Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tällainen minä olen.
28.05.2013 |
Olen vähän yli kolmikymppinen yhden lapsen äiti. Olen naimisissa suunnilleen ikäiseni miehen kanssa. Olen hoitovapaalla ja teen hieman töitä sen ohessa.
Sairastin nuorempana aika pahan masennuksen. Minulla oli siihen parin vuoden ajan lääkitys, lisäksi kävin psykoterapiassa kolmen vuoden ajan. Muutaman vuoden kuluttua parantumisesta masennus uusi, joskin ihan erilaisena kuin aiemmin.
Olen kohtuullisen toimintakykyinen. Olen tekemisissä ihmisten kanssa, harrastan liikuntaa ja muita aktiviteetteja. Hoidan kotia, laitan ruokaa, olen lapsen kanssa. Onnistun näissä toimissani kohtalaisella menestyksellä, mutta elämänhallinnassani on paikoin suuria puutteita.
Varmasti juuri kukaan kanssani säännöllisesti tai harvemminkin tekemisissä olevista ihmisistä ei arvaa, miten ahdistunut olen. Käännän sen kaiken sisäänpäin, en puhu siitä kenellekään. Ajatukseni ovat olleen jo vuosien ajan itsetuhoisia päivittäin. Häpeän itseäni, ahdistun todella pienistä asioista. Olen ajanut ahdistuksella itseni nurkkaan.
Olemme käyneet mieheni kanssa perheneuvolassa, minä myös pari kertaa yksin. Mieheni tietää osan tilastani, mutta ei kaikkea, enkä näytä hänellekään suurinta osaa ahdistuksestani. Parille ystävälleni olen raottanut verhoa hiukan, mutta heillä on omissa asioissaankin sen verran tekemistä, etten usko heillä olevan rahkeita huolehtia vielä minustakin.
Tiedän kyllä, miten masennusta hoidetaan. En vain koe, että minulla on voimia hakea apua, ja tiedän jo kokemuksesta, ettei se apukaan aina niin hääviä ole.
Kommentit (6)
Kiitos tarjouksesta, se lämmittää mieltä, mutta oon tosi huono puhumaan näistä asioista ja lisäksi sähköposti on yksi sellainen elämänhallintaan liittyvä juttu, joka tuottaa mulle tosi paljon ahdistusta.
Toivotan tsemppiä sulle ja kiitän myötätunnosta!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä luulet, että masennuksesi on saanut alkunsa? Onko terapia auttanut?
[quote author="Vierailija" time="28.05.2013 klo 13:24"]
Mistä luulet, että masennuksesi on saanut alkunsa? Onko terapia auttanut?
[/quote]
En oikein tiedä! En kokenut, että terapiasta olisi ollut kauheasti apua, joskaan ei siitä nyt varmasti haittaakaan ollut. Terapeuttini edusti analyyttistä koulukuntaa, eikä hän ehkä oikein kyennyt toimimaan toisella tavalla, vaikka olisin tarvinnut vetoapua puhumiseen. Kyllä siitä kuitenkin jonkin verran apua oli, mutta mitään erityisiä solmuja se ei avannut.
Luulen, että masennukseni on yhdistelmä lapsuuden perhettä, koulukiusausta ja mahdollisesti myös jonkinlaista keskittymishäiriötä. Ehkä myös geeneillä on osansa asiaan. Suuri osa on varmaankin taipumuksellani sulkeutua, mutta en oikein osaa sanoa, mistä se johtuu. Noiden ylempänä luettelemieni asioiden aiheuttamasta vierauden kokemuksesta kenties?
Ap
[quote author="Vierailija" time="28.05.2013 klo 13:22"]
Kiitos tarjouksesta, se lämmittää mieltä, mutta oon tosi huono puhumaan näistä asioista ja lisäksi sähköposti on yksi sellainen elämänhallintaan liittyvä juttu, joka tuottaa mulle tosi paljon ahdistusta.
Toivotan tsemppiä sulle ja kiitän myötätunnosta!
Ap
[/quote]
voi, olisi voinnut olla hyvä jos olisit voinut puhua asioista ihan avoimesti, kyllä olisi tärkeää että saisit nyt ammattiapua, ei kukaan jaksa ihan yksin, pyydä että miehesi järjestää sinulle apua.
[quote author="Vierailija" time="28.05.2013 klo 13:29"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2013 klo 13:22"]
Kiitos tarjouksesta, se lämmittää mieltä, mutta oon tosi huono puhumaan näistä asioista ja lisäksi sähköposti on yksi sellainen elämänhallintaan liittyvä juttu, joka tuottaa mulle tosi paljon ahdistusta.
Toivotan tsemppiä sulle ja kiitän myötätunnosta!
Ap
[/quote]
voi, olisi voinnut olla hyvä jos olisit voinut puhua asioista ihan avoimesti, kyllä olisi tärkeää että saisit nyt ammattiapua, ei kukaan jaksa ihan yksin, pyydä että miehesi järjestää sinulle apua.
[/quote]
Kyllä, uskon itsekin, että avoimesta puhumisesta olisi minulle hyötyä, mutta tunnun olevan siihen täysin kykenemätön. Oon nykyään niin skeptinen ammattiavun suhteenkin. Ja ei siitä avusta tunnu olevan apua, jos on tämmöinen simpukka niin kuin minä!
Ap
Alue: Aihe vapaa
jos haluat keskustella kanssani niin voit kirjoittaa minulle osoitteeseen
oneunknown@outlook.com voisi helpottaa kokemusten vaihtaminen