****KEVÄTTOIVEIDEN VKO 28****

Tikru: Miltä näyttää nyt...?



kandivaihe: Oho, hienoja tuntemuksia sulla masussa ja oikein sydämenlyönnitkin rumpsuttavat, jee! Yritäpä iloita niistä, äläkä anna työkavereiden tyhmien mahakehuskelujen häiritä!



ON: Kyllä, eilen juuri mulla oli eka neuvolakäynti. Se oli tosiaan aika varhasessa vaiheessa, mutta seuraava aika (lääkärille) onkin vasta kuukauden päästä, kun olen 10+jotain. Np-ultraa varten pitäis varata aika rv:lle 13. Lääkärillä kuitenkin jo olis pieni toive saada kuulla sydänääniä ehkä, mutta kuvaahan sieltä ei mukaan kuulemma sit saa, yhyy. Muutenkaan en tiedä, saanko lääkäriltä muutenkaan mitään ääniä tai muuta irti, kun niillä on laitteittensa kanssa vaihdosvaihe, eikä niistä oikein vielä tiedetä, mikä onnistuu. Mut jos piste on matkassa vielä silloin, niin ehkä siltä käynniltä olis jo tarpeeks todisteita kertoa lähimmille kamuille.



Käynti neuvolassa oli ihan mukava, ja saamistani lippusista ja vihoista saan sitten lisää tietoa. Mitään kauheen henkilökohtasta siellä ei kyselty; henk. kohtaisin kysymys oli vikat menkat sekä omat ja suvun sairaudet. Meinasin ruveta ite kertomaan innoissani, kuinka me tätä yrityksen alkua niin suunniteltiin jne., mutta kun mitkään tommoset asiat ei tullu sen kummemmin puheeksi, en sitten ruvennut turhia lavertelemaan. Mies oli mukana, mut kun meillä ei kummallakaan ollu mitään ihmeellisiä päihdetottumuksia, eipä siinä sit mitään erikoista keskusteltu. Mulla oli käyny rv-lukemani kanssa pieni laskuvirhe, joten rv-päivää pudotettiin yhdellä, upsista. LA oli kuitenkin se jo nettilaskuristakin saamani 9.3.



Huonoa oloa ja tylsistyneisyyttä on välillä koko päivän ajan ja joskus vain vähäsen. Onneksi neuvolaan sattu ihan hyvä päivä, joten jaksoin.



Minks: Taas uusi hauska vauvanimitys lisää, hihihi! Minki ja pinki... :)



S-simmu ja pisteellä 7. vko menossa

Tuhru muuttui eilen kunnon tulvaksi joten täällä elellään kp2/29-31!

eli ei mitäääään kerrottavaa..plaah:(

söpösimmu: Joo minä se mietin että miksikä mä tuota pikkuista kutsun kun täällä on tapana ollut antaa joku nimimerkki. Mun kissa on Finks ja siitä mä olen näitä nimimerkkejä vääntänyt, sattui sopivan nyt hyvin :) Enhän minä muuten tuota pikkuista ole kutsunut miksikään, jotenkin tiedättekö ei uskalla! Mistä moinen... mulla ei taida olla niin henk.koht. suhdetta vielä tulevaan lapseen. Kun ei ole muuta todistettakaan siitä kuin yksi ultrakuva ja sydänäänet. Jahka minäkin tunnen noita liikkeitä kuten kandi tosi hienosti jo tuntee! Niin kyllä minä sitten jonkin nimen jo annan! Kuulosti kandin tuntemukset kyllä tosi jänniltä! :D En edes tiennyt, että niitä voi mahan päältä tuntea jo nyt. Sittenhän mieskin voi tuntea ne! Niin ei siellä neuvolassa tosiaan hirveästi henk.koht. juttuja käsitellä ellei ota mitään esille. Mä olin laittanut niihi kyselylappuihin suvun sairauksista äidin suvun rasitteen, liittyy psyykeen, ja siitä me sit juteltiin kun halusin itsekin jutella. Mies ei ollut mulla eka kerral mukana ja mä koin sen hyväksi, kun en mä sen kuulleen olis halunnut psyyke juttuja vatvoa. Se on kuullut niistä muuteki tarpeeksi.



