Kaipaatko koskaan eksääsi?
Minun on myönnettävä, että joskus kaipaan juttutuokioita hänen kanssaan. Toiseksi kaipaan sitä hyvää, spontaania seksiä ja kolmanneksi hänen kaunista ulkonäköään, jota olisi voinut katsella viikon syömättä.
Kuitenkin minulla on nyt maailman paras mies, ja jätän muistelut sikseen. :)
Kommentit (44)
Kaipaan viimeisintä exääni, erityisesti mutkatonta ja toimivaa seksielämää hänen kanssaan. Jotenkin hän sai sukat pyörimään jaloissani, erosimme välimatkan takia.
En koko pakettia. Tiettyjä kivoja asioita vaan. Oikeastaan lähes jokaista eksää tulee toisinaan kaiholla muisteltua, jokaisessa ollut jotakin hyvää. Mutta että takaisin yhteen haikailisin, en varmana.
Olisi aika surullista jos vaan inholla ja vihalla menneitä ihmissuhteita muistelisi. Niitä kauheimpiakaan. Onneksi jo niin paljon aikaa kulunut, että paskimmastakin tyypistä osaa kaivata jotakin ihanaa piirrettä tai asiaa. En sitten kuitenkaan ihan metsään ole valinnoissani mennyt vaikka siltä monesti tuntunut.
Kaipaan usein! Meillä oli kipinää välillämme, pelkästä katseestakin. Loistava suutelija, ja oli myös tunteellinen ja juteltiin pitkiä keskusteluja. Tunsi minut läpikotaisin todella hyvin.
Mutta... se on mennyttä. Nyt minulla on hyvä mies, jonka kanssa kipinöinti tosin on nykyisin vaisua, eikä hänestä juuri ole keskustelijaksikaan. Mutta hän on lasteni isä, ja ihan paras isä onkin. Hän on luotettava, pitää arjen pyörimässä ja huolehtii kaikesta. Silti kaipaan enemmän yhteistä, mutta kaikkeahan ei tosiaan voi saada.
En kaipaa, koska suhteemme päättyi aikapäiviä sitten kun olimme parikymppisiä ja olen sen jälkeen seurustellut parin muunkin miehen kanssa, joista toinen on aviomieheni. Rakastan miestäni kovasti, eikä ole mitää kaipuuta kummankaan expoikakaverin luo.
Kuitenkin, näin viime viikolla ensirakkaudestani unta. Unessa hän otin häneen yhteyttä ja kyselin kuulumisia. Tosielämässä meillä molemmilla on perheet, mutten ole juurikaan eromme jäleekn hänestä kuullut joten olisi mielenkiintoista tietää. En edes yleensä ajattele häntä, mutta hän tuli mieleeni kun kävin läpi vanhoja vaatteitani joista osa oli käytössä kun seurustelimme....
[quote author="Vierailija" time="26.05.2013 klo 11:59"]
[quote author="Vierailija" time="26.05.2013 klo 01:51"]
Todellakin!
Varsinkin, kun mulle ei koskaan selvinnyt, miksi se YHTÄKKIÄ päättikin suhteen alkamalla puhumattomaksi. Yksi hämmentävimmistä (ja satuttavimmista) asioista elämässäni.
[/quote]
Toinen nainen?
[/quote]
Ei voi tietenkään olla varma, mutta en usko.
Ei esim. kiirehtinyt mua palauttamaan kotinsa avainta. Kun sitten kävin palauttamassa yllätten, ei ainakaan ollu merkkejä toisesta naisesta.
En kaipaa. Exäni oli estynyt itsekeskeinen ongelmakimppu, josta tutustumisen jälkeen paljastui kieroonkasvanut sadistinen pelkuriraukka. Hänenlaisensa luonnevikaisen olion ei pitäisi olla lainkaan kanssakäymisessä muiden ihmisten kanssa, saati että menee tekemään lapsia.
Niin, on minulla muitakin exiä, mutta he olivat normaaleja ihmisiä. En kaipaa kyllä heitäkään; minulla on ihana avioliitto ja perhe nyt.
