esikoisen syntymä ja isovanhempien vierailu

[quote author="Vierailija" time="27.05.2013 klo 10:10"]

[quote author="Vierailija" time="27.05.2013 klo 09:45"]

[quote author="Vierailija" time="27.05.2013 klo 09:42"]

Meillä taas sekä minun että mieheni vanhemmat asuvat 600-700km päässä.

Esikoisen syntyessä omat vanhemmat tulivat noin viikon kuluttua (mulle olisi) katsomaan vauvaa, en muista kuinka monta yötä olivat, ehkä 3? Asuimme silloin kaksiossa, mutta olkkariin mahtui hyvin heille patjat, joten ei ongelma.

Mieheni vanhemmat sen sijaan eivät tulleet ollenkaan katsomaan, vaan näkivät sitten ristiäisissä. Heidän yökyläily vauvan ollessa vasta viikon ikäinen olisi tuntunut ehkä vähemmän kivalta. Siis todella mukavat appivanhemmat ovat, mutta ehkä juuri esikoisen kohdalla se uuden elämän opettelu on niin "henkilökohtaista" aikaa, että vähän vieraampien appivanhempien läsnäolo monta päivää ei tosiaan olisi ollut superihanaa. Sen sijaan omat vanhemmat ovat tarpeeksi tuttuja ja voi ottaa rennosti.

Teillä siis toisinpäin.

Riippuu aivan miten lämpimät ja rennot välit sulla on appeen/anoppiin.

Oisko heillä muuta yöpaikkaa siinä lähellä? Tai sitten otat todella sen oman ajan, vaikka vieriata olisikin. Mulla ainakin oli vaikea kävellä ja olla edes pystyasennossa pitkää aikaa esikoisen syntymän jälkeen.

Sinänsä vieraat on ihania tullessaa katsomaan vauvaa, etenkin juuri rakkaat isovanhemmat. Ja kun teillä vielä eka lapsenlapsi molemmille isovanhemmille, niin ottaisin varmaan yökylään, mutta pitäisin sen oman rauhan silloin kun haluan. Ja miehenkin pitäisi se ymmärtää ja kehottaa lepäämään, jotta appi/anoppikin ymmärtäisivät antaa teidän rauhassa tutustua vauvaan vaikka ovatkin teillä.

:)

Todellakin siis voit päättää vierailun ajankohdan ja pituuden. Mutta sullakin voi tulla tunne, että on ihanaa päästä näyttämään isovanhemmille vauvaa, se on niin ihmeellistä ja isovanhemmillekin eka lapsenlapsi on aivan ainutlaatuinen kokemus.

Mä pyytäisin varmaan reilun viikon tai kahden päästä ja 1-2 yötä.

[/quote]

Oletteko koskaan ajatelleet, miltä miehestänne tuntuu, kun sinne änkeää outo pari asumaan muutamaksi yöksi. Kyttäämään, että toimiiko mies oikein ja passaako heidän pikkuprinsessaa kunnolla.

Hassua, että naiset ei koskaan mieti, että miehestä saattaa tuoreena isänä tuntua pahalta, kun vaimon vanhemmat majoittuu kotiin asumaan,

[/quote]

Heh, tiedätkö että kommenttisi huvittaa minua todella :D

Totta kai mietin asiaa toisinkin päin, en vain tuonut sitä tässä esiin.

Mieheni ei ole vässykkä enkä minä ole pirttihirmu. Miehenikin mielestä oli mukavaa kun hänen appivanhempansa tulivat vauvaa katsomaan. Äiti on kuitenkin se, joka on synnyttänyt, jonka on kenties vaikea liikkua, jolla on kipuja, väsymystä, joka imettää.. silloin on mielestäni luontevaa äidin tuntea omien vanhempien läsnäolo helpompana kuin vieraampien appivanhempien. Miehellä asia ei näin ole. Osasinkohan nyt selittää?

