Kuinka kauan on normaalia surra?

Kuinka pitkään on ns normaalia surra kuolemaa?
Mä olen parin tuttavan käytöksen perusteella tullut siihen tulokseen, että nykypäivän pari-kolmikymppisille jopa kuolemasta on tullut some-esitys, jota lypsetään loputtomasti ja jonka myötä jotain elämän rankkuuta ja ihmisenä kasvamista toitotetaan joka välissä.
Esimerkki: Tutun naisen mummo kuoli vuoden vaihteessa. Mummo oli yli 90 v, pitkään jo elellyt välillä sairaalassa ja välillä kotona monta kertaa päivässä käyvän kotihoidon turvin. Kenellekään ei varmasti ole yllätys, että huonokuntoinen vanhus kuolee.
Ystäväni paostasi talvella someensa perinteiset "niin ikävä" ja "niin raskasta" - enkelipatsaskuvat ja surunaamat ja tietenkin kuvia hautajaisista, haudalta, kukista jne.
Mummon kuolemasta on nyt jo yli puoli vuotta aikaa ja vielä nytkin hän oli taas laittanut jotain hautakukkakuvia ja "oli raskas viikko" -päivityksiä. Ja vastauksiksi tietysti saa sydämiä ja otan osaa rakas -viestejä kasapäin.
En halua olla kylmä ja kyyninen, mutta mun mielestä tällainen on vähän vastenmielistä.