Oletko törmännyt exääsi virallisissa tilanteissa, kuten asiakkaana tms?

Ex haki töihin yritykseen jossa  itse työskentelin. Minut revittiin lennosta haastattelemaan miestä enkä jotenkin siinä kiireessä ja kamalassa häsläyksessä tajunnut kenestä oli kyse. Kätellessä meinasi lähteä jalat alta. Minun lisäkseni haastattelemassa oli kaksi muutakin. Tilanne oli sanalla sanoen kamala. Vaikka erosta oli silloin jo pari vuotta aikaa, ajattelen exää päivittäin ja haikailin aktiivisesti menneitä. Hän oli siis jättänyt minut. Siitäkin onneksi selvittiin.

Valitettavasti.

Olen siis kätilö. Olen melkein joutunut hoitamaan eksän ja uuden tyttöystävän lapsen synnytystä, mutten onneksi kuitenkaan :D. Kävin toki onnittelemassa äitiä ja isää vauvasta ja kuulumiset vaihtamassa. Erosimme ihan sopuisasti ja mullakin on onnellinen avioliitto ja nykyään lapsiakin.

Joo, olin viimein päässyt henkisesti yli hänestä (en ollut nähnyt häntä lähes vuoteen) ja lähdin viettämään mieltä virkistävää teatteri-iltaa kavereitten kanssa - ja kukas siellä olikaan lavalla näyttelemässä! Hän tuskin näki minua valojen ym. vuoksi, mutta minun oli pakko lähteä pois väliajalla... 

[quote author="Vierailija" time="23.05.2013 klo 14:36"]

Ex haki töihin yritykseen jossa  itse työskentelin. Minut revittiin lennosta haastattelemaan miestä enkä jotenkin siinä kiireessä ja kamalassa häsläyksessä tajunnut kenestä oli kyse. Kätellessä meinasi lähteä jalat alta. Minun lisäkseni haastattelemassa oli kaksi muutakin. Tilanne oli sanalla sanoen kamala. Vaikka erosta oli silloin jo pari vuotta aikaa, ajattelen exää päivittäin ja haikailin aktiivisesti menneitä. Hän oli siis jättänyt minut. Siitäkin onneksi selvittiin.

[/quote] No otettiinko hänet teille töihin?

Minä en ole törmännyt, mutta minulle on soitettu ja kysytty kannattaako tyyppi ottaa töihin.

Arvaatkaa, mitä sanoin...Kysyjä tosin tiesi, että kyseessä on ex-mieheni. Kerroin rehellisesti, että en palkkaisi niin vaativaan tehtävään, koska hänellä on vaikeuksia elämänhallinnassa ja vaikeuksia saattaa tehtävät loppuun.

[quote author="Vierailija" time="23.05.2013 klo 20:20"]

[quote author="Vierailija" time="23.05.2013 klo 14:36"]

Ex haki töihin yritykseen jossa  itse työskentelin. Minut revittiin lennosta haastattelemaan miestä enkä jotenkin siinä kiireessä ja kamalassa häsläyksessä tajunnut kenestä oli kyse. Kätellessä meinasi lähteä jalat alta. Minun lisäkseni haastattelemassa oli kaksi muutakin. Tilanne oli sanalla sanoen kamala. Vaikka erosta oli silloin jo pari vuotta aikaa, ajattelen exää päivittäin ja haikailin aktiivisesti menneitä. Hän oli siis jättänyt minut. Siitäkin onneksi selvittiin.

[/quote] No otettiinko hänet teille töihin?

[/quote]

Kyllä hänet otettiin. Minä hakeuduin talon sisällä uusiin tehtäviin osin tämän takia ja pääsinkin. :)

[quote author="Vierailija" time="23.05.2013 klo 12:50"]

Mä ostin exältä eilen bussilipun. Hassua oli törmätä häneen. Olimme muinoin naimisissa muutaman vuoden. Vilkaisimme toisiamme hetken epäuskoisina ja sitten menin istumaan. Erottiin tosi myrskyisästi. Onneksi meillä ei ollut lapsia...

[/quote]

Jokusen kerran. Ex-avokin kanssa olemme sen verran luontevissa väleissä ja muutenkin edelleen tekemisissä, ettei tule mitään erikoisempia fiiliksiä hänen näkemisestään. Tuossa taannoin sitten asiakkaaksi tuli eräs mies, jonka kanssa meillä oli joskus aikaisemmin jonkun verran juttua, hänen kanssaan ei olla sitten oltu missään tekemisissä jutun loppumisen jälkeen...huh, vähän meinasivat kädet täristä. :D Mutta ei se mitään, oli se toinenkin osapuoli hiukkasen vaikean näköinen.

