"Erikoiset" raaka-aineet ruoanlaitossa?

Netti ja ruokalehdet on pullollaan reseptejä ja ohjeita, kuinka eri ruoka-aineita käsitellään. Eihän sitä muuten voi oppia kuin opettelemalla. Ja niitä ruoka-aineita kyllä löytyy suurimmilta paikkakunnilta, kunhan vain katsoo muitakin kuin niitä jauhelihahyllyjä.

Rohkeasti vain kokeilemaan uusia makuja. Minä pyysin palstalta vinkkejä intialaiseen ruokaan ja nyt olen tykästynyt saamaani curryn reseptiin.

Mikä on sinusta esimerkiksi sellainen erikoinen raaka-aine. Tuntuu että joka paikasta saa nykyään kaikkea. 

Minä ainakin löydän ihan lähimmästä Prismasta kaikenlaista erikoisempaakin. Olen oppinut käyttämään monia uusia aineksia aikuisena, ihan vaan tekemällä lehtien, kirjojen tms resepteistä ruokaa ja sitten todennut tykkäänkö jostain aineesta vai en. 

Niitä erikoisia löytyy ihan kasviksista lähtien, sitten toki lihoissa, kaloissa, juustoissa, mausteissa ym. on vieraita aineksia. Olen duunariperheen kasvatti, joten meillä ei kotona koskaan ollut esim. oliiveja tai fetaa. No, nuo on nykyisin omassa keittiössä aika perusjuttu, mutta jotain samantyyppisiä asioita tarkoitan. Vaikkapa vuohenjuusto tuntuu olevan kovasti pinnalla nykyisin.

ap

[quote author="Vierailija" time="27.05.2013 klo 09:35"]

Mikä on sinusta esimerkiksi sellainen erikoinen raaka-aine. Tuntuu että joka paikasta saa nykyään kaikkea. 

[/quote]

Varmasti saa tämän päivän Suomesta monipuolisemmin raaka-aineita kuin koskaan ennen, mutta jo pieni kierros Keski-Euroopassa todistaa, että moni murkina on meillä edelleen varsin "erikoista". Varsinkin, jos ei asu suurten kaupunkien valikoimien ääressä. Ei löydy Siwatalon tiskistä hanhenmunia, ankankoipia, tuoretta pinaattia, endiivejä, hauesta ja ahvenesta nyt puhumattakaan.

[quote author="Vierailija" time="27.05.2013 klo 09:51"]

Niitä erikoisia löytyy ihan kasviksista lähtien, sitten toki lihoissa, kaloissa, juustoissa, mausteissa ym. on vieraita aineksia. Olen duunariperheen kasvatti, joten meillä ei kotona koskaan ollut esim. oliiveja tai fetaa. No, nuo on nykyisin omassa keittiössä aika perusjuttu, mutta jotain samantyyppisiä asioita tarkoitan. Vaikkapa vuohenjuusto tuntuu olevan kovasti pinnalla nykyisin.

ap

[/quote]

Vuohenjuusto on perinneruokaa ja paluumuuttaja suomalaisessa keittiössä. Se hukkui pitkäksi ajaksi edamin ja sulatejuuston vyörytyksen alle, mutta teki onneksi vahvan paluun.

Meillä kotona (perusduunariperhe meilläkin) ei käytetty edes mausteita kummoisesti, ruoka oli peruna-liha-makkara-riisi-linjaa. Sen lisäksi olin vielä kovinkin nirso lapsena :D Olen kuitenkin aikuisena oppinut kokeilemaan. Saatan kaupassa käydessä nähdä jotain jännää ainesosaa, ja merkkaan sen itselleni ylös. Kotona sitten googletan, millaisissa ruuissa sitä on käytetty, ja jos ohjeet vaikuttavat mielenkiintoisilta, ostan seuraavalla kauppakerralla ainekset :) Meillä ei ole lapsia , mutta ehdottomasti haluaisin heidän kokevan jo pieninä erilaisia makuja ja suu-tuntumia. 

Tietoa on hyvin helppo löytää, kyse on vain kokeilunhalusta ja siitä, viitsiikö nähdä vähän vaivaa. Jos on kyllästynyt makaronilaatikkoon, miksi tehdä sitä? Maailma on täynnä erilaisia aineksia ja ruokaohjeita, ihan perushaulla löytyy googlesta vaikka mitä. 