surullinensiili: Ota vaan mies mukaan, jos haluaa tulla! Ellet halua käsitellä jotain juttuja kahden terkkarin kanssa. Hän ei ota mitään esille ellet itse halua puhua tai kirjoittaa kyselyihin jotain. Sulla tosiaan on noin myöhään eka kerta (onko tuo tosiaan eka kerta?) että voivat kokeilla sydänääniäkin kuunnella! Mulla taidettiin kuunnella viikolla 11+0 ja etsimisen jälkeen kuulu, kuten kandillakin. Niitä kuuntelemaan kannattaa miehenkin tulla, on ne sen verran hienot ja uskomaton kokemus esikoista kun odottaa. Ja kun kuunnellaan mahan päältä, ei tartte miettiä kui sisätutkimuksen ja miehen läsnäolon sulattaa. Mulla muuten ei ole enää ongelmaa ton suhteen, minähän tänne purpatin ja jännitin tosi paljon miehen mukana oloa ekalla sisätutkimuskerralla. Nyt sit ku oli toi np-ultra ja vaik siinä ollaan kauemmin kitarat levällään ku lekurilla ja sauva jalkovälissä niin ei ujostuttanut enää ollenkaan! Miehen huomio kiinnittyikin vain siihen ruudulla olleeseen näkymään :) Harmittaa ku itse en nähnyt ruutua, vissiin oli tärkeämpi sen ultraajan sitä tuijottaa :( Oli vähän ikävä se ihminen muutenkin, toivottavasti sulla ei o sit sama täti.



kandivaihe: Kiitos paljon vinkeistä! Nytpä pitää kokeilla josko tuntis tolleen sängynreunalla. Näin istualtaan en mitään tunne. Onkohan mullaki sit iso lantio ku maha ei näy? Mä en tiedä. Ei se nyt ulospäi hirmu leveä ole, mutta eihän se mitään kerrokaan. Sisämitoista ei ole hajuakaan. On kyllä tosi upeaa kun sä tunnet jo liikkeet :D Mahtaa olla ihmeellistä!! Ja vielä sykekin! Elä tosiaan vertaile itteääs muihin vaan menet ihan omaa tahtiasi.



Tikru: Höh. Taitaa kroppa vähän olla sekaisin, kun yhtäkkiä on saanut mahdollisuuden lisääntyä. Onkohan tämä nyt jotain uuteen tilanteeseen sopeutumista tuollaiset tuhrut sun muut? Toivotaan, että ovat viimeiset ja ensi kierrosta pääset niistä pitkälle lomalle!



Minä sitten en osaa lyhyttä viestiä kirjoittaa :D Kukin tyylillään.

Niin siis en mä sitä vauvan sykettä tunne mahan päältä, vaan omani :) Mutta se tuntuu jossain paikassa, missä ei ole ennen tuntunut sykettä. Liittyy siis raskauteen. Mutta en ihan niin supersensitiivinen ole, että vaavin sykettä saisin kuuluviin kädellä koettamalla...

Minks: Missä se ultra tehdään?Onko ne keskitetty johonkin vai onko se omassa neuvolassa? Mä kun näin jonkun kyltin kerran Hämeenpuiston laitamilla jossa luki jotain ultraäänestä. En mä usko et mua hirveesti sisätutkimus miehen nähden hävettää, mä oon valmistellu henkisesti molempia siihen ja synnytyksessä varmaan on näky vähän järkympi kuitenkin. Mut mies ei kyllä suoraan mun haaroihin tuijottele. On se eka neovola vasta viikolla 10, en tiedä johtuuko lomista vai mistä, se tarjos ensin viikolle yhdeksän, mutta mä kun en töistä kesken päivän pääse, niin siirty sit sille kymppi viikolle. Tuntuu kyllä aika kaukaiselta kaksi ja puoli viikkoa vielä. Mä ajattelin et jos on jotain mitä miehen kuullen ei halua jutella niin juttelee joku toinen kerta, tuskin mies sinne joka kerta pääsee/haluaa ja kai niistä asioista voi joku toinenkin kerta puhua. Mä ymmärrän hyvin ton ettet halua vielä nimetä pientä, mä varmaan pystyn siihen tosissani vasta kun laps on sylissä ja todettu eläväks. Mä en pysty ajattelemaan omaa masuasukkia vielä edes vauvana, sekin on musta jo liian vahva henkinen tuttavuus näin epävarmoina viikkoina. Nää on ihan hassuja juttuja mut ei sitä tunteilleen mahda mitään:)



