Lue keskustelun säännöt.
Ammatinvaihto edessä, mutta mihin?
26.05.2013 |
Ei varmaan missään...
Olen 35v. ja nyt olen muutaman kuukauden mietinnän aikana tullut siihen tulokseen, että olen väärällä alalla. En jaksa enää tätä talousalaa ollenkaan, kiirettä, stressiä, tunnetta että koko ajan pitäisi tehdä töitä, viikonloppuisinkin. Itken kuin heikkopäinen viikonlopun/lomien loppuessa kun pitää taas mennä töihin, olen todella ahdistunut. Ainoa mikä auttaa jaksamaan on ajatus siitä, että voin lopettaa. Olen vuoden syönyt mielialalääkkeitä, kun kuvittelin olevani masentunut, halusin vain olla kotona perheen kanssa, mikään muu ei tunnu miltään. Mutta sehän onkin tuo työ mikä ei tunnu miltään, paitsi ahdistavana, häiritsevänä asiana.
Nyt haen ehdotuksia uudesta työstä. Olen tottunut lähes 3000€:n palkkaan, joten hirveästi ei houkuta ruveta opiskelijaksi pitkäksi aikaa ainakaan, eikä huvita tehdä työtä mihin ei koulutusta tarvita=pieni palkka. En edes tiedä mikä kiinnostaisi, välinehuoltajan koulutukseen olisin hakenut, mutta siinäkin palkka taitaa jäädä jonnekin 2000€:n hujakoille. Tällä hetkellä tuntuu siltä että voisin mennä vaikka ruuveja lajittelemaan jonnekin liukuhihnalle kunhan siitä maksetaan tarpeeksi.
Kommentit (19)
Mulla on ihan samanlainen fiilis, ikää nyt 32. Tuntuu, että haluaisin tehdä jotain ihmisläheisempää. Olen leikkinyt ajatuksella lääkikseen lähtemisestä, mutta tässä iässä se tuntuu typerältä, kun lapsiakaan ei vielä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä tiedät, että ongelma on koko alassa eikä vain teidän työpaikassa. Tilanneko ei paranisi yhtään sillä, että vaihtaisit toiseen työpaikkaan?
32 ei oo vanha, valmistut kuitenkin lääkiksestä alle nelikymppisenä eli ehdit tehdä ainakin 25 vuotta töitä, pidempäänkin jos haluat. lääkisopiskelu on vaativaa, mutta jos sopivasti ajoitat niin lapsia voi hankkia siinä sivussa :)
aloittajalle en osaa oikein ehdottaa mitään. ehkä jotain toimisto/hallintohommia mutta ei talousalalta vaan jostain "maanläheisemmältä" alalta. Alkupalkka on varmaan jotain 2000-2500 välillä, mutta aika pian voit hakea vähän vaativampiin hommiin, joissa palkka sitten 2500-päälle kolme tonnia. itse olen yhdessä kunnan laitoksessa töissä, aloitin toimistosihteerinä 2000€ palkalla mutta vuodessa etenin vähän parempiin hommiin nimikkeellä asiantuntija (lol), tällä hetkellä palkka noin 2800€. isompi olisi jos mulla olisi ylempi kk-tutkinto, mutta mulla on vaan amk.
[quote author="Vierailija" time="26.05.2013 klo 21:19"]
Mistä tiedät, että ongelma on koko alassa eikä vain teidän työpaikassa. Tilanneko ei paranisi yhtään sillä, että vaihtaisit toiseen työpaikkaan?
[/quote]
Minua ei vaan nappaa enää nämä talousasiat, tammikuussa siirryin toiseen yksikköön vähän paremmalle paikalle saman konsernin sisällä, ahdistaa aina vaan. Minulla ei ole mitään urakehitystoiveita tällä alalla, vaan kaipaan jonnekin muualle, tietäisinpä vain minne. Minulla ei koskaan ole ollut ns. unelma-ammattia, mutta kyse ei ole siitä että haluaisin vain jäädä kotiin makaamaan.
Äh, on tää vaikeeta....
No mitä sä työltäsi toivot? Päivätyötä vai vuorotyötä? Ihmisten kanssa tekemistä vai ei? Vai eläinten kanssa? Itsenäistä työtä vai yhteistyössä tehden? Teoreettistä vai käytännönläheistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä olet kiinnostunut? Siitä varmaan kannattaisi lähteä liikkeelle :) Voisit myös harkita käyntiä ammatinvalintapsykologin luona...
Mene paperitehtaaseen työhön koneenhoitajaksi, niillä on ainakin isot palkat, en tosin tiedä mikä koulutus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.05.2013 klo 21:13"]
Mulla on ihan samanlainen fiilis, ikää nyt 32. Tuntuu, että haluaisin tehdä jotain ihmisläheisempää. Olen leikkinyt ajatuksella lääkikseen lähtemisestä, mutta tässä iässä se tuntuu typerältä, kun lapsiakaan ei vielä ole.
