hyvä kolumni tämän päivän hesarissa

jaan tänne, koska kaikki eivät lue hesaria:

http://www.hs.fi/paakirjoitukset/Miten+pullam%C3%B6ss%C3%B6puhe+vaihtui+v%C3%A4kivaltafantasioihin/a1369625717652?jako=850cb74b9ea5b4ad7038e08f04f6d8dc&ref=fb-share

tässä vielä kopioitu kolumnin loppuosa (osa, josta pidin), jos joku ei jaksa avata linkkiä:

Miten pullamössöpuhe vaihtui väkivaltafantasioihin (Elina Grundström)

(..)

Nuoriin kohdistuvaan ikiaikaiseen paheksuntaankin on tullut uusi ilkeä sävy. Herkkiin teini-ikäisiin on alkanut kohdistua suoranaista vihamielisyyttä ja väkivaltafantasioita. Sellaista esiintyi esimerkiksi Alppilan koulun työsuhderiitaa seuranneessa keskustelussa.

Historioitsija Juha Siltalan mukaan kaava vastaa 1990-luvun lamaa. Aikuiset alkavat syyttää nuoria holtittomasta käyttäytymisestä, kun he ovat itse käyttäytyneet holtittomasti ja aiheuttaneet pörssipeleillään taloustaantuman.

Siltalan huhtikuussa ilmestynyt kirja Nuoriso – mainettaan parempi? kertoo, että viime laman aikana alettiin puhua pullamössösukupolvesta ja nuorista, joilla oli "kaikki-mulle-heti-nyt"-asenne, vaikka ahneita olivat aikuiset pörssikeinottelijat. Nyt kun aikuiset ovat aiheuttaneet finanssikriisin, nuoriin kohdistuu uusi moraalinen paniikki. Julkisuudessa on alettu kovaan ääneen väittää, että he ovat kuritusta kaipaavia häiriköitä.

Siltala käy kirjassaan läpi tutkimuksia, jotka kertovat nuorten käyttäytymisen muutoksista. Niistä välittyy aivan erilainen kuva kuin viime kuukausien kohu-uutisista.

Todellisuudessa nuorten alkoholinkäytössä ja tupakoinnissa on ollut parikymmentä vuotta kestänyt laskeva trendi. Nuorten itsehallinta ja sosiaaliset taidot ovat vuosikymmenestä toiseen parantuneet. Siltalan mukaan tämä on vanhempien ansiota. Kasvatus on muuttunut empaattisemmaksi.

Toisin kuin julkisuudessa väitetään, Suomessa on 2000-luvulla tapahtunut kulttuurinen muutos, jonka ansiosta vanhemmat pyrkivät olemaan mahdollisimman paljon läsnä lastensa elämässä. Ajankäyttötutkimusten mukaan vanhemmat ovat lisänneet lasten kanssa viettämäänsä aikaa nipistämällä sitä omista harrastuksistaan ja ystävyyssuhteistaan.

Tiivistäen voi sanoa, että nuorten enemmistö käyttäytyy paremmin ja ryyppää vähemmän kuin vanhempansa samanikäisinä. Totta ovat kuitenkin uutiset huostaanottojen ja voimakkaan oireilun lisääntymisestä. Kasvava vähemmistö nuorista voi yhä huonommin ja on entistä moniongelmaisempaa. Mutta heitäkään ei auteta lietsomalla epäluottamusta ja vihamielisyyttä.

Pilkkaava pullamössöpuhe oli paljon harmittomampaa kuin keväinen Vanhempainliiton julistekampanja, jossa nuoret leimattiin valehteleviksi häiriköiksi ja heille vaadittiin ulkonaliikkumiskieltoa.

Oman kokemukseni mukaan teini-ikäisille on äärimmäisen tärkeää, että heitä ei koko ajan epäillä jostakin vaan että heihin luotetaan.

Kampanja oli järjetön myös siksi, että nykypäivän teinien ongelma ei ole liika ulkoilu ja kavereiden tapaaminen vaan tietokoneen ääressä vietetyt yksinäiset illat. Kännyköiden aikakaudella vanhemmat voivat tietää hyvinkin tarkkaan, missä heidän teininsä liikkuvat.

Kouluissakaan ei tietääkseni ole vallalla mitään yleistä opettajien ja oppilaiden välistä vastakkainasettelua. Jos loistavia Pisa-testituloksia saavuttanut opettajakuntamme pitää perusopetuslain muuttamista tarpeellisena vaikkapa kännyköiden yleistymisen vuoksi, heitä täytyy tietenkin kuunnella. Sitä varten ei tarvitse leimata kokonaista ikäluokkaa häiriköiksi.

Nuoret eivät ole aikuisten vihollisia vaan aikuisten lapsia. He ovat enimmäkseen fiksuja, järkeviä ja valtavan suuri ilo kaikille lähipiiriinsä kuuluville aikuisille.