Mä oon ihan paniikissa kun tänään ei oo ollu hirveetä väsymystä ja nälkää ja mahassa oli hetken aika kova kipu. No tapahtuu mitä tapahtuu eipä siihen juuri voi vaikuttaa, mutta pelottaa ihan hirveesti.



Onko teillä alkanu naama kukkiin? Mulla on niin hirveesti (ehkä hieman subjektiivinen käsite..) finnejä naamassa ja selässä että mä oon ihan kriisissä ja kaikki ylimääräinen kaskivartalon seutuvilla ja reisissä ja takapuolessa tuntuu jotenkin ihan liiotellusti. Mulle ulkonäkö ei koskaan oo ollu iso juttu ja olin ihan kuvitellu että raskauskaan ei siksi mun itsetuntoa kolhi, mutta nyt on kyllä jotenkin todella ruma olo. Ehkä se on kun ei voi samalla tahdilla liikkua kun aikasemmin niin tuntee rupsahtavansa :) Vika taitaa siis olla korvien välissä...



Tikru: Tee kaikkea sitä mistä tykkäät nyt oikein olan takaa, liiku, syö herkkuja yms. kohta kaikki huvit kielletään sultakin bd bd bd bd



Eipä meitsikään lyhyellä sepustuksella päässy...



surullinensiili 7+4

Huomasin että olit kysellyt hääpuvun koosta odottajien puolella. Mulla nyt viikkona se 17 ja puoli, ja vielä mahdun kaikkiin mekkoihini. Osassa kyllä tekee jo vähän tiukkaa, mutta menee silti päälle. Ja mulla taitaa olla sellainen ruumiinrakenne, ettei ihan heti näy (niinkuin tuossa aiemmin valitinkin). Mutta uskoisin, että kahden viikon päästä voi olla jo pömppis kasvanut...



Joten jätä mekkoon varaa jonkin verran. Tuskin sun maha ihan jätti on, mutta pieni pömppö vähintäänkin.



Mitäs muille kuuluu? Minks, bongasitko vaavin liikkeet? Tikru & AL, joko alkaa olla ovis kohdillaan?



Kandi & muhku 17+4

Ihon kukkimisesta: mulla tosi hyvässä kunnossa nyt iho, heleä ja sileä. Alkuun se kuivui kamalasti, samoin kuin päänahka. Nyt hiuksetkin tosi hyvässä kunnossa, samoin siis iho ja kynnet. Muutenkin olo aivan ihana, vaikka tuo maha onkin vaan läskikasan näköinen eikä vielä kompakti vauvamasu. Mutta mulle tää raskaus taitaa sopia, kun ulkonäkö senkun paranee, ja ummetuskaan ei vaivaa yhtään!



Niin ja hg ilmeisesti ihan hyvä vielä, koska kävin eilen verikokeissa ja terkka sanoi soittavansa jos jotain hälyttävää löytyy tuloksista(nimenomaan hemppa). Soittoa ei kuulunut, eli oletettavasti kaikki hyvin. Niin, ja ilouutiset: YTHS:n terkka sääli mua niin paljon (kun on tuo pitkä neuvolatauko, viimeksi ollut 8.6. ja seuraava 25.8.), että lupasi varata mulle gyneajan sieltä. Eli siis pääsen ultraan ensi tiistaina! :) Vähentää paineita siihen rakenneultraan, kun olen edes nähnyt pikku-muhkun ennen sitä. On varmaan jonkin verran kasvanut siitä np-ultrasta...



