 13:45"]
Meidän häissä ei ollut mitään ohjelmaa. Päätettiin niin, koska kaikkialla aina ihmiset valittivat siitä, miten noloa ja tyhmää kaikki hääohjelma aina on. Silloin puhuttiin kaikissa tälläisissä ketjuissa, että kumpa joku joskus järjestäisi vapaamuotoisen hääjuhlan, jossa olisi vain "vapaata seurustelua", ei mitään ohjelmaa... Nyt sitten ihmiset haukkuvat pönötyshäiksi juhlia, jossa ei ole ohjelmaa. Teet niin tai näin, niin teet muiden mielestä aina väärinpäin! Olette ikäviä ihmiset.
[/quote]
Pönötyshäät on sellaiset missä edes pöytäseurueella ei ole sanottavaa toisilleen. Istutaan se pöytä välissä hiljaa. Joku sulhasen esimies tai kumminkaima pitää puheen josta ei tiedä onko hautajaisissa vai häissä. Ja näitä riittää 6-7 yhtä hilpeää.... Vieraat pidättelee haukotustaan..... Paikalla on kymmenittäin isotätejä ja -setiä mutta ei juurikaan parin omia läheisiä ystäviä - ehkä juuri koska vanhemmat on maksaneet ja valinneet vieraan??
Kun on hyvä läheinen ihmisjoukko keskustelua ja hyvää tuulta riittää kyllä. Nauretaan ja lauletaan, puheet on epävirallisia ja saa kaikki hyvälle tuulelle. Ystävät muistelee pariskunnan vaiheita pilke silmäkulmassa ilkeilemättä. Syödään ja juodaan hyvin (humalaa ei tässä tarvita), tanssitaan jalat rakoille kuten me pojan häissä:D Pakko ottaa kengät pois jossain vaiheessa kun muuten ei enää jaksanut....
4
kamalimmat häät, pienen lapsen kanssa ajettiin useampi sata kilometriä, hotellissa yötä ja odotukset korkealla. kirkossa kaikki ok. sieltä juhlapaikkaan jossa jonossa onniteltiin tietenkin hääparia ja vanhempia. Kuvaaja kuvasi kaikki onnittelut, ei meitä koska olimme viimeisenä. Siitä syömään, me viimeisenä kun ajateltiin ettei tungeta lapsen kanssa ahtaisiin tiloihin. Kun tuli meidän vuoro, oli ekat jo santsikierroksella ja me löydettiin itsellemme laitettu paikka keittiön takaa, jossa istuttiin sitten oman perheen voimin. syönnin jälkeen morsiusparia kuvattiin edestä ja takaa reilu tunti ja vieraat vain oli omissa piireissään. Kukaan ei edes puhunut meille. Sitten kahvit ja kakkua, taas olimme viimeisenä muiden jo tullessa santsaamaan. Kakkua oli enää pieni palanen jäljellä. Päätettiin, että nämä häät on nyt nähty ja pahoitellen poistuimme paikalta. Laitoimme syyt lapsen niskaan, väsynyt yms. Pari sanaa pääsin vaihtamaan hääparin kanssa jotka olivat ainoita joita tunsimme. Jälkeenpäin näimme kuvat ja oivallisesti emme olleet yhdessäkään kuvassa. kuvaaja oli kuvannut vain omia tuttujaan.
Voi kun saisin enemmän hääkutsuja, kaikenlaiset hääjuhlat kävisivät.
En ymmärrä tuota pönötyshäät -termiä, sillä vaikka olisi ilman puolisoa vieraana, eikä tuntisi juhlasta muuta kuin esim morsiammen, niin eikö nyt jokainen pysty keskustelemaan pöytäseurueensa kanssa?!! Jos häissä ei ole mitään sen kummempaa ohjelmaa, niin seurustelu on vapaamuotoista ja silloin voi tutustua uusiin ihmisiin, puhuttavaa varmasti löytyy :)
Minä kuulun niihin jotka pystyvät juttelemaan kenen kanssa tahansa, eikä häissä mielestäni ideana olekaan se, että ollaan vain tuttujen kesken pienissä piireissä eristäytyneinä muista. Se on aika junttimaista käytöstä. Mutta silti mikäli istumajärjestys on, olisi hyvä laittaa jokainen pöytään jossa on yksi tuttukin, jotkut kun ovat ujompia. Toisaalta jos joku ei tunne häistä muita kuin hääparin niin sille ei oikein voi mitään, muuta kuin arvuutella minkä pöydän porukan kanssa sillä henkilöllä olisi eniten yhteistä juteltavaa.
