Lapsi yksin vesirajassa, aikuiset terassilla
Pysähdyimme eilen ohiajaessamme erääseen lomakeskukseen jaloittelutauolle. Menimme istumaan laiturin penkille ja huomiomme kiinnittyi n. sadan metrin päässä mökkeilevään seurueeseen. Siinä mökin terassilla istui kolme pariskuntaa (tai siis kuusi ihmistä) syömässä ja nauttimassa virvokkeita. Pieni, korkeintaan kolmivuotias lapsi oli yksin rannassa n. kolmenkymmenen metrin päässä heistä, leikkien kivillä ja uittaen jotain vedessä. Muita lapsia ei näkynyt.
Seurue ei ollut ainakaan äänekkäässä humalassa, mutta kolme heistä istui selin lapseen. Muut kolme tutkivat jotain pöydällä olevaa, kenties lehteä tai tietokonetta. Lapsi oli täysin oman onnensa nojassa. Emme oikein tienneet, miten toimia. Olisi tehnyt mieli, mutta en vaan uskaltanut mennä paikalle sanomaan, että katsokaa nyt ihmeessä tuon lapsen perään. Porukka oli sen näköistä, että olisin kenties kuullut kunniani.
Aamulla avasin netin, josko olisi lapsen hukkumistapaus, mutta ei onneksi ollut.
Vahtikaa hyvät ihmiset lapsianne, vaikka olisi kuinka kivaa muuta tekemistä!
Minä olen viime päivinä todistanut useampaakin tapausta, jossa vanhemmat tai toinen heistä taluttaa tai kantaa pienempää lasta edellä taakseen katsomatta ja isompi, parivuotias, tulee perässä kenenkään vahtimatta. Pieni lapsi voi juosta yhtäkkiä ajoradalle tai kaatua sinne.
Eilen mm. jättikaupan parkkipaikalla vanhemmat kulivat muutaman metrin edellä vauvan kanssa ja pikkupoika harhaili liikenteen seassa perässä leluaan tutkien. Kumpikaan vanhemmista ei katsonut kertaakaan taakseen. Että Herran haltuun vaan.