Mieheni olisi kyllä sanonut, ellei olisi halunnut vanhempiani meille. Heillä on hyvät ja rennot välit keskenään, omat vanhempani eivät kyttää miestäni ja hänen taitojaan, vaan ihastelevat hänen luontaisia kykyjään lasten kanssa, arvostavat ja tykkäävät :) Mieheni on toisinaan mennyt minun vanhempieni luo etukäteen jo kylään, kun minä ja lapsi olemme tulleet perässä. Heidän kanssakäymisensä ei siis ole mitenkään väkinäistä ;)

Mutta ymmärrän pointtisi, tiedän kyllä että ihmisiä on niin monenlaisia ja kaikilla ei ole hyvät välitä sukulaisten/anoppien kanssa. Purkauksesi mulle oli kuitenkin tässä kohdin turha.

Mukavaa kesän jatkoa!

[/quote]

Pakko tunnustaa , kun näiden itsekkäiden prinsessojen ketjuja lukee, ei ihme, että miehet menevät vieraisiin, kun lapset on pieniä.

Minun vauva, minun vanhemmat, minun koti, minun olo, minunminunminunminun.

Mammoista tulee pikkuhirviöitä, kun he saavat lapsen.

Ymmärrän jopa niitä miehiä, jotka menee vieraisiin, kun perheessä on pieni vauva. Miehellä ei ole siellä minä-hirviön raivotessa mitään tilaa kotonaan.

Ja parempi niin onkin. Kyllä mieskin ansaitsee elämäänsä onnea ja sellaisen vaimon, joka ottaa hänetkin huomioon.

Minä en kyllä kuuna päivänä olisi ottanut meille ketään yövierasta nurkkiin pyörimään, hössäämään, seurustelemaan jne. Ihan sama vaativatko passaamista vai ei, mutta ylimääräistä riesaa siitä on silti. Ja ei sitä yleisöä kyllä kaipaa kun vasta epävarmana uutena äitinä/isinä on tutustumassa vauvaan ja koko vauvanhoitoon.

Muutenkin kaikki oli uutta ja ihmeellistä. Halusimme ensin itse olla rauhassa, tutustua tulokkaaseen, etsiä meille sopivia käytäntöjä, levätä ja nauttia keskenämme. Olisin tullut hulluksia jos anoppi, appi, vanhempani tai joku ystävä olisi koko ajan seuraamassa vieressä miten toimimme, jakamassa pikku vinkkejään ja nappaamassa vauvaa syliin. Hössäämässä ja vaatimassa osaansa vauvasta. Ei olisi ollut kivaa, että heti ensipäivinä joku koko ajan aamusta iltaan omii vauvaa, hyysää, lepertelee jne. ja minulle olisi jäänyt vain imetys ja vaipparalli. Kyllä minusta yksityisyys on enemmän kuin suotavaa ensi viikkoina.

Toki ymmärrän, että isovanhemmat kihisee uteliaisuudesta päästä näkemään vauvaa. Mutta rajansa kaikella. Minusta ei todella teidän tarvitse kestittää kotonanne ketään. Menevät hotelliin tai sitten sinun vanhemmillesi. Jos ovat fiksuja, ymmärtänevät ettei teillä kuulu koko päivää luuhata. jos eivät tajua, niin sitten joko sanotte suoraan tai toimitte niin ettei epäselvyyttä jää. Otat vauvan ja sanot, että teillä aletaan nyt lepäämään. tervetuloa huomenna uudestaan. Jos ovat niin moukkia etteivät itse ymmärrä hyvien käytöstapojen päälle eivätkä omaa mitään tilannetajua, niin kai te voitte ottaa saman linjan.

Ruokailut voivat hoitaa muualla tai sitten tekevät itse tai mies tekee. Sinun ei toipilaana kuulu nyt passata muita, vaan keskittyä siihen olennaiseen,e li ruokkimaan ja hoivaamaan vauvaa. Vieraat voivat hoitaa itse itsensä, eivät ole vauvaa tärkeämpiä!

