Olen masennuksesta toipunut, mitä haluaisit kysyä?

Mitä tehdä tilanteessa, jossa joudun käyttämään suojalaseja kun nuolen vaimoni pimpsukkaa, ruiskuttaa niin paljon.???

Pelottaako että masennus uusii?

Miksi kuvittelet olevasi joku masennuksen erityisasiantuntija? Jokainen on yksilö ja sairastaa sekä toipuu omalla tavallaan.

Mistä tai miten tiesit/ päättelit olevasi masentunut? Miten se siis ilmeni/tuntui?

Itse en ole kärsinyt masennuksesta. Siksi minua kiehtoo miten ihminen itse kertoo masennuksestaan.

Kuinka kauan siihen meni aikaa? t. ikuisesti masentunut 40+vee, tällä hetkellä vähän vähemmän, en ees toivo ihan joka päivä kuolevani ja jaksan pyörittää arkea, vaikka en nauti yhtään mistään.

Voiko masennuksesta päästä eroon, mikäli elämänlaatu on huono muun sairauden takia?

Vierailija kirjoitti:

Pelottaako että masennus uusii?

Kiitos kysymyksestä.

Ei pelota. Jotenkin aluksi ehkä hieman kuumotti ajatus siitä, että en koskaan pääse eroon masennuksesta. Ajattelin että se jää jotenkin krooniseksi. Tuo koko parannusprosessi on kuitenkin niin kokonaisvaltaisen "vapauttava", ja siinä oppii itsestään uusia puolia ja tapoja selvittää ongelmiaan ilman että ne kasaantuvat mielenpäälle.

Uskon ainakin vahvasti, että jatkossa osaan laittaa omat tarpeeni etusijalle, enkä laiminlyö omaa henkistä jaksamistani. Ajoissa ongelmien ratkaiseminen ja puhuminen jollekin edesauttaa, ettei samanlainen ahdistus ja masennus pääse valtaan.

Ap

Mikä oli diagnoosisi, millaista apua sait?

Vierailija kirjoitti:

Mistä tai miten tiesit/ päättelit olevasi masentunut? Miten se siis ilmeni/tuntui?

Itse en ole kärsinyt masennuksesta. Siksi minua kiehtoo miten ihminen itse kertoo masennuksestaan.

Minulla oli ollut koko nuoruuteni ajan erilaisia traumaattisia kokemuksia, huonoja ihmissuhteita ja omien tarpeiden laiminlyöntiä. Suoritin elämääni ja keskityin muiden mielyttämiseen. Lopulta kaikki se mitä olin sysänyt syrjään purkautui kertaheitolla.

Se tapahtui ikään kuin "yhdessä yössä". Romahdin vain maahan ja itkin pitkään kovaa fyysistä itkua. Silloin tajusin että nyt pitää tehdä jotain.

Kävin psykiatrilla, joka diagnosoi minulle vaikean masennuksen. Ap

Anna keinoja, millä selätit masennuksen! Itse taidan olla lievästi masentunut, ahdistunut ainakin ja olisi kiva tehdä tutkimusmatka itseen ja korjata asioita nyt kun on aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka kauan siihen meni aikaa? t. ikuisesti masentunut 40+vee, tällä hetkellä vähän vähemmän, en ees toivo ihan joka päivä kuolevani ja jaksan pyörittää arkea, vaikka en nauti yhtään mistään.

Sain diagnoosin 20-vuotiaana ja nyt 24-vuotiaana koen olevani jo terve. Toki joudun edelleenkin joka päivä puristamaan itsestäni sen energian arkeeni. Joudun keskittymään terveyteeni ja hyvinvointiini joka osa-alueella sekä henkisellä että fyysisellä huolenpidolla ehkä enemmän kuin ennen masennustani. Keskityn rutiineihin, mutta nykyään pystyn jo elämään suhteellisen tavallista elämää. Huonot ajatukset eivät enää romauta mieltäni.

Samoja fiiliksiä sokeasta suorittamisesta.. Tein työtä niin tosissaan, että kaikki muu jäi. En jaksanut huolehtia itsestäni, ku mietin miten hoidan työn mahd. hyvin.. Onneksi se ajanjakso on takanapäin, tuli uusi työ. Mutta se laukaisi ahdistuksen ja pitäisi käsitellä ne synkät tunteet pois. Olin aivan loppu ja suoritin silti vaan, tuntui sen jälkeen että olin vanhentunut paljon naamasta.

Oliko sulla joku lääkitys? Ja jos oli, niin lihottiko se?

Vierailija kirjoitti:

Mistä tai miten tiesit/ päättelit olevasi masentunut? Miten se siis ilmeni/tuntui?

Itse en ole kärsinyt masennuksesta. Siksi minua kiehtoo miten ihminen itse kertoo masennuksestaan.