Olen sairaalassa sairaanhoitajana ja exäni (kirurgi) saattaa joskus käydä katsomassa jotain potilasta meillä jos päivystää ja potilaan ongelma kuuluu hänen alueeseensa. Kiusallista. Ero oli todella raskas meille molemmille emmekä ole voineet olla missään tekemisissä toistemme kanssa. Aina kolahtaa kun hänet näkee, onneksi harvoin. Ollaan eri sairaaloissa kuitenkin mutta joskus hän käy myös meillä. Siinä sitten yritää olla asiallinen.

aiemmin useastikin työpaikallaan, mutta on vaihtanut alaa. nähdään silti useita kertoja viikossa, kun sattuu samassa taloyhtiössä asumaan. alkuun ei juuri puhunut mulle, kun myös nykyisen miehen kavereita, mut nykyään hyvät välit ja saatetaan porukallakin iltaa istua toisinaan. pari vuotta seurusteltiin ja siitä n. puoli vuotta tapasin nykyiseni.

en onneksi

Emme siis ole olleet missään tekemissä tai nähneet eron jälkeen. Siksi oli niin omituista yhtäkkiä monen vuoden jälkeen törmätä häneen tuollaisessa tilanteessa. En tiennyt että ajaa nykyään.  Joskus sitä oltiin niin läheisiä, ja nykypäivänä sitä istuu anonyyminä asiakkaana hänen kyydissään :) Mennään usein lastenvaunujen kanssa sisään keskiovesta, nyt satuin olemaan ilman lapsia. Joten on meitä varmaan aiemminkin kuskannut.

Ap

Pyrin välttämään kaikkia tilanteita, joissa saattaisin häneen törmätä.

En. Toivottavasti en törmääkään, sillä hän ei pysty käyttäytymään normaalisti ja sivistyneesti. Esim. tuollaisessa aiemman kirjoittajan kuvaamassa bussitilanteessa minun exäni varmaan olisi sanaakaan sanomatta kyyristynyt kuskin kopin lattialle ja odottanut, että menen pois.

En ole törmännyt, mutta varmaan suhtautuisin samoin kuin kehen tahansa asiakaspalvelutyötä tekevään tuntemattomaan. En ole nähnyt eksääni pitkään aikaan enkä tiedä tunnistaisinko edes. Siihen vedin rajan kun minut yritettiin buukata hänen nykyisen puolisonsa asiakkaaksi terveydenhuollossa ja asia oli sen verran arkaluontoinen muutenkin että ihan tuntemattomallekin hävetti mennä.

Ex:ää olen nähnyt silloin tällöin. Kerran yksissä bileissä ja pari kertaa kaupassa, jossa hän on töissä. Aina moikattu ja muutama sana vaihdettu.  Sivistystä häne ei ainakaan ole onnistunut tässä vuosien varrella keräämään... sama pälli edelleen ja sen vuoksi erottiinkin, wt-ainesta.

Sattumalta törmäsin parin illan -hoitoon. Ostin häneltä lopulta auton, oli siis autokaupassa töissä.," Hei, mehän on tavattu joskus  baaritiskillä kymmenisen vuotta sitten." " Joo, muistan kyllä." Ja sitten keskityttiin siihen autokauppaan. Mulla oli mieskin mukana... Kaupasta poistuttua sanoin, että oli "Maijan" (veljen ex) kaveripiiristä.... Varmsti mies ymmärsi kuvion, hänkin on yhden illan juttu sieltä kymmenen vuoden takaa, ja tietää kyllä mitä mun baaritiskillä roikkuminen tarkoittaa.

Exäni on valitettavasti töissä yhdessä kaupassa, jossa haluaisin käydä viikottain. Pari kertaa oon vahingossa eksyny sinne exän työvuoron aikaan ja kohtaamiset on ollu aivan jäätäviä, joten nykyään meen ihan suosiolla asioimaan muihin ketjun liikkeisiin.

Mahdotonta nähdä exääni. Pakenee aina paikalta, kun näkee mut. Pakenee aina, kun näkee mun vanhemmat tai muita sukulaisia kaupungilla, juoksee karkuun häntä koipien välissä. Sitä vituttaa, kun tiedän, että petti muo muuuuuutamaankin kerran. Eikä tuo raukkaparka ole vieläkään saanut koulujaan käytyä tai töitä... On hupaisaa, kun se sanoo, kuinka ei pelkää mitään ja silti pelkää mun rentoa setää, omaa isäänsä, mun isää, mun hyvää ystävää ja monta muuta miespuolista, mutta naisia hutkii...

Huh, mitä tarinoita :)

Mulla vain ex-seurustelukumppani, jota olen nähnyt noin kerran vuodessa ohimenne. Ei olla juteltu lähes kymmeneen vuoteen. Haluaisin kyllä jutella, ihan vain kysyä kuulumisia ja muuta, olin niin lapsellinen kun "erottiin" ja hän piti mua ei-niin-fiksuna :) Tosin voi kyllä olla, että jännittäisin juttelua niin, että saisi minusta aivan yhtä typerän vaikutelman ..