Minä ainakin olin sektion jälkeen niin älyttömän kipeä, että useampi viikko meni ihan siihen,että pääsin kunnolla sängystä ylös ilman miehen apua. Samaten mitkään housut ei menneet päälle kun haavaa särki ihan älyttömästi kaikki housut ja hameet ja jälkivuoto nyt lisäsi vielä tunnelmaa. Mieluiten olisin ollut pikkareissa ja pakottauduin saamaan jotain jalkaan vain silloin kun vieraita tuli. imetys sattui ja oli alkuun vaikeaa kun asennot teki kipeää sektion vuoksi. En olisi todellakaan halunnut mitään yleisöä sitä tuijottamaan. Samaten ei ole kiva, että vauva huutaa, et heti saa hiljaiseksi ja sitten pitää kuunnella sitä vieraiden voivottelua ja leikkimielistä kiusoittelua,että eikös äiti anna sulle ruokaa/vaihda vaippaa/ei laita nukkumaan jne. Nämä vitsit ei väsyneenä naurata. Pari tuntia nyt aina meni, mutta että koko päivä tai jopa monta päivää?! Ei perkele!

Innokkaiden ja tohkeissaan olevien uusien isovanhempien on ehkä vaikea sisäistää, että tämä vauva onkin nyt teidän, ei heidän. itse asiassa heillä ei ole periaatteessa mitään oikeutta vauvaan eikä oikeutta vaatia mitään. Kuten ei velvollisuuksiakaan sitten. Tietenkin on vauvan ja kaikkien suuri etu ja ilo,että välit on läheiset, ollaan paljon tekemisissä, rakastetaan ja välitetään. Mutta nyt tässä uudessa perhekuviossa säännöt ja rajat laitattekin te. Isovanhemmille te tietysti olette niitä omia lapsia ja ikuisia pikkuisia, joita on kasvatettu, komennettu ja joiden säännöt on laadittu. Voi olla vaikeaa omaksua, että nyt te äitin omat vauvelit määräättekin omasta perheestänne ja he ovat tavallaan sivustakatsojia. Hoitovastuu ja toisaalta myös päätäntävalta uuden vauvan asioista on nyt teillä, ei isovanhemmilla. Siinä on joskus kikkailua ja sulattelua puolin ja toisin. Silti tilanne vain pahenee jos peliä ei vihellä poikki ja antaa hankalan tilanteen jatkua. Siitä alkaa vain sellainen yleisärsytys kasvaa. Eihän isovanhemmat myöskään voi tietää mikä on teille ok ja mikä ei jos ette tarvittaessa siitä sano. Minusta on parempi snaoa suoraan ongelmista tai toiveista, kun hautoa asiaa omassa mielessään ja kerätä kiukkua niin, ettei kohta halua olla enää edes tekemisissä!

Meillä mun vanhemmat tuli joka päivä sairaalaan katsomaan, ekan kerran tytön ollessa parin tunnin ikäinen. Sen jälkeen tekivät tikustakin asiaa päästääkseen meille tyttöä katsomaan :) mutta ei siinä mitään ongelmaa ollut, kun viipyivät kerrallaan puolisen tuntia, toivat ruokaa ja leivonnaisia mukanaan. Turha varmaan sanoa, että lapsenlapsi oli heille eka ja välimme läheiset :) Välimatkaa meillä on 5 km. Edelleen lapsenlapset ovat heille tärkeitä ja lapset voi jättää heille hoitoon "milloin vain".

Miehen vanhemmat tulivat ristiäisiin vieraiksi, viipyivät pari tuntia. Kun asuvat 400 km päässä, niin olivat yötä miehen siskon luona.

Erikoinen näkemys täällä (olettevasti anopeilla), että synnytyksestä väsynyt ja kipeä äiti on itsekäs marttyyri jos ei jaksa tai halua vastaanottaa vieraita. Herää kysymys, että kuinka veemäisiä olette persoonina jos on noin kovat kaunat miniöitä kohtaan... Jostainhan sen miniän on täytynyt teille hermostua jos ei kyläkutsuja satele. Näitä luettuani ei ole kyllä ihme ettei teitä haluta ennen rippijuhlia vauvaa katsomaan ja hapanta ilmapiiriä levittämään.

Ette varmasti itsekään haluaisi vaikka ison leikkauksen, kovan kuumeen, järkyttävän flunssan kourissa tai vaikka vatsataudista vielä heikkona ja valvottuanne viikon putkeen ketään teille yökylään. Miksi tuoreiden vanhempien pitäisi haluta? Mitä teissä on niin ihmeellistä ja vastustamatonta, että synnytyksestä raihnainen ja yöt valvonut äiti haluaisi juuri teidät visiitille heti kun vain mahdollista? Vai ottaako koville kun poika laittaa vaimon voinnin äitinsä haluamisten edelle...?