[quote author="Vierailija" time="26.05.2013 klo 10:32"]
En tiedä kaipaanko, mutta ajattelen häntä jatkuvasti ja romantisoin hänet. Kuvittelen meille uuden tulevaisuuden. Onneksi ei ole lapsia, että ei tarvitse tavata. Ottaisin sen sian heti takaisin, jos hän sormeaan koukistaisi.
Niin, erosta on 7 vuotta.
[/quote]
Voi, ajattele nyt kuitenkin vähän, ennen kuin otat takaisin! Jos olet 7 vuotta pärjännyt ilman (myönnät että mies on sika), pärjäät vastakin. Unohda se sika!
[quote author="Vierailija" time="26.05.2013 klo 08:56"]
Erottua se eksä tulee helposti nostettua jollekin jalustalle, jolle hän ei todellakaan kuulu. Ne hyvät hetket vaan tunkevat niiden huonojen yli. Huonokin suhde tuntuu paremmalta vaihtoehdolta kuin yksinolo. Silloin se eksä alkaa näyttämään maailman parhaalta mieheltä, jonka veroista ei tule, eikä halua nähdä kaikkia muita mahdollisuuksia ympärillään.
[/quote] Ihan totta? Aika jännä ilmiö. En tunnista itselläni kyllä tuollaista jalustalle nostamista ollenkaan.
En kyllä kaipaa. Minulla ei ole ollut sellaista eksää jonka kanssa olisi ollut ihanaa spontaania seksiä tai antoisia juttutuokioita. Jos joskus vaikka näen kaupungilla ja tulee siten mieleen, niin lähinnä ihmettelen että mitähän minä tuossakin silloin näin.
Nykyisin minulla on mieheni kanssa ihanaa seksiä, huumori kukkii ja syvällisestikin pystyy keskustelemaan.
[quote author="Vierailija" time="26.05.2013 klo 01:51"]
Todellakin!
Varsinkin, kun mulle ei koskaan selvinnyt, miksi se YHTÄKKIÄ päättikin suhteen alkamalla puhumattomaksi. Yksi hämmentävimmistä (ja satuttavimmista) asioista elämässäni.
[/quote]
Toinen nainen?
Tavallaan kaipaan, tai ajattelen joskus niitä hyviä hetkiä, joita 7 vuoteen mahtui paljon. Suuri osa oli kyllä miehen lapsellisuutta ja sitoutumiskammoa höystettynä mustasukkaisuudella.
Erottua se eksä tulee helposti nostettua jollekin jalustalle, jolle hän ei todellakaan kuulu. Ne hyvät hetket vaan tunkevat niiden huonojen yli. Huonokin suhde tuntuu paremmalta vaihtoehdolta kuin yksinolo. Silloin se eksä alkaa näyttämään maailman parhaalta mieheltä, jonka veroista ei tule, eikä halua nähdä kaikkia muita mahdollisuuksia ympärillään.
Annetaan niille muillekin miehille mahdollisuus, vaikka he eivät olisikaan juuri "minun tyyppiäni". Niin minä uskalsin lopulta tehdä, ja nyt olen onnellisempi kuin koskaan, aivan erityyppisen miehen kanssa, kuin olisin koskaan uskonut. :)
No en. Hän on niin kaukainen muisto vain etten pahemmin edes muistele. En hyvällä, en pahalla. Meillä ei ole yhteisiä lapsia, joten ero on ihan eri lailla lopullinen kuin jos lapsiperheessä erotaan, ja tapaamiskuviot jatkuvat.
En tiedä kaipaanko, mutta ajattelen häntä jatkuvasti ja romantisoin hänet. Kuvittelen meille uuden tulevaisuuden. Onneksi ei ole lapsia, että ei tarvitse tavata. Ottaisin sen sian heti takaisin, jos hän sormeaan koukistaisi.
Niin, erosta on 7 vuotta.
En koskaan, mutta ei mulla olekaan noin ihanaa eksää.
Viimeisintä exxää en kaipaa mutta sitä edellistä muistelen välillä.
En todellakaan kaipaa. Onneksi pääsin eroon! Lapsille kyllä kaipaan isää ja henkilöä, joka ottaisi kanssani heistä vähän vastuuta välillä, mutta muuten en yhtään. Nykyinen mieheni on lapsilleni enemmänkin kaveri, eikä juuri puutu kasvatusasioihin. Lapset on teinejä.