Lisään tähän vielä, että konkreettisimpia oireita olivat sellainen jatkuva väsymys, nukuin päivässä reilusti yli normaalin unentarpeen. Perusasioiden kuten kotitöiden, suihkussa käymisen ja syömisen vaikeus olivat myös hälyttävä oireilu. Mikään ei tuottanut elämäniloa. Ei mitkään asiat, joista ennen nautin. Huomasin olevani myös todella ärtyisä ja kiukkuinen. Samaan aikaan tunsin suunnatonta vihaa, surua ja häpeää. En jaksanut olla sosiaalinen. Erakoiduin. Itkin jatkuvasti ja syyllistin itseäni. Mikään ei tuntunut tuovan iloa elämään. Olin välillä todella apaattinen ja en reagoinut mihinkään ympärilläni tapahtuvaan. Ap

Vierailija kirjoitti:

Voiko masennuksesta päästä eroon, mikäli elämänlaatu on huono muun sairauden takia?

Jos sinulla on joku sairaus jo siis pohjalla, kannattaa käydä psykiatrilla, joka osaa paremmin kertoa mikä hoito sinulle sopisi parhaiten. Mutta ihan varmasti voit selviytyä masennuksesta, vaikka sinulla olisikin joku muukin sairaus. Usein masennus voi nimenomaan olla seuraus muusta fyysisestä sairaudesta.

Ap

Assburger kirjoitti:

Mikä oli diagnoosisi, millaista apua sait?

Diagnoosi omi siis vaikea masennus. Diagnoosin teki psykiatri. Varasin ajan terveystalolle. Aluksi käytin unilääkettä, jonka hän määräsi. Sen tarkoituksena oli rytmittää unta tasapainoisemmaksi. Masennus siis aiheutti vakavia uniongelmia. En pystynyt nukahtamaan, ja toisaalta, heräilin useasti jos sain unesta kiinni. Lääkkeestä oli siinä mielessä apua. Sain rytmitettyä untani paremmin ja sitä kautta voin paremmin.

Muuta apua sain psykoterapiasta. Eli psykiatrin diagnosoinnin jälkeen pääsin terapiaan. Tein kelaan hakemuksen, ja sain terapian kolmeksi vuodeksi sillä sopimuksella. Kannattaa tutustua psykoterapeutteihin, jotka toimivat Kelan kautta. Heitä on paljon. Suosittelisin masennuksesta kärsivää, tai sitä itsellään epäilevää käyvän ensin nimenomaan psykiatrilla. Hän osaa neuvoa parhaimmat reitit ja keinot apuun.

Ap

Kirjoitat hyvin ap, tekstiäsi on mukava lukea :)

Ihmisten elämäntilanteet, paikallisen mt- huollon resurssit ja käytännöt jne. ovat niin erilaiset, että yhdrn ihmisen neuvot harvoin sopivat toiselle.

Esim. Keski-ikäinen perheellinen talousvaikeuksien ja lasten sairastamisen keskellä uupuva yrittäjä ei noin vain voi päättää keskittyä omaan hyvinvointiin ja jaksamiseen.

TK:sta saa keskivaikea masennus- diagnoosilla SSRI-reseptin.

Sairaat lapset eivät siitä terveeksi tule, eivätkä yrityksen ongelmat minnekään häviä.

Onneksi sain psyk. sh:n keskusteluapua muutamaksi kuukaudeksi.

Se auttoi paljon.

Myös lääkitys oli välttämätön ensiapu.

Vierailija kirjoitti:

Anna keinoja, millä selätit masennuksen! Itse taidan olla lievästi masentunut, ahdistunut ainakin ja olisi kiva tehdä tutkimusmatka itseen ja korjata asioita nyt kun on aikaa.

No varmaan suurimpina apuinani olivat psykoterapia, jossa sain ikään kuin purettua mieltäni ihmiselle, joka kuunteli, ei tuominut, oli puolueeton ja ammattimainen. Kävin terapiassa kolme vuotta joka viikko kerran. Se oli tärkeä rutiini siinä vaiheessa, kun muut rutiinit tuottivat vaikeuksia.

Toisena keinona selviytymiseen auttoivat nimenomaan nuo rutiinien pitämiset. Eli vaikka se oli vaikeaa, niin pidin tarkkaa kirjaa päivittäin, mitä minun tulee tehdä sinä päivänä.

Sitten tietysti läheisten tuki oli tärkeää. Mieheni esimerkiksi tsemppasi minua jaksamaan. Hän kertoi esim kuinka ylpeä hän oli kun suoritin näitä asioita. Osasi olla kannustava.

Fyysisestä kunnosta huolenpitäminen oli myös tärkeää. Urheilin paljon, mutta omien rajojeni puitteissa. Pjdin huolta ravinnosta ja unesta. Nämä olivat ratkaisevia apuja.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Oliko sulla joku lääkitys? Ja jos oli, niin lihottiko se?

Minulla oli kahta erilaista unilääkettä. Toinen oli siihen, että sain ylipäätänsä nukahdettua ja toinen siihen, että uni pysyy tasaisena. Söin lääkitystä ensimmäisen vuoden. Sen jälkeen pikkuhiljaa opettelin ikään kuin nukkumaan luonnollisesti. Jätin ensin toisen lääkkeen ja sitten toisen.

En huomanut mitään erityisiä oireiluja painossani, toki en muista välttämättä tarkkaan. En myöskään kokenut muita oireiluita esim pääkipua yms. Nämä ovat toki erittäin yksilöllisiä asioita ja voin puhua vain omasta kokemuksestani.

Ap