Minusta on ihanaa saada vaihtelua arkeen just noilla "erikoisilla" ruuilla. Elämä on muutenkin liian tavallista ja yksitoikkoista, jotain uutta siihen saa esimerkiksi vaihtelevalla ja kiinnostavalla ruualla. Kannattaa siellä marketissa kulkea silmät auki ja katsella niitä erikoishyllyjä, pistää vaikka muistiin mitä kaikkea siellä on. Sitten voi netistä katsoa mitä vaikka nyt ankanrinnasta voisi laittaa. Ottaa vaikka yhden päivän viikossa milloin tekee jotain täysin uutta ruokaa käyttäen aineksia mitä ei ole ikinä ennen käyttänyt. Siinä ne tiedot ja taidot karttuu, ja vain mielikuvitus on rajana uusiin ruokiin.

Minä käytän näin keväällä ja alkukesästä paljon hortaa eli villejä kasveja. Tämä jos jokin tuntuu olevan outoa ja erikoista.

Meillä oli myös lapsuudenkodissa 1970-luvulla tuo simppeli linja että ruoka oli lähinnä keitettyä perunaa ja lihaa. Joskus silliä purkista, siinä oli kalavaihtoehdot. Kasviksista tunnettiin lähinnä tomaatti, kurkku ja sipuli sen perunan lisäksi. Hedelmistä omena, appelsiini ja banaani. Joten kyllä sitä on tarvinnut opetella paljon kun on halunnut monipuolistaa ruokavaliotaan. Minulle alussa kun nuorena yksin muutin jopa parsa, punajuuri tai mozzarella- tai fetajuusto olivat aivan ihmeellisiä ja eksoottisia ruokia. 

Ihan maistelemalla, reseptejä lukemalla ja kaupoista etsimällä. Meillä on tapana kokeilla uusia juttuja, sekä ainesosia että reseptejä. Yleensä niistä on tykätty, joku on joskus voinut olla pettymys. Kokeilemme uusia makuja myös ravintoloissa, kylässä ja reissussa ja painamme mieleen sellaiset jotka ovat tehneet hyvän vaikutuksen.

Ei siinä muuta kuin kokeilemaan, sillähän sitä oppii :)

[quote author="Vierailija" time="27.05.2013 klo 10:26"]

Ihan maistelemalla, reseptejä lukemalla ja kaupoista etsimällä. Meillä on tapana kokeilla uusia juttuja, sekä ainesosia että reseptejä. Yleensä niistä on tykätty, joku on joskus voinut olla pettymys. Kokeilemme uusia makuja myös ravintoloissa, kylässä ja reissussa ja painamme mieleen sellaiset jotka ovat tehneet hyvän vaikutuksen.

Ei siinä muuta kuin kokeilemaan, sillähän sitä oppii :)

[/quote]

Ihan totta, ja sekin pitää hyväksyä, että kaikesta uudesta ei välttämättä pidä. Minulle yksi epäsuosikki on kookos. Jos aasialaisessa ohjeessa neuvotaan lisäämään kookosmaitoa, jätän se tylysti pois. Muita aasialaisia makuja sen sijaan käytän paljon, varsinkin inkivääriä ja kuminaa.

Duunariperheen kasvatti täälläkin. Mun äidillä oli keittiössä "magic-touch" eli hän teki jumailaista ruokaa ihan perus raaka-aineista. Mutta jo 70  luvulla kokeili etnisiä ruokia. Toki tähän vaikutti se että meillä oli mm bolivialaisia ystäviä ja sukutaustaa maan rajojen ulkopuolelta.

Omalla ja omien lasten kohdalla suurin vaikuttaja on ollut matkustelu. Emme ole koskaan syöneet Mäkkärissä tmv ulkomailla vaan aina oikeissa ravintoloissa. Joskus turisti- mutta yleensä hieman kauempana sivukaduilla missä alkuperäisasukkaatkin. Sieltä on tullut meidän ruokavalioon paljon uusia ruoka-aineksia. Hapankaali nyt oli jo mun lapsuudessa perusruokaa, mutta esim äyriäiset, ankka, vasikka jota Suomessa ei tahdo saada, jänis (stadilaisilla ei ole metsästäviä sukulaisia), juustot, makkarat, villisika jne jne. Tuhansia uusia ihania makuelämyksiä!!

