Lue keskustelun säännöt.
Miten hitossa ihmiset pääsevät ilman meriittejä tosi näkyviin asemiin?
16.07.2020 |
Omalla alallani siis joitakin ihmisiä, joilla ei mitään ihmeellisiä meriittejä. Mutta ovat jotenkin koko ajan julkisuudessa "tiennäyttäjinä". Miten tuo onnistuu?
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Katainen, lyhyt matematiikka 6. Tirsk.
Kataisen poliittisen uran alku perustui asiakirjaväärennökseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen "oikeanlaisesta sukutaustasta", mutta on niin noloa että sillä pätisi. Yhden opiskeluaikaisen työpaikan sain sillä, enkä enää halunnut saada töitä vain sen takia, kuka isäni on. Ja opinnotkin tein ulkomailla, en kännääkämmällä Kauppiksen tai Hankenin juhlissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Julkisuuteen päätyy yleensä sellaiset jotka on hyviä esiintyjiä ja olemukseltaan jotenkin sopivia sellaiseen edustamiseen. Pieni julkisuustyrkkyyskään ei haittaa. Eikä siinä ole mitään vikaa, kunhan ovat kuitenkin sen verran päteviä etteivät ihan mitä sattuu höpise.
Ainakin omalla alalla esiintyy yleensä pikkupomot tai keskinkertaiset mutta supliikit asiantuntijat, kovimmat tekijät tekee hiljaa kopeissaan.
Juuri tuollaista. Itse en vain kehtaisi esiintyä jonain "tekoälyn visionäärinä" tietämättä asiasta yhtään mitään. Eli onko jokin liioiteltu röyhkeys ja itseluottamus se salaisuus?
Kai siinä on sekin (ainakin omasta puolestani sanoisin) että ne hiljaisemmat ja vaatimattomammat tyypit ihan mielellään antavat jonkun supliikimman ja huomiosta tykkäävän tyypin toimia äänitorvena, kun se kerran heiltä niin luonnostaan onnistuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katainen, lyhyt matematiikka 6. Tirsk.
Tämä nyt on jo ihan älytöntä että joku teiniaikainen vainoaa ihmistä loppuelämän. Siihen voi olla syynä pelkkä teini-iän huono koulumotivaatio tai tunne-elämän vaikeudetkin. Mullakin meni lukio ihan penkin alle noista syistä. Kun en ole julkisuudessa, onneksi se ei ketään kiinnosta vaan akateemiset loppututkintoni ja näyttöni työstä sen jälkeen. Mutta varmaan jos menisin politiikkaan, niin olisin myös lyhyt matematiikka, tirsk. B:n paperit, tirsk.
Niinhän se on mutta tämän palstan keskenkasvuiset koulukiusaajat käyttävät noita muka argumentteina, jos muuta halventavaa eivät keksi.
Suhteilla. Tai täyttämällä piilokriteerit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Julkisuuteen päätyy yleensä sellaiset jotka on hyviä esiintyjiä ja olemukseltaan jotenkin sopivia sellaiseen edustamiseen. Pieni julkisuustyrkkyyskään ei haittaa. Eikä siinä ole mitään vikaa, kunhan ovat kuitenkin sen verran päteviä etteivät ihan mitä sattuu höpise.
Ainakin omalla alalla esiintyy yleensä pikkupomot tai keskinkertaiset mutta supliikit asiantuntijat, kovimmat tekijät tekee hiljaa kopeissaan.
Juuri tuollaista. Itse en vain kehtaisi esiintyä jonain "tekoälyn visionäärinä" tietämättä asiasta yhtään mitään. Eli onko jokin liioiteltu röyhkeys ja itseluottamus se salaisuus?
On. Huippuasiantuntijat eivät yleensä edes viitsi olla tuollaisia esiintyviä apinoita.
Tunnen erään kansainvälisissä töissä olevan suomalaisen huippuasiantuntijan. Hän ei haluaisi olla julkisuudessa, mutta hän on työnsä vuoksi siellä pakosta.
Sama täällä. Tunnen ihmisiä, joille tulee tosi paljon haastattelupyyntöjä, mutta eivät halua olla julkisuudessa.
Mutta miksi joku haluaa? Mitä hyötyä siitä on?
No joku julkisuustyrkky nauttii julkisena olemisesta ja uskoo saavansa sen myötä lisää työtarjouksia. Toisten taas on työnsä puolesta pakko tulla kommentoimaan, kun jonkun siellä pitää meitä edustaa. Tai mikäli on tutkija, on oltava esillä, jotta saa lisää näkyvyyttä, apurahoja, projektimahdollisuuksia.
Näkeehän sen, ettei edes kirjailijoilla mene lujaa pelkän kirjamyynnin perusteella, kun pitää naamaa pitää koko ajan esillä tusinaohjelmissa, mm. Jari Tervo tai Tuomas Kyrö.
Ja mikä asiantuntija se Tuomas Enbuskekaan oikein on?Tuomas Enbuske on hyvä esimerkki. Tai Alf Rehn. Tai se yksi entinen radiopersoona, mikä se nyt on? Nykyään kaikkialla puhumassa.
Onko se se Aitolehden Hunks-exä Esko Eerikäinen?
Yksi omituisimpia julkisuuden ikihaastateltavia on se Onnellisuusfilosofi Frank Martela. En ymmärrä, miksi hän joutuu aina haastatelluksi. Hankala saada selvää puheestaan (eihän hän sille tietenkään mitään voi), eikä ketään muuta onnellisuustutkijaa ole olemassa?
Vai onko hän sitä Martelan toimistokalustesukua? Rikkaana on helppo tutkiskella ja pohtia onnellisuutta...
Tästä tuli mieleen Mikko Leppilammen ex, Emilia. Tituleerataan jostain syystä rakkaustohtoriksi, vaikka aviero takana ja kaksi lasta eri miehille. Kummastakin eronnut.
Eikö se Ensi treffit alttarilla pappikin, Kari Kanala, ole ollut kolme kertaa naimisissa?
Tätä Emiliaa olen monet kerrat ihmetellyt.. Millä meriitellä se on taas telkkarissa puhumassa p*skaa? :D Kai se tarve olla esillä on niin suuri, että sitä sitten suostuu lähes mihin vaan?
1. Hän on lääkäri
2. Hän on tehnyt tutkimusta rakastumisesta/rakkaudesta. Muistaakseni jenkeissä.
3. Ihminen voi tehdä asioita, vaikkei henkilökohtaisessa elämässä olisikaan sama tilanne. Esim. lapseton voi toimia kätilönä tai lastentarhanopettajana.
Miten tämä voi olla ihmisille niin vaikeaa?
No, eihän se Dr. Philkään oikeasti ole mikään tohtori, kaikkea muuta, mutta pirun hyviä neuvoja se jakoi (vai jakaako yhä?) tv-ohjelmassaan.
Tämmöisessä reaalimaailmassa ne nyt vain elämme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katoin, että Aaltola julkaisut monta tieteellistä kirjaa.
No eipä ne Kataisen teot kummoista kuvaa antaneet hänen tiedoistaan ja taidoistaan. Marionetti, jota taustajoukot ohjailivat.