[quote author="Vierailija" time="27.05.2013 klo 12:50"]

Erikoinen näkemys täällä (olettevasti anopeilla), että synnytyksestä väsynyt ja kipeä äiti on itsekäs marttyyri jos ei jaksa tai halua vastaanottaa vieraita. Herää kysymys, että kuinka veemäisiä olette persoonina jos on noin kovat kaunat miniöitä kohtaan... Jostainhan sen miniän on täytynyt teille hermostua jos ei kyläkutsuja satele. Näitä luettuani ei ole kyllä ihme ettei teitä haluta ennen rippijuhlia vauvaa katsomaan ja hapanta ilmapiiriä levittämään.

Ette varmasti itsekään haluaisi vaikka ison leikkauksen, kovan kuumeen, järkyttävän flunssan kourissa tai vaikka vatsataudista vielä heikkona ja valvottuanne viikon putkeen ketään teille yökylään. Miksi tuoreiden vanhempien pitäisi haluta? Mitä teissä on niin ihmeellistä ja vastustamatonta, että synnytyksestä raihnainen ja yöt valvonut äiti haluaisi juuri teidät visiitille heti kun vain mahdollista? Vai ottaako koville kun poika laittaa vaimon voinnin äitinsä haluamisten edelle...?

[/quote]

Miksi sitten itkette täällä myöhemmin, että anopille on tytön lapset tärkeämpiä ja niille viedään lahjoja ja niitä hoidetaan.

Sitä saa, mitä tilaa

Meillä tunki anoppi sairaalaan heti seuraavana päivänä, vaikka oltiin nimenomaan sanottu ettei oteta ketään sairaalaan katsomaan. Että kuvat saa riittää ja uteliaisuutta on pakko pystyä aikuisiällä hillitsemään sen verran, että antaa nyt jumankauta edes viikon olla rauhassa. mutta ei niin ei. Sinne änki sängylle istumaan kun just oltiin saatu unen päästä kiinni meluisalla osastolla missä vauvat huusi yötäpäivää, tärisytti vuodetta kun joka liikahdus otti vatsasta, lässytti niin kovaäänisesti,että nolotti jo muiden huoneessaolijoidenkin vuoksi. Otti lapsen lupaa kysymättä sängystä kun oli ihan pakko vähän nähdä. Että miten otti päähän, juuri sain vauvan nukkumaan ja eikun taas hereille. Ollut tämä eukko aina tuollainen. Tunkee nokkansa joka asiaan, muka ystävällinen muttei pysty yhtään omaa napaansa pidemmälle katsomaan. Ei anna yhtään yksityisyytty eikä kunnioita ollenkaan toisten toiveita, kun on olevinaan niin tärkeä.  Mua niin jurppi tämä tempaus, että tuli mitta täyteen. Mieskään ei ollut sillon osastolla ettei voinut äitiään patistaa lähtemään. Soitteli ja ahdisteli päivittäin koko viikon, kärtti päästä käymään. Kun sanottiin ettei passaa, tuli kuitenkin. Onneksi oli ne hormonihuurut päällä ja väsymystä alla, niin sain tiuskaistua ettei tämä ole mikään majatalo mihin poiketaan milloin huvittaa eikä myöskään ole sinun vauvasi. Että tervetuloa sitten kun kutsutaan, mutta muuten ei ole asiaa. Suuttui tietysti, mutta hyvä vaan. Olenkin aina inhonnut sitä Ulla Taalasmaata, mutta koittanut sietää sukurauhan vuoksi ja hymyillä vaan kärsivällisesti. Mahtava tunne kun saa ekaa kertaa 10 vuoteen olla rauhassa. Nähdään nyt ehkä kerran kuussa, sen juuri ja juuri kestää.

