Mies ei pysty/halua sanoa mitään positiivista minusta
Aiemmissa suhteissa positiivisia asioita ja kannustusta on annettu puolin ja toisin, mutta nykyinen mies ei pysty 1.5 vuoden seurustelun jälkeen sanomaan mitään positiivista minusta, vaikka alussa melko usein kehuikin. Alkaa ottaa itsetunnon päälle, kun hän ei edes pyydettäessä pysty sanomaan, mitä hyviä puolia minussa on ja että miksi ylipäätään seurustelee kanssani. Itse olen tästä huolimatta yrittänyt muistaa kehua ja kiittää, mutta ei kai sen täysin yksipuolista pitäisi olla? Tuntuu tosi kurjalta, eikä ole auttanut, vaikka olen syyttelemättä yrittänyt puhua aiheesta. Ihan kuin olisin muuttunut täysin näkymättömäksi ja itsestäänselvyydeksi.
Onko muiden suhteessa tällaista?
Kommentit (29)
[quote author="Vierailija" time="28.05.2013 klo 12:41"]
Sillä on varmaan alkuhuuman jälkeen silmät avautuneet.
[/quote]
Niin, en tiedä, kun ei toisesta saa mitään irti. Kovasti kuitenkin sanoo, että haluaa olla kanssani. Jotenkin ei vain ihan siltä tunnu.
- ap
Ot, miksi kyselet, että miksi tykkää sinusta, tai mitkä ovat sun hyvät puolet yms?
Siis kyseleekö ihmiset toisiltaa tuollaisia?
[quote author="Vierailija" time="28.05.2013 klo 12:45"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2013 klo 12:41"]
Sillä on varmaan alkuhuuman jälkeen silmät avautuneet.
[/quote]
Niin, en tiedä, kun ei toisesta saa mitään irti. Kovasti kuitenkin sanoo, että haluaa olla kanssani. Jotenkin ei vain ihan siltä tunnu.
- ap
[/quote]
kyllä sun miehes täytyisi opetella miten puolisoa kohdellaan, sun täytyy kertoa hänelle että sinun itsetunto on myös hänestä kiinni, haluat tuntea itsesi rakastetuksi ja arvokkaaksi ihan arkielämässäsi, jotkut miehet ei ymmärrä tätä, jos hän antaa kivaa palautetta, niin palkitse hänet hymyllä tai pusulla, sun täytyy opettaa sitä. ajattele myös onko hän sinulle se oikea, ajattele muita miehiä, olisiko jokin toinen ehkä parempi, on tärkeää että saisit kumppanin, kenen kanssa olisi sielujen sympatiaa ensihuuman jälkeenkin
[quote author="Vierailija" time="28.05.2013 klo 12:48"]
Ot, miksi kyselet, että miksi tykkää sinusta, tai mitkä ovat sun hyvät puolet yms?
Siis kyseleekö ihmiset toisiltaa tuollaisia?
[/quote]
No tuo tuli siitä, kun miehelle sanoin, ettei hän ole vuoteen kiittänyt mistään tai muutenkaan sanonut mitään positiivista. Lopulta sitten kysyin, että näkeekö hän minussa yhtään mitään hyvää. Ilmeisesti sitten ei näe.
Mielelläni nyt kuulisin, onko muiden parisuhteessa tällaista, ettei mitään positiivista sanota toisesta tai kiitetä ylipäätään mistään. Kaipaanko nyt jotain ihan epärealistista?
[quote author="Vierailija" time="28.05.2013 klo 13:25"]
Mielelläni nyt kuulisin, onko muiden parisuhteessa tällaista, ettei mitään positiivista sanota toisesta tai kiitetä ylipäätään mistään. Kaipaanko nyt jotain ihan epärealistista?
