esikoisen syntymä ja isovanhempien vierailu

No pitää kai se ymmärtää, että naisen vanhemmat on läheisempiä ja äiti haluaa omalle äidilleen näyttää vauvan. Miehen äiti on ihan outo ihminen ja siihen ei ole tunnesidettä, Miksi siis pitäisi vauvaa näyttää ihan vieraalle ihmiselle, kuka ei merkitse äidille mitään.

En minä ainakaan halunnut miehen äitiä töllistelemään vauvaa ja minua. Oma äiti on aina oma äiti ja hän on saanut olla meillä paljonkin juuri siksi,kun on minulle tuttu.

Mies meilläkin tästä vähän aluksi loukkaantui, koska olisi halunnut lasta näyttää omalle äidille. Mutta ymmärsi lopulta kun selitin, että hänen äitinsä on outo minulle ja minun äitini on..no tietenkin minun äiti. Totta kai hänelle tulee parempi tunneside lapseen, kun minä olen lapsen synnyttänyt.

Ja oikeasti, sinun ja vauvan suhde ei kyllä mitenkään huonone siitä, että vauvaa pitää joku muukin sylissä ;)

Sittenhän myös sinun vanhempasi vahingoittaisivat sinun ja vauvan suhdetta.

[quote author="Vierailija" time="27.05.2013 klo 16:47"]

No pitää kai se ymmärtää, että naisen vanhemmat on läheisempiä ja äiti haluaa omalle äidilleen näyttää vauvan. Miehen äiti on ihan outo ihminen ja siihen ei ole tunnesidettä, Miksi siis pitäisi vauvaa näyttää ihan vieraalle ihmiselle, kuka ei merkitse äidille mitään.

En minä ainakaan halunnut miehen äitiä töllistelemään vauvaa ja minua. Oma äiti on aina oma äiti ja hän on saanut olla meillä paljonkin juuri siksi,kun on minulle tuttu.

Mies meilläkin tästä vähän aluksi loukkaantui, koska olisi halunnut lasta näyttää omalle äidille. Mutta ymmärsi lopulta kun selitin, että hänen äitinsä on outo minulle ja minun äitini on..no tietenkin minun äiti. Totta kai hänelle tulee parempi tunneside lapseen, kun minä olen lapsen synnyttänyt.

[/quote]

Miksi miehesi ei kieltänyt sinun äidin tuloa sinne? Minä ainakin olisin! Ja jos olisit kutsunut oman äitisi paikalle, olisin minäkin kutsunut omani.

Vähän järkeä päähän niille miehillekin! Ei se lapsi ole pelkästään äidin! Miehelläkin on sananvaltaa asioissa, halusi äiti sitä tai ei.

Vaikka nainen kantaakin lapsen sisällään ja synnyttää, niin totuus on se, että se on tasan yhtä paljon miehen lapsi kuin naisenkin. Nainen ei voi sen enempää päättää kuka lasta tapaa ja kuinka usein. Ei millään oikeudella.

Meillä sekä minun vanhemmat  (100km päästä) että miehen äiti (300km päästä) tulivat käymään synnytyssairaalassa. Omat vanhemmat kävivät ensimmäisinä viikkoina muistaakseni varmaan joka toinen päivä meillä, mutta eivät koskaan olleet yötä. Äitini toi ruokaa pakkaseen pariksi viikoksi. Miehen äiti tuli yökylään, kun vauva oli vähän alle 2viikkoinen. Olisi halunnut varmaan olla kaksi yötä, mutta olin itse silloin vielä niin hormoonihöyryissä ja vähän itkuinen, että sovittiin hänen olevan vain yhden yön. Se yksi yökin oli ns. liikaa minulle, mutta haluan, että mieheni äiti kokee olevansa yhtä tärkeä osa perhettä kuin minun vanhemmat. Ei hän jaksa eläkeläisenä tehdä meille mitään päiväretkeä 300km päästä enkä vastaavasti pienituloisena kehtaa laittaa hotelliinkaan. Yksi yö meni ihan kivasti ja hän ei yhtään odottanut minkäänlaista passausta, päin vastoin toi pakkasen myös täyteen ruokaa tullessaan ja hoiti vauvaa (:

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="27.05.2013 klo 09:42"]

Meillä taas sekä minun että mieheni vanhemmat asuvat 600-700km päässä.

Esikoisen syntyessä omat vanhemmat tulivat noin viikon kuluttua (mulle olisi) katsomaan vauvaa, en muista kuinka monta yötä olivat, ehkä 3? Asuimme silloin kaksiossa, mutta olkkariin mahtui hyvin heille patjat, joten ei ongelma.