Sitten musiikkivalinnoista: VAIKUTTAKAA NIIHIN, te jotka häitä suunnittelette.
Olen ollut muusikon ominaisuudessa yksissä häissä palkattuna soittajana. Soitin bändin kanssa (jossa oli myös laulaja) sekä soolona yhden biisin. En tuntenut hääparia ollenkaan, ja kun kysyin toiveita (toiveena oli nimenomaan ollut että soitan jonkun kappaleen yksin) siitä mikä biisi saisi olla, vastaus oli että soita jotain, saat ite päättää. Myös bändikokoonpanollemme sanottiin että soittakaa jotain.
No, oli vähän hankalaa valita, todellakaan mitään tietoa pariskunnan musiikkimausta ei ollut, ei tietoa siitä onko suunnitelmissa valssaamista ja tangoa vai käykö modernimpi musiikki. Ei minkäänlaisia mitään vihjauksiakaan että minkä TYYPPISTÄ.
En voi tietää pitivätkö valinnoistamme sitten, mutta jos toiveena on "soittakaa jotain", niin sieltä sitten tulee sitä mitä tulee. Musiikki on kuitenkin aika ratkaisevassa osassa hääohjelmassa yleensä.
Olen ollut häissä missä vitsailtiin koko ajan vanhoista perinteisistä häätanssikappaleista, 90-luvun kouludiskomusiikkia siellä pelkästään soi, eikä mieleen ollut tullut että vanhemmat sukupolvet saattaisivat haluta tanssia lavatanssikappaleiden tahdissa. Kukaan ei siis tanssinut ollenkaan ja tunnelma oli muutenkin aika lattea. Olen ollut myös häissä joissa on soinut pelkästään lavatanssimusiikkia. Luultavasti nykyhääparit eivät sellaista häihinsä valitse useinkaan, koska eivät itse osaa tanssia.
Mä olin kerran häissä, joissa pappi otti asiakseen kouluttaa yleisöä vihkipuheensa avulla aiheesta: "Avioliitto on MIEHEN JA NAISEN välinen liitto". Asiaa painotettiin ainakin parikymmentä kertaa puheen aikana. Kyllä nolotti! Eikö siinä olisi tarkoitus keskittyä hääpariin ja nimenomaan heidän kahden välisen liiton siunaamiseen, eikä siihen minkämerkkiset vehkeet kenelläkin sattuu olemaan ja miten pappi siihen suhtautuu?
En kyllä muutenkaan tykkää häistä enkä halua omaan naimisiinmenooni sellaisia sotkea. Vähän väsynyttä teatteria mielestäni. Haluan jakaa sen hetken vain ja ainoastaan mieheni kanssa, meidän liittommehan siinä on kyseessä ja meille suhteemme on kuitenkin hyvin yksityinen, kahden välinen asia. Emme elä enää yhteiskunnassa jossa avioliitto on kahden suvun välinen kauppa ja morsian siirretään sievään kääreeseen paketoituna kauppatavarana sulhasen sukuun.
T. Onnellinen morsian, jonka hääpäivä lähestyy!
[quote author="Vierailija" time="28.05.2013 klo 14:44"]
Voi kun saisin enemmän hääkutsuja, kaikenlaiset hääjuhlat kävisivät.
En ymmärrä tuota pönötyshäät -termiä, sillä vaikka olisi ilman puolisoa vieraana, eikä tuntisi juhlasta muuta kuin esim morsiammen, niin eikö nyt jokainen pysty keskustelemaan pöytäseurueensa kanssa?!! Jos häissä ei ole mitään sen kummempaa ohjelmaa, niin seurustelu on vapaamuotoista ja silloin voi tutustua uusiin ihmisiin, puhuttavaa varmasti löytyy :)
[/quote]
Ei aina. Jos olet itse vaikka lapsiperheen nuori äiti ja vastassa on n 75v pariskunta joka selkeästi paheksuu pukeutumistasi eikä halua mitään kontaktia tms. Ja minä kuitenkin tapaan työkseni ihmisiä, edustan ja joudun keksimään asiaa aiheesta kuin aiheesta.... Joskus vaan menee sanattomaksi.
kuulostaa siltä, että sinulta puuttuu kyky nauttia elämästä ja olla iloinen toisten puolesta HEIDÄN näköisissään häissä. kurjaa olis elämä kaltaisenasi hapannaamana.