[/quote]
Ei meillä kyllä tuommoisia kehumisia tai kiitoksia harrasteta, enkä minä ainakaan sellaisia kaipaakaan. Kyllä se rakkaus näkyy eleissä ja teoissa, ei sitä tarvitse sanoin hokea. Jotenkin minusta sellaiset sanalliset kehut on muutenkin usein epäaidon ja jotenkin halvan kuuloisia. Otan mieluummin hellän ja rakastavan katseen ja sen että toinen haluaa olla lähelläni kuin jotain kehuja.
No jos ei pyydettäessäkään osaa sanoa mitään positiivista, miksi olet hänen kanssaan? 1,5 vuotta on lyhyt aika ja jos suhde on jo silloin tuossa tilassa, niin pistähän mies mäkeen.
Oikeasti. Mieti. Ei ole normaalia.
[/quote]
Ei meillä kyllä tuommoisia kehumisia tai kiitoksia harrasteta, enkä minä ainakaan sellaisia kaipaakaan. Kyllä se rakkaus näkyy eleissä ja teoissa, ei sitä tarvitse sanoin hokea. Jotenkin minusta sellaiset sanalliset kehut on muutenkin usein epäaidon ja jotenkin halvan kuuloisia. Otan mieluummin hellän ja rakastavan katseen ja sen että toinen haluaa olla lähelläni kuin jotain kehuja.
[/quote]
Meillä myös näin. Ja tuntuisiko se kysymällä ja kärttämällä saatu kehu sitten enää miltään?
[quote author="Vierailija" time="28.05.2013 klo 13:35"]
[/quote]
Ei meillä kyllä tuommoisia kehumisia tai kiitoksia harrasteta, enkä minä ainakaan sellaisia kaipaakaan. Kyllä se rakkaus näkyy eleissä ja teoissa, ei sitä tarvitse sanoin hokea. Jotenkin minusta sellaiset sanalliset kehut on muutenkin usein epäaidon ja jotenkin halvan kuuloisia. Otan mieluummin hellän ja rakastavan katseen ja sen että toinen haluaa olla lähelläni kuin jotain kehuja.
[/quote]
Meillä myös näin. Ja tuntuisiko se kysymällä ja kärttämällä saatu kehu sitten enää miltään?
[/quote]
Ei tietenkään tunnu. Kyllä kai ihmiset tässä(kin) asiassa ovat erilaisia, ja mietinkin, että onko liikaa pyydetty, että toinen ottaisi huomioon sen minkälainen minä olen, vai pitääkö minun muuttua ja yrittää väkisin tyytyä tähän mitä on.
- ap
Jaa, kyllä meillä annetaan toisesta jatkuvasti positiivista palautetta. Kehutaan kauniiksi/komeaksi, puhutaan toisen vahvuuksista ja siitä minkälaisissa asioissa toinen on hyvä. Minä kehun usein miehen ruuanlaittotaitoa, kätevyyttä, kykyä tulla toimeen ihmisten kanssa, organisointitaitoja, sitä kuinka hän saa aikaan asioita, Mies kehuu, että näytän hyvältä, olen hyvä tekemään yhteenvetoja ja suunnittelemaan asioita, näen metsän puilta, osaan piirtää hyvin, tunnen luontoa ja osaan jakaa tietoa lapsille. Tämä on ihan arkipäivää, ei mitään väkisinväännettyjä kehityskeskusteluja.
Minusta toisen kehuminen ja tukeminen kuuluu hyvään parisuhteeseen. Todella erikoista, ettei edes kysymällä löytäisi mitään hyvää puolisostaan. Kyllä siinä olisi miettimisen paikka, kannattaako sellaista parisuhdetta enää jatkaa.
Kaikki eivät ole mitään verbaalisia lahjakkuuksia. Minun mielestäni rehellisempää huomiota on välittämisen ja rakkauden osoittaminen pienillä teoilla kuin vuolaat ylistyssanat.
12 kanssa samoilla linjoilla. Meillä kehutaan ja kiitetään paljon. Minulle se on vaikeampaa kuin miehelle, joten yritän tsempata siinä. Pyrin sanomaan joka päivä miehelle ainakin yhden positiivisen asian.
