Mikä sanomanne asia on otettu kehuskeluna?

Opiskelin ulkomailla, ja tämä tuli keskustelussa esille kun tuttava kysyi missä opiskelin. Oli myöhemmin sanonut muille että kehuskelen opiskelleeni ulkomailla... :-D ööh, hän kysyi itse?

Valitin että olen lihonut ja miten se menee ensimmäisenä rintoihin. Jotenkin selkävaivani olikin kehuskelua.

- Se että olen maininnut että minulla on ihan kohtuu hyvät tulot. Sanoin tämän kun oli keskustelu miten sinkku pystyy Helsingissä asumaan kun asumisen hinnat on niin korkeat. Joku muisti, että enkö minä asu Helsingissä ja ihan rivitaloasunnossa yksin. Mainitsin sitten ohimennen että alallani on onneksi ihan hyvät tulot joten ei ole minulle ongelma. Joku tarttui siihen ja alkoi typerä miljonäärinälvintä tms.

- Se että sanoin että olin nuorena ihan hyvän näköinen nainen. 

Kaksi ihmistä lähipiiristä haluaa tulkita kaiken sanomani kehuskeluksi. Voin muiden kanssa keskustella elämästäni ihan hyvin mutta näiden kanssa on pitänyt rajoittaa puhumista ja sitä kautta näkemistäkin.

Toinen on nuoruuden kaveri. Ärsyyntyi kun sain ylennyksen, siitä ei olisi saanut puhua mitään. Laihtuminen olikin sitten viimeinen pisara hänelle ja nyt toivotellaan enää kohteliaasti hyvät joulut jne. kun muu on liikaa.

Toinen on sukulainen. Osaa kääntää kaiken sanomani siten että olen kehuskellut. Jos vaikka sanon että käyn salilla niin kertoo muille miten olen kehuskellut miten on varaa käydä kalliilla kuntosalilla ja muiden kävelylenkit ei ole mitään siihen verrattuna, vaikka oikeasti en tällaista ole sanonut tai edes ajatellut kun lenkkeilen itsekin.

Pakko on ajatella molemmista että kateus paistaa läpi. Tai joku kauna kun halutaan kaikki sanominen tulkita pahoin.

Työmatkat. Kysytään olenko ollut työmatkoilla, joten kerron missä olen ollut. Olen kertonut mitä ne oikeasti ovat: aikaisia herätyksiä neljän aikaan, päivät päättyy klo 22 jos on edellytetty yhteistä illallista, joten hotellilla ehtii vain nukkumaan eikä kaupungista näe mitään sillä lähtö kotiin on seuraavana päivänä. Mitä sitten tuosta kuullaan on se miten olen kehuskellut hotelliöistä..

Vierailija kirjoitti:

Kaksi ihmistä lähipiiristä haluaa tulkita kaiken sanomani kehuskeluksi. Voin muiden kanssa keskustella elämästäni ihan hyvin mutta näiden kanssa on pitänyt rajoittaa puhumista ja sitä kautta näkemistäkin.

Toinen on nuoruuden kaveri. Ärsyyntyi kun sain ylennyksen, siitä ei olisi saanut puhua mitään. Laihtuminen olikin sitten viimeinen pisara hänelle ja nyt toivotellaan enää kohteliaasti hyvät joulut jne. kun muu on liikaa.

Toinen on sukulainen. Osaa kääntää kaiken sanomani siten että olen kehuskellut. Jos vaikka sanon että käyn salilla niin kertoo muille miten olen kehuskellut miten on varaa käydä kalliilla kuntosalilla ja muiden kävelylenkit ei ole mitään siihen verrattuna, vaikka oikeasti en tällaista ole sanonut tai edes ajatellut kun lenkkeilen itsekin.

Pakko on ajatella molemmista että kateus paistaa läpi. Tai joku kauna kun halutaan kaikki sanominen tulkita pahoin.

Minullakin on kaveripiirissäni eräs henkilö, joka kääntää aivan kaiken sanomiseni joko siten että yritän kehuskella tai mollata häntä. Kukaan muu ei juttujani niin tulkitse. Helpottavaa kuulla että muillakin on samanlaisia kokemuksia, välillä mietin että olenko oikeasti vain tietämättäni kamala ihminen mutta ilmeisesti kyse on vain tietynlaisesta ihmistyypistä jolle on ominaista tulkita kaikki väärin.

