Pitääkö yrityksen varat jakaa avioerossa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä ihmettä. Jos yritys on SINUN, niin ei se ole "avioliitossa hankittua yhteistä omaisuutta" eli ei sun sitä tarvii jakaa yhtään kenenkään kanssa. Jenkkilästä on tämä luulo peräisin, että avioerossa puoliso vie kaiken. Ei toimi Suomessa noin.

Mistä näitä tietämättömiä tolloja oikein sikiää? Ei ole ihme että eroista tulee vaikeita kun suuri osa on ihan kuutamolla asioista. Jos ei ole avioehtoa tai poissulkevaa testamenttia tms., niin kyllä KAIKKI omaisuus on osituksessa mukana riippumatta miten ja milloin se on hankitty.

Olen miettinyt tätä. Miehelläni on yritys josta omistan osan. Mutta jos siis eroamme ei omistusosilla olekaan enää mitään merkitystä. Olisi pitänyt ennemmin tehdä velkakirja tai vastaava siitä osuudesta jonka maksoin perustamisesta.

Mitä että?

Siis eihän ne omistusoikeudet mitenkään mitädöity erossa.

Aika paska bisnes, jos yrityksessä omisusosuutesi on nyt vähemmän, mitä olet pistänyt siihen aikoinaan kiinni, eli yrityksen arvo on laskenut.

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä ihmettä. Jos yritys on SINUN, niin ei se ole "avioliitossa hankittua yhteistä omaisuutta" eli ei sun sitä tarvii jakaa yhtään kenenkään kanssa. Jenkkilästä on tämä luulo peräisin, että avioerossa puoliso vie kaiken. Ei toimi Suomessa noin.

Tuo luulo on jenkkilästä peräisin että jotain omaisuutta ei huomioitaisi osituksessa.

Joku mamma tekee taas pimpsallaan tilin miehen typeryyden ansiosta 😂

Kannattaa sitten olla sen avioehdon kanssa tarkkana. Tiedän tapauksen, jossa yrityksen osaomistaja teki avioliiton onnellisina aikoina vaimonsa kanssa avioehdon ihan hyvässä yhteisymmärryksessä ja sovussa. Tarkoitus juurikin, että yritys jää avio-omaisuuden ulkopuolelle. Avioehto tehtiin ihan asianmukaisesti ja todistajat allekirjoittivat puolestaan. Tuossa yhteydessä miestä vielä muistutettiin siitä, ettei avioehto ole pätevä, jos sitä ei ole rekisteröity maistraattiin. 

Tästä meni sitten aika monta vuotta eteenpäin ja tuli todella likainen ja ruma avioero. Kun asioita alettiin selvittää, kävi ilmi ettei maistraatista löydy mitään tietoa kyseisestä avioehdosta ja vaimo vei sitten osansa siitä yrityksestäkin. 

Mitä tästä opimme? Jos teet avioehdon, muista rekisteröidä se maistraattiin. Jos maistraattiin rekisteröityminen on päässyt unohtumaan, älä petä puolisoasi lukuisien kumppaneiden kanssa ja lopuksi jätä häntä törkeästi sähköpostilla.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa pitää paljon varoja yrityksessä. Niitä ei voi puolittaa.  Ostaa vaikka ennen eroa koneita ja laitteita. Ne on yrityksen kalustoa, ja sitten myy ne 

Ja miksi kuvittelet, etteivät kalliit koneet ja laitteet näkyisi yrityksen arvossa mitenkään? Kyllä ne näkyvät siellä taseessa ja puoliso saa osuutensa tavalla tai toisella, jos saamapuolella on.

Osituksessa ei ole mukana omaisuus, jonka toinen hankkinut ennen avioliittoon menemistä.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa pitää paljon varoja yrityksessä. Niitä ei voi puolittaa.  Ostaa vaikka ennen eroa koneita ja laitteita. Ne on yrityksen kalustoa, ja sitten myy ne 

yrityksen rahat on yrityksen, eikä omistajan. voi kirjanpitäjä ihmetellä että miksi olet mennyt tuhlaamaan tarpeettomiin laitteisiin rahaa.

Siis miksi pitää erossa yleensäkään jakaa muuta kuin yhdessä hankittu omaisuus?

Olen ollut naimisissa eikä ollut mitään avioehtoa. Ex jäi asumaan entiseen kotiin ja lunasti myöhemmin mun osuuden kokonaan itselleen.

Vierailija kirjoitti:

Osituksessa ei ole mukana omaisuus, jonka toinen hankkinut ennen avioliittoon menemistä.

Tämä on hyvin yleinen ja täysin väärä käsitys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei yrityksen varoja, vaan se yritys jaetaan. Tai siis se lasketaan mukaan teidän omaisuuteen, ja se jaetaan.

Edelleenkään avioerossa ei jaeta mitään, vaan maksetaan tasinkoa.

Tasingon maksaja saa päättää antaako omaisuuttaan vai pelkkää rahaa.

Perinnön jaossa oli hankalaa kun mutsi kuvitteli että hänellä on omistusoikeus kaikkeen puoliksi. Siis tyyliin niin että jos taloudessa on lusikka, niin puolet siitä on hänen ja joka ikinen nippeli on siis puoliksi hänen ja puliksi meidän isän perillisten yhteisiä. Lisämausteena sitten vielä se että hän ei yhtään ymmärtänyt että hänen oma omaisuutensä pitää olla laskennassa myös mukana.

Pitäisiköhän aviolliittoon liittää joku tentti, jonka läpäisemällä ymärtäisi mistä on kyse?

Siis ehdottomasti vihkivalojen ja ”lupaatko rakastaa jne” tilalla pitäisi olla selvitys siitä, mitä avioliitto juridisena sopimuksena merkitsee ja kysellä tentin tapaan lakiteknisiä seikkoja.

