Oletko samaa vaiko eri mieltä tästä väitteestä?

Eri mieltä minäkin. Vituttaa myöhästelijät, itse olen aina etuajassa.

Samaa mieltä. Äitini vihaa minua, vaikka siihen ei sinänsä ole syytä, hän kuvittelee minusta asioita, jotka eivät ole totta, on siis luonut täysin väärän kuvan minusta ja siihen perustaa ajatuksensa.

Olen sanut selville, että hän on nuorempana ollut täysin samanlainen kuin minä nuorempana ja kokenut hyvin paljon sanoja, kipeitäkin asioita.

Eli hänen pitäisi kaiken järjen mukaan ymmärtää minua hyvinkin, mutta ehei, olen hänestä ärsyttävä,

[quote author="Vierailija" time="25.05.2013 klo 12:00"]

Samaa mieltä. Äitini vihaa minua, vaikka siihen ei sinänsä ole syytä, hän kuvittelee minusta asioita, jotka eivät ole totta, on siis luonut täysin väärän kuvan minusta ja siihen perustaa ajatuksensa.

Olen sanut selville, että hän on nuorempana ollut täysin samanlainen kuin minä nuorempana ja kokenut hyvin paljon sanoja, kipeitäkin asioita.

Eli hänen pitäisi kaiken järjen mukaan ymmärtää minua hyvinkin, mutta ehei, olen hänestä ärsyttävä,

[/quote]

No kyllä tää kuulostaa aivan tuon aloittajan väitteen mukaiselta. Äiti joka ei ole sinut itsensä ja omien lapsuuden/nuoruuden kokemuksien kanssa ei siedä lastaan, joka muistuttaa häntä omasta menneisyydestä.

En allekirjoita tuota väitöstä.. Yksi entinen kaverini oli oikea jokapaikan höylä, enkä nyt tarkoita työntekoa, esitteli itseään siis kaikille ja saattoi esimerkiksi avata puseronsa keskellä baaria. Tosin en tiedä tunsinko enemmän sääliä kuin vihaa, mutta siinä vaiheessa kun alkoi tekemään sitä mieheni edessä näin punaista. Ja kun mieheni ei kiinnostunut kosti meidän koko perheelle tekemällä aiheettoman ls-ilmoituksen. Itselleni ei edes tulisi mieleenkään tuollainen kosto, en näe itsessäni mitään samankaltaisuutta tätä ihmistä kohtaan.

Mielestäni tuo pätee niin, että ne piirteet jotka vaivaavat itsessä, sellaiset, joista haluaisi päästä eroon (esim. huono itsetunto), häiritsevät ja ärsyttävät myös toisessa - varsinkin jos se toinen on läheinen. Esim. sellainen, jolla on huono itsetunto, ei kestä toista samanlaista, vaan hakeutuu itsevarmempaan seuraan.

Minä olen ollut huomaavinani, että ne piirteet tai puolet itsessä jotka itsellä ovat jotenkin konfliktissa, joita ei ihan kunnolla tiedosta tai pysty hyväksymään, ovat juuri niitä jotka muissa ihmisissä ärsyttävät. Näin ei ole aina, mutta usein silloin kun tuntee hyvinkin voimakasta ärsyyntymistä jotain ihmistä kohtaan ilman hyvää syytä.

Esimerkkinä työtoverini jonka aina pitää olla huomion keskipisteenä, ja joka kehuu omilla saavutuksillaan ja tekemisillään pidättelemättä. Itsellä on ollut vaikeuksia ottaa sitä huomiota ja tuoda itseä esiin, vaikka jollain tasolla olen toivonut pääseväni  usemmin huomionkohteeksi ja "loistamaan". Kesti jonkun aikaa ennen kuin tajusin, että vika ei ole työkaverissa vaan minussa, molemmat ollaan huomionkipeitä, mutta siinä missä hän on osannut hankkia huomiota, minä olen katsellut vierestä naama nyreänä.

Tuo väite on tosiaan rasittava klisee ja pahimmanlaatuista kyökkipsykologisointia. Muissa ärsyttävät nimenomaan ne asiat, jotka ovat itselle vieraita ja vaikeasti ymmärrettäviä: en pidä äänekkäistä lapsista – itse olin hiljainen lapsi, en pidä draamakuningattarista – itse olen harkitseva, en siedä mustasukkaisuutta – en ole itse mustasukkainen...

Joo, ei ole yhtään totta. Muissa ihmisissä on vain kamalasti kaikkia negatiivisia piirteitä jotka ärsyttää, ja minä taas olen kaikin puolin täydellinen.

Voihan se olla vaikka niin, että jos itsellä on vaikeuksia tiedostaa ja tuoda esiin tunteitaan, niin kaikki voimakkaat tunneilmaisut ärsyttävät muissa?