Oletteko myös sitä mieltä, että lapsiakaan ei tule kehua ja kiittää?
[quote author="Vierailija" time="28.05.2013 klo 13:58"]
Kaikki eivät ole mitään verbaalisia lahjakkuuksia. Minun mielestäni rehellisempää huomiota on välittämisen ja rakkauden osoittaminen pienillä teoilla kuin vuolaat ylistyssanat.
[/quote]
Tätäkin olen miettinyt, mutta kun mies tuntuu teoissaankin miettivän ennen kaikkea vain itseänsä. Ei ole esim. kertaakaan laittanut mulle kahvia tippumaan tai tehnyt voileipää. Itselleen kun tekee, niin syö/juo viimeiset, eikä ikinä kysy, olisinko minä halunnut. Joo, nuo ovat huonoja esimerkkejä, tiedän, mutta ei äkkiä tullut muutakaan mieleen. Minä siis teen meillä aina ruuan ja suurimman osan muistakin kotitöistä.
14, rinnastatko miehesi lapsiin? Ei se ole pahitteeksi jos sanoo jotain kaunista toiselle, mutta jos niitä joutuu keksimällä keksimään niitä asioita niin aika väkinäiseksi siinä tapauksessa menee. Kyllä minulla tulee ihan luontevasti "kiitos kun autoit ton koneen kanssa" tai ihanaa kun teit noin ja joskus sellaista siirappista lässytystä ettei kehtaa tänne kirjoittaa, ne on vain sille valitulle korvaparille tarkoitettu.
Sanoissa ja teoissa toisen huomioon ottaminen on tärkeää parisuhteessa. Alkuperäinen viesti vain kuulosti siltä että ap haluaa kuulla jatkuvasti noita asioita kun pyytämällä pyytää.
Minä kehun tyttöystävääni päivittäin, tai ainakin yritän muistaa joka päivä kertoa hänelle kuinka kaunis hän on mielestäni. Tyttöystävä ei minua pahemmin kehu, mutta se ei minua haittaa koska jos hän ei pitäisi minun ulkonäöstä tai muusta, niin ei hän minun kanssani olisi.
Yhdessä ollaan oltu lokakuussa 7 vuotta.
Minusta ap:n kuvaus kuulosta ahdistavalta, ja minun ja mieheni suhteessa todellakin kehutaan ja kiitetään. Kaikessa näkyy, että mieheni arvostaa minua sellaisena kuin olen. Ap, olennaista on se, että sinä et voi noissa olosuhteissa hyvin. Vaikka saisit jostain tilaston, jonka mukaan x prosentissa parisuhteista meininki on sellaista kuin teillä ja että se on määriteltävissä "normaaliksi", sillä ei olisi mitään väliä koska sinä kaipaat kumppanilta sellaista mitä miehesi ei tarjoa.
[quote author="Vierailija" time="28.05.2013 klo 14:04"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2013 klo 13:58"]
Kaikki eivät ole mitään verbaalisia lahjakkuuksia. Minun mielestäni rehellisempää huomiota on välittämisen ja rakkauden osoittaminen pienillä teoilla kuin vuolaat ylistyssanat.
[/quote]
Tätäkin olen miettinyt, mutta kun mies tuntuu teoissaankin miettivän ennen kaikkea vain itseänsä. Ei ole esim. kertaakaan laittanut mulle kahvia tippumaan tai tehnyt voileipää. Itselleen kun tekee, niin syö/juo viimeiset, eikä ikinä kysy, olisinko minä halunnut. Joo, nuo ovat huonoja esimerkkejä, tiedän, mutta ei äkkiä tullut muutakaan mieleen. Minä siis teen meillä aina ruuan ja suurimman osan muistakin kotitöistä.
[/quote]
Miksi se on NIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIN vaikeaa huokaista miehelle että sinusta olis kyllä ihan super ihanaa jos tekisit minulle joskus leipää tai edes tarjoutuu tekemään jotain. Itsekin huikkaan joskus miehelle että otatko kupin teetä tai laitanko sulle jotain iltapalaa?