Jos se on hinta lasten tärkeydestä, että pitää sietää naurettavan epäaikuismaista käytöstä anopilta ja antaa hänen pompotella meidän elämää miten huvittaa niin olkoot niin. Onpahan ne isovanhemmat minunkin puolelta ja siellä ei ole mitään ehtoja lasten tärkeydelle. Kiva nähdäkin kun ei tungeta omaa naamaa, vaatimuksia ja oletuksia ovista ja ikkunoista. Mukava käydä kylässä kun eivät kinu, vaan saa itse päättää koska mennään. Eivätkä totisesti ole niin moukia, että olisivat tuputtamassa itseään kylään vastasyntyneen kotiin ilman kutsua! Kysyvät mikä on vointi, sanovat että tulevat sitten mielään vauvaa katsomaan kun teillä on sellainen olo, että jaksatte ja haluatte ottaa vastaan vieraita. Tuollaisia vieraita, isovanhempia taikka ytsäviä ihan mielellään kutsuukin kylään. Ymmärtävät myös poistua ajoissa...

[quote author="Vierailija" time="27.05.2013 klo 09:43"]

Rajoja....just. Hei anoppi ja appi tulee 500 km päästä, joten heistä ei tule sulle maanvaivaa ikinä. Onko se nyt ihan sama, monta tuntia ne siellä on, vaikka oisvat koko päivän. Ne kuitenkin lähtevät sitten sinne kotiinsa ja eivät tule taas pitkään aikaan. Kerrotte, että he voivat yöpyä sinun vanhemmillasi ja kyselette, että kuinka pitkäksi aikaa ovat aikonee jäädä ja tietenkin kysyt omilta vanhemmiltasi, että onko heillä jotain aikaa kuinka kauan voivat heillä olla yötä. Ihan oikeasti, ei vauvan syntymä nyt mikään ihmeellinen sairaus ole, ettei voi miehen vanhempia nähdä. Sitäpaitsi, kun vauva nukkuu ja jos itseänikin väsyttäisi, sanoisin ihan suoraan, että menen päiväunille tms. En ottaisi mitään stressiä, että pitäisi kahvittaa vieraita yms. he ovat kuitenkin sukulaisia ja ymmärtävät tilanteen. He ovat tulleet vauvan takia, ei minkään passauksen ja passauksenkin voi mies hoitaa.

[/quote]

Huhhuh, nimenomaan maanvaiva kaukana asuvista tulee, kun pitää majoittaa ne muutamaks yöks. Paras välimatka on ehkä 150-200 km, jolloin ne voi ihan hyvin vaan kävästä, mutta eivät alvariinsa tuppaa kylään.

Ja kuule tiedoksesi: ei todellakaan ole sama mennä torkuille silloin, kun kylässä on vieraita. Eikä kukaan täyspäinen änkeä vauvaperheen riesoiksi kuin ehkä tunniksi, pariksi. Ja silloinkin tarjoilut mukana.

Kiitoksia näkemyksistä, ap kirjoittelee.

Meille tuli tästä aiheesta hieman riitaakin mieheni kanssa, koska hän ei oikein ymmärtänyt minua. Oli surullinen, koska hänen vanhempansa eivät pysty heti osallistumaan ja näkemään vauvaa. Sanoin hänelle, että mielestäni eri asia tulla pariksi tunniksi kylään kuin pariksi tunniksi. Hän taas sanoi, että ei 500km päästä ole helppoa tulla pariksi tunniksi. Ei tietenkään, mutta tosiaan esim jos imettäminen vaikeaa, ja appivanhemmat katsomassa 24/7 tilannetta, hyysäävät vauvaa ja ottavat syliin, niin mitenköhän minä rakennan vauvaan suhdetta.. :/

Tietysti tämän näkee kun vauva syntyy, että millainen oma vointini on, mutta vaikka vointi olisi kuinka hyvä, niin ennen kaikkea haluan itse mieheni kanssa rakentaa suhdetta vauvaan ensimmäisinä viikkoina. En jaksa yli-innokkaita vierailijoita moneksi päiväksi. Tämä on vaikeaa, koska mieheni ei oikein ymmärtänyt minua... Ymmärrän toki hänenkin pointtinsa, että tottakai hänen vanhempansa haluavat nähdä lapsenlapsensa. 