Kaikki mikä liittyy mökkiin tulkitaan muutamien toimesta kehumiseksi. Samoin täällä palstalla olet niin rikasta keskiluokkaa, jos omistat mökin.

Meidän mökki on vaatimaton, ei kalliilta alueelta. Toisilla on kulutusluottoja kertynyt yhtä paljon kuin meidän mökki maksoi. Se on kuitenkin iso osa meidän arkea ja koen ahdistavaksi, että en saisi julkaista osan mielestä sieltä mitään kuvia tai viitata siihen mitenkään puheessani, koska se tulkitaan omaisuudella kehuskeluksi.

Joskus opiskeluaikana tentistä jutellessa sanoin, että olin yllättynyt saaneeni 5/5, kun odotin saavani ehkä 3/5. Jossain tämä oli sitten kääntynyt niin, että olin kuulemma kehuskellut saaneeni vitosen ja pelänneeni, pääsenkö edes läpi. Kateudestahan tuollainen johtuu, tämä sanomisieni vääntelijä oli sellainen ykkösiä ja kakkosia saava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaksi ihmistä lähipiiristä haluaa tulkita kaiken sanomani kehuskeluksi. Voin muiden kanssa keskustella elämästäni ihan hyvin mutta näiden kanssa on pitänyt rajoittaa puhumista ja sitä kautta näkemistäkin.

Toinen on nuoruuden kaveri. Ärsyyntyi kun sain ylennyksen, siitä ei olisi saanut puhua mitään. Laihtuminen olikin sitten viimeinen pisara hänelle ja nyt toivotellaan enää kohteliaasti hyvät joulut jne. kun muu on liikaa.

Toinen on sukulainen. Osaa kääntää kaiken sanomani siten että olen kehuskellut. Jos vaikka sanon että käyn salilla niin kertoo muille miten olen kehuskellut miten on varaa käydä kalliilla kuntosalilla ja muiden kävelylenkit ei ole mitään siihen verrattuna, vaikka oikeasti en tällaista ole sanonut tai edes ajatellut kun lenkkeilen itsekin.

Pakko on ajatella molemmista että kateus paistaa läpi. Tai joku kauna kun halutaan kaikki sanominen tulkita pahoin.

Minullakin on kaveripiirissäni eräs henkilö, joka kääntää aivan kaiken sanomiseni joko siten että yritän kehuskella tai mollata häntä. Kukaan muu ei juttujani niin tulkitse. Helpottavaa kuulla että muillakin on samanlaisia kokemuksia, välillä mietin että olenko oikeasti vain tietämättäni kamala ihminen mutta ilmeisesti kyse on vain tietynlaisesta ihmistyypistä jolle on ominaista tulkita kaikki väärin.

Minäkin olen välillä miettinyt olenko oikeasti joku paha ihminen joka vain kehuskelee omilla asioillaan, mutta en koe olevani. Havahduin tähän kun sukulainen loukkaantui todella paljon siitä kun kerroin elämästäni yhden asian ja hän käänsi asian niin että nauran hänelle. Vaikea selittää mutta hän onnistuu kääntämään kaiken itseensä. Jos sanon pitäväni ruisleivästä niin toisin sanoen ilkun häntä kun hän pitää sämpylöistä. Ihan käsittämätön.

Joskus ihan ihmeellisetkin jutut on käännetty siihen, että yrittäisin nostaa itseäni esiin. Suomessa pitää olla ihan älyttömän varovainen ettei erotu massasta tai ole kaveria parempi missään.

Kerroin johonkin keskusteluun liittyen, että olen ollut mieheni kanssa yhdessä teini-ikäisistä saakka (nyt yli 40). Tämä tulkittiin kehuskeluksi, muiden paheksumiseksi ja ylenkatseiseksi. Olin vähän pöllämystynyt. Sehän oli vain neutraali fakta. Olisiko pitänyt jossain vaiheessa erota hyvästä suhteesta vain siksi, ettei pidetä ylpistyneenä?