[/quote]
Hei, olen suunnilleen samanikäinen ja sama tuntemus! Menen ens viikolla psykologian pääsykokeeseen! :)
[quote author="Vierailija" time="26.05.2013 klo 21:47"]Mene paperitehtaaseen työhön koneenhoitajaksi, niillä on ainakin isot palkat, en tosin tiedä mikä koulutus[/quote]
Paitsi että Suomessa ei juuri ole enää paperitehtaita... Silloin kun minä olin lapsi tehdaspaikkakunnalla, niin tuo paperikoneenhoitajan homma olis just se legendaarinen mihin amisjätkät halus. Naurettavan helppo homma ja älytön palkka. Mutta ajat muuttuneet...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.05.2013 klo 21:50"]
[quote author="Vierailija" time="26.05.2013 klo 21:47"]Mene paperitehtaaseen työhön koneenhoitajaksi, niillä on ainakin isot palkat, en tosin tiedä mikä koulutus[/quote]
Paitsi että Suomessa ei juuri ole enää paperitehtaita... Silloin kun minä olin lapsi tehdaspaikkakunnalla, niin tuo paperikoneenhoitajan homma olis just se legendaarinen mihin amisjätkät halus. Naurettavan helppo homma ja älytön palkka. Mutta ajat muuttuneet...
[/quote]
Höpsistä. Onhan noita edelleen useita ympäri maata. Paperitehtaita, kartonkitehtaita, sellutehtaita. Kaikkia löytyy. Prosessialan koulutus vaaditaan työntekijätason hommiin tehtaille.
Taidanpa käydä iltalukiossa tarvittavat kurssit ja pyrkiä ensi keväänä lääkikseen.. Miksi ei kokeilisi, jos haaveammatti kyseessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen samassa tilanteessa. Olen 36v enkä pääse eroon tunteesta, että olen täysin väärällä alalla. Jotenkin vain ajauduin kaupalliselle alalle, Koska minulle ei ole oikein ollut koskaan selvää se, mikä minusta tulee isona. Nyt sitten, 10v myyntitöitä tehneenä sairastuin vakavasti ja jouduin pitkälle sairaslomalle. Olen nyt jo palannut töihin, mutta motivaatio on tiessään. Haluaisin vaan lopettaa ja lähteä opiskelemaan syksyllä. Mutta millä rahalla, kun asuntolainat ja laskut pitää hoitaa. Mieheni ei yksin pysty hoitamaan kulujamme. Mun terveydentila on edelleen sellainen, etten jaksa läheskään joka päivä tehdä kaikkea, mitä nykyisessä työssäni pitää tehdä pärjätäkseen. Umpikujalta tuntuu.
Vanha ketju, mutta nostetaan. Itse hoitoalalla työskentelevänä unelmoin työstä, jossa ei tarvitse olla koko ajan ihmisten kanssa tekemisissä ja missä ei toisaalta ole liikaa vastuutakaan. Olen väsynyt ottamaan vastuun ihmishengestä ja olen muutenkin väsynyt jatkuvaan sosiaaliseen kanssakäymiseen, vaikka en mikään introvertti olekaan.
Mutta en tiedä mikä se ala voisi olla.
Ja teille kaikille, jotka haette "ihmisläheisempää työtä" esimerkiksi hoitoalalta, niin miettikää vielä kerran. Se todellisuus on siellä niin raskasta, että monet ammatinvaihtajat haluavat takaisin entiseen duuniinsa jo parin vuoden jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama vika täällä. Kohta loppuu määräaikainen toimistotyö, mutta en tiedä, mitä opiskelisin ja millä rahalla ja raskaaksikin pitäisi yrittää tulla. Ja opiskelupaikan saaminen ja työllistyminen opintojen jälkeen ei kumpikaan ole helppoja haasteita.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ihan samanlainen fiilis, ikää nyt 32. Tuntuu, että haluaisin tehdä jotain ihmisläheisempää. Olen leikkinyt ajatuksella lääkikseen lähtemisestä, mutta tässä iässä se tuntuu typerältä, kun lapsiakaan ei vielä ole.
Mitä typerää lääkishaaveessa on? Monet hakevat ja pääsevät sinne paljon vanhempanakin. Jos lapsia haluat, niin on niitä muillakin opiskelijoilla.
Vierailija kirjoitti:
Sama vika täällä. Kohta loppuu määräaikainen toimistotyö, mutta en tiedä, mitä opiskelisin ja millä rahalla ja raskaaksikin pitäisi yrittää tulla. Ja opiskelupaikan saaminen ja työllistyminen opintojen jälkeen ei kumpikaan ole helppoja haasteita.
Älä missään nimessä vaihda hoitoalalle, ihan vinkkinä. Hirveän moni entinen toimistotyöntekijä on vaihtanut juuri sinne ja heistä valehtelematta 80 prosenttia katuu valintaansa. Yksi näistä sanoi kerran osuvasti: "Enpä ole koskaan aiemmin joutunut miettimään töihin mennessäni, saanko siellä vuoron aikana turpaani tai haukutaanko minua huoraksi tai syljetäänkö naamalle. Nyt joudun."
Semmoista se on.
Sairastan lievää/keskivaikeaa masennusta ja minulla on todettu myös ahdistuneisuushäiriö. Tosin näitä olen hoitanut "omaan laskuuni", eli en ole koskaan kertonut töissä enkä työterveydessä niistä mitään ja olen hoitanut ongelmaani yksityisillä lääkäreillä. En halua minkäälaista leimaa itseeni. Pärjään kyllä itseni kanssa, mutta työni pahentaa oireita ja on alkannut yhä enemmän vaikuttaa työstä suoriutumiseen. En halua sairaslomalle, vaan haluan uuden ammatin, joka ei kuormita ja mahdollistaa rauhallisemman rytmin. Onko yksityisen lääkärinlausunnosta apua työkkärissä, jos haluaa vaihtaa alaa? Nykyinen ammattini kun työllistää hyvin.
Oho, tuo liittyi aiempaan liian pitkään otsikkoon :)
[quote author="Vierailija" time="26.05.2013 klo 21:09"]
Ei varmaan missään...
[/quote]