En tiedä, teenkö nyt kärpäsestä härkäsen, mutta tämä asia vaivaa minua. Sen verran itsekäs olen, että kyseessä on kuitenkin MINUN ensimmäinen lapseni, joten haluan luoda häneen suhdetta heti alkumetreistä lähtien.......!!!

Koen samoin kuin sinä, ap. Synnytyksen jälkeiset viikot ovat useimmille naisille poikkeusaikaa, jolloin on yliherkkä ja kaipaa rauhaa. Kaikki eivät koe näin, mutta monet, minäkin. Ja mulla ei ollut mitään vaivoja tai vaikeaa synnytystä, mutta tunne-elämäni oli aivan sekaisin ja sen tasaantumiselle oli olennaista saada olla rauhassa. Minusta ei ole lainkaan kohtuutonta toivoa, että saa rutiinit pyörimään oman uuden perheen kanssa ennen yövieraita.

Itse tulisin tuossa tilanteessa mummona katsomaan vauvaa yhdeksi yöksi niin, että olisin yötä hotellissa ja kävisin sitten molempina päivinä katsomassa uutta perhettä.

Toki tuossa tilanteessa ei täydellisesti miellyttää kaikkia osapuolia, mutta on vaikea käsittää, miksi isovanhempien toiveet olisivat tärkeämpiä kuin esikoisvauvan äidin.

[quote author="Vierailija" time="27.05.2013 klo 16:10"]

Koen samoin kuin sinä, ap. Synnytyksen jälkeiset viikot ovat useimmille naisille poikkeusaikaa, jolloin on yliherkkä ja kaipaa rauhaa. Kaikki eivät koe näin, mutta monet, minäkin. Ja mulla ei ollut mitään vaivoja tai vaikeaa synnytystä, mutta tunne-elämäni oli aivan sekaisin ja sen tasaantumiselle oli olennaista saada olla rauhassa. Minusta ei ole lainkaan kohtuutonta toivoa, että saa rutiinit pyörimään oman uuden perheen kanssa ennen yövieraita.

Itse tulisin tuossa tilanteessa mummona katsomaan vauvaa yhdeksi yöksi niin, että olisin yötä hotellissa ja kävisin sitten molempina päivinä katsomassa uutta perhettä.

Toki tuossa tilanteessa ei täydellisesti miellyttää kaikkia osapuolia, mutta on vaikea käsittää, miksi isovanhempien toiveet olisivat tärkeämpiä kuin esikoisvauvan äidin.

[/quote]

Kiitos ymmärryksestä :)

Itse olen herkkä muutenkin, eli tarvitsen aikaa uuden opettelulle ja uusille elämänvaiheille aina. Eli en usko että esikoisen syntymän aikaan en tarvitsisi aikaa uuden opettelulle ja totuttelulle...

Olen usein sellainen, että liian helposti ajattelen muiden tunteita, mutta tässä esikoisen syntymä asiassa haluan olla itsekäs ja omaa vointiani miettivä, sen takia tätä pohdin...

[quote author="Vierailija" time="27.05.2013 klo 16:00"]

Kiitoksia näkemyksistä, ap kirjoittelee.

Meille tuli tästä aiheesta hieman riitaakin mieheni kanssa, koska hän ei oikein ymmärtänyt minua. Oli surullinen, koska hänen vanhempansa eivät pysty heti osallistumaan ja näkemään vauvaa. Sanoin hänelle, että mielestäni eri asia tulla pariksi tunniksi kylään kuin pariksi tunniksi. Hän taas sanoi, että ei 500km päästä ole helppoa tulla pariksi tunniksi. Ei tietenkään, mutta tosiaan esim jos imettäminen vaikeaa, ja appivanhemmat katsomassa 24/7 tilannetta, hyysäävät vauvaa ja ottavat syliin, niin mitenköhän minä rakennan vauvaan suhdetta.. :/

Tietysti tämän näkee kun vauva syntyy, että millainen oma vointini on, mutta vaikka vointi olisi kuinka hyvä, niin ennen kaikkea haluan itse mieheni kanssa rakentaa suhdetta vauvaan ensimmäisinä viikkoina. En jaksa yli-innokkaita vierailijoita moneksi päiväksi. Tämä on vaikeaa, koska mieheni ei oikein ymmärtänyt minua... Ymmärrän toki hänenkin pointtinsa, että tottakai hänen vanhempansa haluavat nähdä lapsenlapsensa. 