Mieheni vanhemmat sen sijaan eivät tulleet ollenkaan katsomaan, vaan näkivät sitten ristiäisissä. Heidän yökyläily vauvan ollessa vasta viikon ikäinen olisi tuntunut ehkä vähemmän kivalta. Siis todella mukavat appivanhemmat ovat, mutta ehkä juuri esikoisen kohdalla se uuden elämän opettelu on niin "henkilökohtaista" aikaa, että vähän vieraampien appivanhempien läsnäolo monta päivää ei tosiaan olisi ollut superihanaa. Sen sijaan omat vanhemmat ovat tarpeeksi tuttuja ja voi ottaa rennosti.

Teillä siis toisinpäin.

Riippuu aivan miten lämpimät ja rennot välit sulla on appeen/anoppiin.

Oisko heillä muuta yöpaikkaa siinä lähellä? Tai sitten otat todella sen oman ajan, vaikka vieriata olisikin. Mulla ainakin oli vaikea kävellä ja olla edes pystyasennossa pitkää aikaa esikoisen syntymän jälkeen.

Sinänsä vieraat on ihania tullessaa katsomaan vauvaa, etenkin juuri rakkaat isovanhemmat. Ja kun teillä vielä eka lapsenlapsi molemmille isovanhemmille, niin ottaisin varmaan yökylään, mutta pitäisin sen oman rauhan silloin kun haluan. Ja miehenkin pitäisi se ymmärtää ja kehottaa lepäämään, jotta appi/anoppikin ymmärtäisivät antaa teidän rauhassa tutustua vauvaan vaikka ovatkin teillä.

:)

Todellakin siis voit päättää vierailun ajankohdan ja pituuden. Mutta sullakin voi tulla tunne, että on ihanaa päästä näyttämään isovanhemmille vauvaa, se on niin ihmeellistä ja isovanhemmillekin eka lapsenlapsi on aivan ainutlaatuinen kokemus.

Mä pyytäisin varmaan reilun viikon tai kahden päästä ja 1-2 yötä.

Oletteko koskaan ajatelleet, miltä miehestänne tuntuu, kun sinne änkeää outo pari asumaan muutamaksi yöksi. Kyttäämään, että toimiiko mies oikein ja passaako heidän pikkuprinsessaa kunnolla.

Hassua, että naiset ei koskaan mieti, että miehestä saattaa tuoreena isänä tuntua pahalta, kun vaimon vanhemmat majoittuu kotiin asumaan,

 

Miehen olotila on kuitenkin uutta isyyttä lukuunottamatta täysin normaali. Nainen on se, joka on yleensä synnytyksestä ja sairaala-ajasta rättiväsynyt. Rinnat voi olla verillä imetyksen alussa, jokainen imetys saa irvistämään. Maito nousee ja sitä on kaikki paidat ja paikat täynnä. Koko imetys ylipäätään voi erityisesti esikoisen kohdalla tuntua vielä vaivaannuttavalta ja hankalalta, siihen ei kaivata mitään tuijottelijoita. Ja kyllä, sen voi hoitaa muuallakin kun olohuoneessa, mutta meillä ainakin vauvat ovat asuneet rinnalla ekat viikot. Mitä iloa on tulla käymään kun vauva häviää äidin kanssa jatkuvasti muualle?

Alapää on tuhannen päreinä, tikit sattuvat, vessassa saa käsisuihkun kanssa koittaa pissata ja verta hulahtelee joka kerta noustessa. Kiva joutua kotonaan ensitöikseen miettimään, että uskaltaako tästä edes nousta vai onko housuissa läikkiä. Kotona tekisi mieli vain laahustaa mukavissa ja väljissä (minun kohdallani myös aivan kaamea kulahtaneissa :D) kalsareissa, mutta pakko yrittää tsempata pukeutumisenkin kanssa jos on vieraita silmäpareja mukana. Ei ole kiva ähistä aivan raihnaisena ja vältellä istumista jos appiukko vieressä toljottaa ja äänetön huutomerkki on ilmassa, että pilluvaivaa tässä kärvistelen.

Siihen päälle vielä hormonipöllyt ja mielialan ees taas kiikkuminen, niin kyllä on aika todennäköistä, että vieraat alkavat tuntua hyvinkin rasittavilta. Vaikka näin ei edes todellisuudessa ja muissa olosuhteissa olisi.

Ja entäs jos päädytäänkin sektioon? Silloin jokainen liikahtaminenkin on aivan työtä ja tuskaa. Haavaa pitäisi tuulettaa ja ihan riittävän hankalaa on oleminen ilman,e ttä vieraita vielä pyörii nurkissa.

Miehellä ei ole synnytyksen jälkeen näitä riesoja ja vaivoja, joten on varsin kohtuullista, että hän voi joustaa sentään vierasasioissa. Kyllä pitäisi lapsen äidin/puolison/vaimon terveys, toipuminen ja hyvinvointi mennä parina ensiviikkona oman äidin edelle. Pitää olla eihellä pokkaa sanoa, että mitään yökyläilyjä ei nyt harrasteta heti alkuun ennen kuin täällä on hiukan toivuttu ja arki saatu käytniin ihan OMAN perheen kesken.