Harvemmin oma mies niin tekee mutta oppii jos sille sanoo (mukavasti, ei syyttäen) koska 15 ja ap, tuossa kyttäämisessä on se vaara että sitä tahtoo saada, alkaa miettimään että kun ei toinen koskaan niin tee ja sitten katkeroituu. Se jää sinun sisälle ja JOSKUS se tulee ulos väärin.
Kyllä kumppanille voi ja saa sanoa että hieroisitko nänniä näin tai ottaisitko näin, ihan samanlailla voi toiselle sanoa että tykkää jos se kysyy että otatko lisää leipää ja tarjoutuu sen tekemään. Siitä tulee sinulle hyvä mieli! Ei kaikki ukot vaan näe tätä sanomatta. Mutta katkeroituminen ja suuttuminen ei auta. Toisen tulee vaan olo että tahtoo puolustautua.
[quote author="Vierailija" time="28.05.2013 klo 15:18"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2013 klo 14:04"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2013 klo 13:58"]
Kaikki eivät ole mitään verbaalisia lahjakkuuksia. Minun mielestäni rehellisempää huomiota on välittämisen ja rakkauden osoittaminen pienillä teoilla kuin vuolaat ylistyssanat.
[/quote]
Tätäkin olen miettinyt, mutta kun mies tuntuu teoissaankin miettivän ennen kaikkea vain itseänsä. Ei ole esim. kertaakaan laittanut mulle kahvia tippumaan tai tehnyt voileipää. Itselleen kun tekee, niin syö/juo viimeiset, eikä ikinä kysy, olisinko minä halunnut. Joo, nuo ovat huonoja esimerkkejä, tiedän, mutta ei äkkiä tullut muutakaan mieleen. Minä siis teen meillä aina ruuan ja suurimman osan muistakin kotitöistä.
[/quote]
Miksi se on NIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIN vaikeaa huokaista miehelle että sinusta olis kyllä ihan super ihanaa jos tekisit minulle joskus leipää tai edes tarjoutuu tekemään jotain. Itsekin huikkaan joskus miehelle että otatko kupin teetä tai laitanko sulle jotain iltapalaa?
Harvemmin oma mies niin tekee mutta oppii jos sille sanoo (mukavasti, ei syyttäen) koska 15 ja ap, tuossa kyttäämisessä on se vaara että sitä tahtoo saada, alkaa miettimään että kun ei toinen koskaan niin tee ja sitten katkeroituu. Se jää sinun sisälle ja JOSKUS se tulee ulos väärin.
Kyllä kumppanille voi ja saa sanoa että hieroisitko nänniä näin tai ottaisitko näin, ihan samanlailla voi toiselle sanoa että tykkää jos se kysyy että otatko lisää leipää ja tarjoutuu sen tekemään. Siitä tulee sinulle hyvä mieli! Ei kaikki ukot vaan näe tätä sanomatta. Mutta katkeroituminen ja suuttuminen ei auta. Toisen tulee vaan olo että tahtoo puolustautua.
[/quote]
olen sanonutkin, johon mies on vastannut että juu, tottakai se olis kivaa. mitään ei silti tapahdu. tuntuu, että mulla ja mun toiveilla ole mitään arvoa.
Samoin kaikki ei osaa kehua toisia. Itsensäkin kehuminen voi olla haastavaa.
On ihan käsittämättömän erilaisia ihmisiä vaikka lapsien harrastuksien taustalla. Osa hyvin kohteliaita ja tekee hommia vaikkei oikein tahdokaan aina niihin jotka vuolaasti kehuu kaikkea ja kaikkia.
Siihen väliin sitten tippuu monenlaisia tallaajia. Osa ei vaan osaa kertoa mitä ominaisuuksia arvostaa. Mutta kai sitäkin voi opetella ja sinä voit opetella ymmärtämään että toinen on tuollainen "mies".
Sillä on varmaan alkuhuuman jälkeen silmät avautuneet.