En tiedä, teenkö nyt kärpäsestä härkäsen, mutta tämä asia vaivaa minua. Sen verran itsekäs olen, että kyseessä on kuitenkin MINUN ensimmäinen lapseni, joten haluan luoda häneen suhdetta heti alkumetreistä lähtien.......!!!

[/quote]

Ai kyse ei ole TEIDÄN lapsesta.....

No joo, nyt ymmärrän tilanteen paremmin.-

Veikkaan, että olette eronneet vuoden kuluttua.

Toivottavasti tulevassa erossa mies saisi yksinhuoltajuuden. Tai annat ainakin vuoroviikkosysteemin, että mies pääsee edes eron jälkeen tutustumaan omaan lapseensa ja tutustuttamaan lapsen vanhempiinsa.

No höpöhöpö, tottakai kyse minun ja mieheni lapsesta. 

Pointtina lähinnä ettei kyse isovanhempien lapsista, ei minun vanhempieni eikä miehenikään vanhempien!

ap

Mulla oli sama asenne kuin ap:lla esikoisen kanssa, ja olemme nyt olleet mieheni kanssa kohta 14 vuotta ja kaksi lasta on ja kolmatta suunnitellaan...ai juu, ja mies oli molemmista lapsista vuoden hoitovapaalla, että en nyt koe mitenkään omineeni lapsia MINUN lapsikseni.

Useimmat miehet (nimenomaan miehet) ymmärtävät, että monelle naiselle on tärkeää olla rauhassa perheen kesken esim. pari viikkoa synnytyksen jälkeen. Se, että ymmärtää hormonien ja suuresti muuttuneen elämäntilanteen väliaikaisen vaikutuksen puolisonsa käytökseen ja tunteisiin, ja ottaa ne huonioon (esimerkiksi pyytämällä omia vanhempiaan tekemään vain päivävierailuja) ei tarkoita, että olisi tossun alla tai katselisi sekopäistä käytöstä vuosikausia. Kyse on normaalista tilannetajusta ja ehkäpä rakkaudesta. Ainakin meillä näin. Sama juttu minusta kuin se, että kun näen mieheni stressaantuneen työstä niin en kuormita häntä arjen asioilla, ehkäpä jätän jonkun oman menoni väliin, että saan järjestettyä hänelle jotain mukavaa tms.

[quote author="Vierailija" time="27.05.2013 klo 16:15"]

Ai kyse ei ole TEIDÄN lapsesta.....

No joo, nyt ymmärrän tilanteen paremmin.-

Veikkaan, että olette eronneet vuoden kuluttua.

[/quote]

Kuulostaa siltä, että jossain vaiheessa tulevaisuutta sinä, ap, ihmettelet, että miksi miehen vanhemmat eivät tapaa lasta/ole hänen elämässään/hoida häntä. ;)

[quote author="Vierailija" time="27.05.2013 klo 16:22"]

No höpöhöpö, tottakai kyse minun ja mieheni lapsesta. 

Pointtina lähinnä ettei kyse isovanhempien lapsista, ei minun vanhempieni eikä miehenikään vanhempien!

ap

[/quote]

Sun kannattaisi miettiä siellä pääsi sisällä, että sen lisäksi, että lapsi on SINUN SINUN SINUN JA MIEHESI, niin hän on myös lapsenlapsi isovanhemmilleen. Ja se ON suuri asia.

[quote author="Vierailija" time="27.05.2013 klo 16:00"]

Kiitoksia näkemyksistä, ap kirjoittelee.