Kun täällä nyt puhutaan niistä duunariperheistä niin minäkin olen sellaisesta ja äiti kantoi kotiin ja viljelyyn kaiken uuden mitä vaan kauppoihin tuli. Ne rikkaruohotkin tuli syötyä aika pitkälti. Että kotioppina minä olen oppinut kokeilemaan kaikkea ja katsomaan kaupassa, että mitähän täällä oikein on. Mutta ilman niitä kotioppeja minä alkaisin katsella lehtien ja netin ruokaohjeita sekä kirjoja ja sieltä sitten vaan kauppalistan kanssa ostoksille. Hedelmiä ja kasviksia on helppo ensin maistella, kun ostaa vaan yhden ja maistaa ja miettii, että mihinkähän tämä kävisi. Yleensä kaupoissa on myös siellä hevi-osastolla kansio, missä kerrotaan kaikista hedelmistä. Käy myös ostamassa esim kalaa  palvelutiskiltä ja pyydä myyjältä vinkkiä miten sen laittaisi.  

Etnisyys on ylipäätään uusi asia suomalaisessa keittiössä, eli taitaa olla todella vähissä perheet, joissa jo 1970-luvulla olisi syöty etnisesti.

Mutta esim. omassa kodissani kyllä on tutustuttu uusiin ruokatrendeihin sitä mukaa, kun niitä on tullut. Esimerkiksi muistan 1980-luvun alussa, miten kokkasimme äidin kanssa kiinalaistan ruokaa ja manasimme, kun ei mistään siihen aikaan löytynyt hillottua inkivääriä tai tuoretta inkivääriä...

Uuteen tutustuu, kun on utelias ja ruuasta kiinnostunut avoin mieli. Näet kaupassa jonkin uuden vihanneksen, ostat sitä ja kotona googletat, mitä siitä voisi valmistaa. Käyt etnisessä kaupassa ja ostat sieltä mausteita ja etsit niille käyttöä. Netti on varsinkin englanninkieltä taitavalle loistava lähde. Joitain peruskeittokirjoja kannattaa ostaa itselle, niin ymmärtää eli ruokakulttuurien pääeroavaisuuksia ja perusmetodeja. Itse esim. ostin viimeksi islamilaista ruokakulttuuria käsittelevän kirjan, joka on todella mielenkiintoinen, kertoo kaikenlaista myös itse kulttuurista ja siitä, miksi uskonto säätelee ruokaa siten kuten säätelee.

http://cdon.fi/kirjat/hallenberg,_helena/ruokakulttuuri_islamin_maissa-10602342

Aasialaista keittiötä voi tiirailla vaikkapa tästä:

http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9179022146〈=fi

Jnejne.

Minä opin käyttämään erikoisempia ruoka-aineita alun perin maahanmuuttajataustaisten ystävieni kautta. Ystävieni luona ruoka oli aina jotenkin parempaa kuin kotona ja pikkuhiljaa opin, että jos kaverin luona chili con carne on tosi hyvää mutta kotona ei niinkään, niin sillä tosiaan on väliä kuinka riisin keittää ja laittaako kastikkeeseen juustokuminaa vai ei.

Ensiksi erikoisemmat aineet ja varsinkin mausteet on tullut ostettua pelkästään jotakin yhtä ruokalajia varten, mutta sitten olen googletellut että mihin muuhun niitä voisi käyttää. Monet tuttavat väittävät että syömme jotenkin "erikoisesti" kun normaaliin ruokavalioomme kuuluu paljon erilaisia mausteita (juustokumina, sitruunapippuri, cajun, kurkuma), tuoreita yrttejä (basilika, ruohosipuli, korianteri), juustoja (peconino, vuohenjuusto jne), hedelmiä ja vihanneksia (avokado, bataatti, ihan siis vain esimerkkejä mainitakseni) ja tuoteryhmiä (sambal oelek, thaikastike, tuliset kastikkeet jne) mutta kyllä ne omasta mielestä ovat jo tuttua kauraa eivätkä sinänsä erikoisia :) Niillä saa kivasti vaihtelua perusruokiin!

Suomalaiset myös ihmettelevät usein tekemääni itämaista ruokaa. Monesti tarjotessani erikoisemman makuisia ruokia ystävät kysyvät, että mitä tämä on ja kun vastaus on vaikkapa "pannulla paistettua kaalia" niin sitten ihmetellään että mitä, ei voi olla :) Eli kyllä niitä perinteisempiäkin ruoka-aineita voi käyttää uudella tavalla!