Kandi edelleen

Alan hieman jo huolestua. Onneksi huomenna aamulla on neuvola ja toivottavasti siellä saa kuunnella sydänääniä! Jos ne kuuluu hyvinä niin sitten kyllä rauhotun ja jään odottelemaan liikkeitä rauhassa. Jos mulla on se kohtu taaksepäin niin eihän ne liikkeetkään voi tuntua ihan " normaalikohtuisten" aikataululla. Terkka vaan sanoi silloin alussa että viikolla 17 useimmat ensisynnyttäjätkin tuntee liikkeet ja kun mä en ole ahkerasta tunnustelusta huolimatta tuntenut niin pistää miettimään.. Kokeilin kandivaihe niitä sinun ehdottamiasi asentoja ja tunnen tosiaan vain oman pulssini. Niin se sinunkin pulssituntemuksesi oli omia sykkeitäsi? Hölmö minä, enhän minä tajua ettei pikkuisen sykettä voi tuntea. Kaikki on niin uutta niin ei tiedä mitä voi tuntea ja nähdä ja mitä ei. No enpähän sitä enää metsästä. Mä en ole ennen kohtuani tunnustellut (ennen raskautta siis) niin en ole pannut merkille, ettei pulssi tunnu siellä normaalisti. Kyllä sen nyt tuntee. Tai en tiedä.. En kovin vahvasti yhessä paikkaa vaan yleensä. Äh, ota tästä nyt selvää!



Lappeenrannasta kirjoittelen nyt, anoppilasta. Mun anoppi on kyllä ihan mahtava! Hitsi vie, kun oma äitini olisi samanlainen... Meillä on äidin kanssa tosi etäiset ja kylmät välit. Se itkettää aina välillä kun kaipaisi etenkin tässä tilassa huomiota edes vähän. No, onneksi minulle on suotu ihana lämmin anoppi paikkaamaan tuota äidin jättämää tyhjyyttä. Pitää yrittää ymmärtää omia vanhempiaan eikä kantaa kaunaa. Heillä on omat taustansa joita eivät ole koskaan puineet eivätkä pysähtyneet miettimään. Jatkavat siis samoja kasvatustapoja ku heidän kotonaan. Minusta kuitenkin on jokaisen tulevan vanhemman VELVOLLISUUS pysähtyä ja miettiä omaa elämäänsä, käydä läpi kipukohtansa ENNEN vauvan syntymää. Jos kantaa mukanaan haavoja ja kaunaa ja kaikkea paskaa menneisyydestään niin kyllä sen hitto vie siirtää kasvatuksessa lapsilleen! Viimeinen punainen lanka -ohjelma oli tosi hyvä. Siinä lastenpsykiatri kertoi kaikenlaista vanhempien vastuusta ja kuinka jo varhaislapsuus on tosi tärkeää kehitykselle. Joo, no nyt lopetan paasauksen. Käsittelen itsekin tässä vielä omaa suhdettani vanhempiini ja sitä kuinka itse päästän irti sukupolvien yli jatkuneista kasvatustavoista. Ne loppuu muhun. Niin olen päättänyt. Tunnepohjalta en lapsiani kasvata, järki peliin! Tunnistaminen on kaiken avain. Pysähtyy, kun huomaa reagoivansa perinnöksi saamillaan väärillä tavoilla.



Tästä tuli nyt tällainen teksti. Halusin sanoa teillekin tuleville äideille, että lasten kasvattaminen on iso vastuu. Enhän minä ole mikään toisia neuvomaan, mutta omasta kokemuksestani voin sanoa, että ellei suhteet vanhempiin ole lämpimät ja avoimet jo lapsuusaikana, niin ei niitä nuoruusiällä tai aikuisenakaan enää sellaisiksi korjata! Työ tai mikään " oma lapsuuteni oli samanlainen, en osaa olla parempi äiti/isä" -asenne eivät ole syitä olla panostamatta lapsiin. Ei kasvatus " mene vain omalla painollaan" ja pysähdytä vasta 60-kymppisinä, kun jo aikuiset lapset eivät sopeudu yhteiskuntaan, työelämään tai pysty muodostamaan ihmissuhteita. Tässä maassa ei psykologit riitä korjaamaan vanhempien laiminlyöntejä!



Nyt lopetan.