Olen tosissani.

Eri

Vierailija kirjoitti:

Osituksessa ei ole mukana omaisuus, jonka toinen hankkinut ennen avioliittoon menemistä.

Olet väärässä. Osituksessa otetaan kaikki omaisuus huomioon, myös ennen avioliittoa hankittu, peritty omaisuus.

Ainoastaan avioerolla voi sulkea osan tai kaiken ajo-oikeuden ulkopuolelle. Tai jos perityn onaisuudent testamentissä on ajo-oikeuden poissulkeva lisäys.

Kaikki muu kuuluu avio-oikeuden piiriin, myös kaikki perinnöt, ennen avioliittoa saatu / hankittu omaisuus, yritys.

Tehkää hyvät ihmiset se avioehto tai ottakaa ainakin asioista selvää!

Liian usein törmää tähän "ei tätä lasketa, tää 8n ollut ennen naimisiin menoa jo mulla" tai "ei tämä kuulu tähän, perin tän suvun kesänviettopaikan ennen avioliittoa".

Vierailija kirjoitti:

Siis miksi pitää erossa yleensäkään jakaa muuta kuin yhdessä hankittu omaisuus?

Olen ollut naimisissa eikä ollut mitään avioehtoa. Ex jäi asumaan entiseen kotiin ja lunasti myöhemmin mun osuuden kokonaan itselleen.

Lain mukaan ositus menee näin. Toki jokainen pari voi itse päättää, miten sen tekee, kunhan siitä tehdään osituspaperi. Jos jompikumpi vaatii, niin tuo 50/50 on tehtävä.

Missä porukka oikeesti ollut peruskoulussa kun näitä asioita on käsitelty? Lukiossakin jos YH:ta opiskellut enemmän kuin pakolliset niin tulee sielläkin vastaan. Avioliitossa kaikki omaisuus on yhteistä ellei testamentti tai avioehto toisin määrää. Ei se sanonta ”lusikat jakoon” tule tyhjästä. Ihan itseä saa syyttää jos on niin hölmö ettei ota Suomen peruslakipykälistä, jotka opetetaan jo koulussa, selvää ennen kuin ruvetaan hutkimaan.

Avioerossa maksetaan tasinkoa sille osapuolelle joka jäisi muutoin vähemmälle eli sille varattomalle osapuolelle. Voit antaa sen rahana tai sitten firman omistuksena. Meneehän omistusasuntokin puoliksi ja jos toinen haluaa sen pitää niin pitää ”ostaa toinen ulos” eli maksaa tasinkoa talosta sille joka ei siihen aio jäädä.

Vierailija kirjoitti:

Siis miksi pitää erossa yleensäkään jakaa muuta kuin yhdessä hankittu omaisuus?

Olen ollut naimisissa eikä ollut mitään avioehtoa. Ex jäi asumaan entiseen kotiin ja lunasti myöhemmin mun osuuden kokonaan itselleen.

Koska laki nyt sattuu sanomaan niin.

Vierailija kirjoitti:

Missä porukka oikeesti ollut peruskoulussa kun näitä asioita on käsitelty? Lukiossakin jos YH:ta opiskellut enemmän kuin pakolliset niin tulee sielläkin vastaan. Avioliitossa kaikki omaisuus on yhteistä ellei testamentti tai avioehto toisin määrää. Ei se sanonta ”lusikat jakoon” tule tyhjästä. Ihan itseä saa syyttää jos on niin hölmö ettei ota Suomen peruslakipykälistä, jotka opetetaan jo koulussa, selvää ennen kuin ruvetaan hutkimaan.

Avioerossa maksetaan tasinkoa sille osapuolelle joka jäisi muutoin vähemmälle eli sille varattomalle osapuolelle. Voit antaa sen rahana tai sitten firman omistuksena. Meneehän omistusasuntokin puoliksi ja jos toinen haluaa sen pitää niin pitää ”ostaa toinen ulos” eli maksaa tasinkoa talosta sille joka ei siihen aio jäädä.

Pakko korjata: avioliitossa omaisuus ei ole yhteistä, kumpikin omistaa omansa. Avioliitto ei tuo omistusoikeutta puolison omaisuuteen.

Kun avioliitto päättyy ( joko ero tai toisen kuolema), on puolisoilla avio-oikeus puoleen yhteenlasketusta omaisuudesta ja tämän perusteella maksetaan tasinkoa niin, että omaisuus jakautuu 50/50. Tasangon saaja ei voi päättää, mitä haluaa tasinkona.

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis miksi pitää erossa yleensäkään jakaa muuta kuin yhdessä hankittu omaisuus?

Olen ollut naimisissa eikä ollut mitään avioehtoa. Ex jäi asumaan entiseen kotiin ja lunasti myöhemmin mun osuuden kokonaan itselleen.

Koska laki nyt sattuu sanomaan niin.

Eli vaikka toinen ei olisi koko avioliiton aikana laittanut tikkua ristiin yhteisen omaisuuden eteen, niin erotilanteessa on silti oikeutettu saamaan puolet toisen maksamasta omaisuudesta?

Jes, ompa hieno laki.

Entä jos toinen on esim maksanut kokonaan yhdessä otetun asuntolainan? Voiko hän pyytää asuntoa itselleen?

Pikkufirman arvosta ei ainakaan päästä yhteisymmärrykseen. Jos firman tuloksentekokyky perustuu omistajan ja ainoan työntekijän osaamiseen, niin aiemmista tuloksista laskettu arvo on aivan liian iso. Osaajan kannattaa mieluummin antaa firma tasinkona ja perustaa uusi.