Meille tuli tästä aiheesta hieman riitaakin mieheni kanssa, koska hän ei oikein ymmärtänyt minua. Oli surullinen, koska hänen vanhempansa eivät pysty heti osallistumaan ja näkemään vauvaa. Sanoin hänelle, että mielestäni eri asia tulla pariksi tunniksi kylään kuin pariksi tunniksi. Hän taas sanoi, että ei 500km päästä ole helppoa tulla pariksi tunniksi. Ei tietenkään, mutta tosiaan esim jos imettäminen vaikeaa, ja appivanhemmat katsomassa 24/7 tilannetta, hyysäävät vauvaa ja ottavat syliin, niin mitenköhän minä rakennan vauvaan suhdetta.. :/

Tietysti tämän näkee kun vauva syntyy, että millainen oma vointini on, mutta vaikka vointi olisi kuinka hyvä, niin ennen kaikkea haluan itse mieheni kanssa rakentaa suhdetta vauvaan ensimmäisinä viikkoina. En jaksa yli-innokkaita vierailijoita moneksi päiväksi. Tämä on vaikeaa, koska mieheni ei oikein ymmärtänyt minua... Ymmärrän toki hänenkin pointtinsa, että tottakai hänen vanhempansa haluavat nähdä lapsenlapsensa. 

En tiedä, teenkö nyt kärpäsestä härkäsen, mutta tämä asia vaivaa minua. Sen verran itsekäs olen, että kyseessä on kuitenkin MINUN ensimmäinen lapseni, joten haluan luoda häneen suhdetta heti alkumetreistä lähtien.......!!!

[/quote]

Tasapuolisuuden nimissä ei ketään käymään? Niin ettei tule suosittua ketään.

Miehesi haluaisi omat vanhempansa käymään mutta sinä et suostu. Kompromissina ei sinunkaan vanhemmat kävis vaan tutustuisitte ihan pelkästään kahdestaan vauvaan? On tuo kuitenkin vähän epäreilua miestäsi kohtaan, että sinun vanhemmat saavat tulla mutta hänen ei.

No minä varmaan tekisin näin:

Ehdottaisin appivanhemmille, että voisivat tulla käymään ja olla mun vanhemmillani yötä, niin näkisivät lapsen pian. Sitten menisin miehen ja lapsen kanssa käymään pian synnytyksen jälkeen heidän luona (siis kunhan jälkivuoto on ohi ja imetysasiat kunnossa). Miltä kuulostaa?

[quote author="Vierailija" time="27.05.2013 klo 16:00"]

Kiitoksia näkemyksistä, ap kirjoittelee.

Meille tuli tästä aiheesta hieman riitaakin mieheni kanssa, koska hän ei oikein ymmärtänyt minua. Oli surullinen, koska hänen vanhempansa eivät pysty heti osallistumaan ja näkemään vauvaa. Sanoin hänelle, että mielestäni eri asia tulla pariksi tunniksi kylään kuin pariksi tunniksi. Hän taas sanoi, että ei 500km päästä ole helppoa tulla pariksi tunniksi. Ei tietenkään, mutta tosiaan esim jos imettäminen vaikeaa, ja appivanhemmat katsomassa 24/7 tilannetta, hyysäävät vauvaa ja ottavat syliin, niin mitenköhän minä rakennan vauvaan suhdetta.. :/

Tietysti tämän näkee kun vauva syntyy, että millainen oma vointini on, mutta vaikka vointi olisi kuinka hyvä, niin ennen kaikkea haluan itse mieheni kanssa rakentaa suhdetta vauvaan ensimmäisinä viikkoina. En jaksa yli-innokkaita vierailijoita moneksi päiväksi. Tämä on vaikeaa, koska mieheni ei oikein ymmärtänyt minua... Ymmärrän toki hänenkin pointtinsa, että tottakai hänen vanhempansa haluavat nähdä lapsenlapsensa. 

En tiedä, teenkö nyt kärpäsestä härkäsen, mutta tämä asia vaivaa minua. Sen verran itsekäs olen, että kyseessä on kuitenkin MINUN ensimmäinen lapseni, joten haluan luoda häneen suhdetta heti alkumetreistä lähtien.......!!!

[/quote]

Sanot ettet ole pirttihirmu, mutta kyllä todellakin ainakin kuulostat sellaiselta!!! En yhtään ihmettele, miksi joillakin on niin "kamalat appivanhemmat", eli miniä itse on niin hirveä. Sä olet todellakin itsekäs ja et millään hyvällä tavalla.