Vihainen (ei teille ystävät) minki.

Olen kyllä niin pihalla teidän kuulumisista, kun en ole jaksanut ja ehtinyt tänne koneelle tulla. Mutta yritän parhaani mukaan päästä juonesta kiinni ;)



Minks; ei kannata vielä huolestua liikkeistä. En tiedä miksi terkka on tuollaista väittänyt (että liikkeet tuntuisi ensisynnyttäjällä jo rv 17), kun ne eivät välttämättä vielä silloin tunnu edes uudelleen synnyttäjällä. Vasta joskus rv 22 pitäisi viimeistään alkaa liikkeiden tuntumaan ensisynnyttäjällä. Tuo liikkeiden tuntuminen kun on NIIN monesta asiasta kiinni, missä istukka on, missä asennossa kohtu on, missä asennossa lapsi on jne. Jopa lapsikin saattaa olla niin rauhallinen luonne, ettei " riehu" niin kauheasti! Tosin kyllä ymmärrän senkin, että ne liikkeet kyllä haluaisi mahdollisimman pian tuntea!



tikru; harmi, että täti löysi taas sinutkin :(. Jospa enää seuraavan kerran täti ei enää löytäisi perille!



ON: Meillä on rankka viikonloppu takana, vietin sen sairaalassa tuon vanhimman lapsemme kanssa. Pojalla oli ilmeisesti jäänyt insuliineja pistämättä (olemme nyt molemmat mieheni kanssa olleet töissä) ja sai sitten happomyrkytyksen :(. Nyt onneksi tilanne on ohi, mutta kyllähän se huolestuttaa, että mitenkä tuo pojan hoito jatkossa onnistuu, mulla olis vielä töitäkin jäljellä 4 viikkoa.



Masu alkaa ilmeisesti pikku hiljaa kasvaa. Tosin välillä se on enemmän turvoksissa ja välillä sitten taas vähän vähemmän. Jotain pientä kuplintaa on täälläkin masussa tuntunut, mutta en oikein tiedä voisiko ne vielä olla Patu-Allin liikkeitä. Todennäköisesti ne on vain ilmaa...



Olikos se surullinensiili, joka mietti näitä vauvojen työnimiä. En muista kerroinko silloin miten tämä meidän Patu-Alli sai nimensä?!? No, joka tapauksessa, kyselin silloin joskus mieheltä, että mikäs annetaan tälle työnimeksi. Odotin vastaukseksi jotain tuhahdusta ja muminaa, että katsotaan nyt että tuleeko tästäkään mitään. Mutta hetken hiljaisuuden jälkeen sanoikin, että Patu. Tämä nuorimmainen oli siinä vieressä ja lisäsi siihen että Alli. Eli naureskellen sitten tultiin siihen tulokseen, että olkoon sitten Patu-Alli.



maria80 ja Patu-Alli rv 14+2

Vitsit kun kirjoitin päivällä pitkän viestin, mutta ennen kuin kerkisin lähettää sen, tämä vanha koneen rakkine sammui :( Siinä mun vanhemmuuspohdinnat meni sen sileän tien. No, ehkä huomenna uusi yritys.



Muhku potkaisi tänään mua tuohon vatsan etuseinämään ihan oikeasti! En voi uskoa onneani että tunnen liikkeitä näin aikaisin, kun monilla kestää paljon pitempään. Minks et ole mitenkään jälkijunassa liikkeiden kanssa, ensisynnyttäjille tavallisesti veikataan liikkeitä kuuluvaksi rv 18-20. Tuskin itsekään tuntisin mitään muuten, mutta istukka ei ilmiselvästi ole etuseinämässä, ja kohtukin on ihan tuossa edessä sopivasti. Ilman noita kahta tekijää en varmaan tuntisi mitään.



Kiva jos kuitenkin saat neuvolassa vahvistusta vaavin olemassaolosta, niin ei tarvitse murehtia. Ja voihan se olla että oletkin jo tuntenut liikkeitä, mutta olet vaan rekisteröinyt ne ilmavaivoiksi tai suolen rutinoiksi..?



Nyt nukkumaan.



Kandi