Ms-taudin pelko
Olen saanut neurologisia oireita (puhe puuroutuu, silmiä vaikea tarkentaa, kolmoishermosärky) joille löytyi selitys tai itseasiassa useampi ja kaikki nämä syyt ovat ns. Vaarattomia. Lääkkeitä joudun varmaan lippuiän syömään, mutta tauti ei etene. Lääkäri kuitenkin sanoi käynnin lopussa ettei pidä ms-tautia todennäköisenä, mutta haluaa kuitenkin laittaa vielä magneettikuvaan, koska ei voi sulkea poiskaan. Nyt jäin pelkäämään että minulla kumminkin on ms-tauti. Magneettikuvaan sain ajan vasta kuukauden päästä. En pääse ajatuksesta eroon. Tuntuu että kuukauden aikana ehdin seota. Vahtaan oireita ks kuvittelen olemattomia. Olen aina pitänyt luulosairaita vauhkoina ja vähän yksinkertaisina ja nyt huomaan että kuvittelen itse ihan liikoja jokaisesta pienestä oireesta. Kaikki on yhtä katastrofitulkintaa.
Kommentit (67)
Jos et jaksa odottaa, mene yksityiselle jonnekin kuvaukseen. Isommissa kaupungeissa pääsee suht edullisestikin (200-250e) ja tulokset saa nopeasti.
Itsellä oli joskus sama tilanne, tosin kuvausta olisi pitänyt odottaa 2kk. En millään jaksanut, stressasi liikaa ja sain jo parin päivän päähän ajan kuvausrekkaan, joka oli edullinen.
Vierailija kirjoitti:
Ms taudista voi parantua
Joo kyllä. Kaikki parantuvat kuollessaan.
Tsempppiä, itsekin ollut tuossa tilanteessa. Muistan miten hirvittävää oli, pelko todellakin meni ihon alle, tuli ihan Osaks mua itseäni. Kuukausia pelkäsin ja kärsin eri tuntemuksista , lääkäriltä toiselle mutta mitään ei selvinnyt. Kehitin lopulta ms taudista sellaisen mörön että meinas järki mennä. Olin varma että mulla on se. Lopulta pään magneetin jälkeen ollessa puhdas uskalsin hengähtää , tosin pelosta oli jo tullut niin iso osa elämää, huomasin edelleen pelkääväni vaikka toisaalta helpottavat uutiset jo auttoivat.
Yks ajattelumalli voisi helpottaa : sanot itsellesi niin kauan kun sulla ei ole todettu sitä , sulla ei ole sitä.
Itse huomasin jo eläväni pelkoni aikana jo sen mukaan kuin olisin jo saanut diagnoosin , vaikka kukaan ei ollut todennut sitä mulla.
Paljon tsemppiä ap!
Vierailija kirjoitti:
Tsempppiä, itsekin ollut tuossa tilanteessa. Muistan miten hirvittävää oli, pelko todellakin meni ihon alle, tuli ihan Osaks mua itseäni. Kuukausia pelkäsin ja kärsin eri tuntemuksista , lääkäriltä toiselle mutta mitään ei selvinnyt. Kehitin lopulta ms taudista sellaisen mörön että meinas järki mennä. Olin varma että mulla on se. Lopulta pään magneetin jälkeen ollessa puhdas uskalsin hengähtää , tosin pelosta oli jo tullut niin iso osa elämää, huomasin edelleen pelkääväni vaikka toisaalta helpottavat uutiset jo auttoivat.
Yks ajattelumalli voisi helpottaa : sanot itsellesi niin kauan kun sulla ei ole todettu sitä , sulla ei ole sitä.
Itse huomasin jo eläväni pelkoni aikana jo sen mukaan kuin olisin jo saanut diagnoosin , vaikka kukaan ei ollut todennut sitä mulla.
Paljon tsemppiä ap!
Varmasti se pelko haittaa nukahtamista ja heräämisen jälkeen ei enää saa unta. Niin on univelkakierrekin alkanut:-(
Vierailija kirjoitti:
Omassa suvussani on kolme ihmistä kuollut ms-tautiin. Mikään ei auttanut. Sairastaminen kesti noin 20 vuotta ja tauti kidutti hitaasti. Seurasin tapauksia. Hirveää.
Minäkin olen seurannut vierestä tähän sairauteen uupumista ja kuihtumista. Tiedän kyllä myös ihan vireää elämää viettävän sairaan. Taitaa olla ihan tuurista kiinni kuinka aggressiivisen tyypin saa.
muinaismuija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MS-tauti ei ole mikään kuolemantuomio. Monet elävät vallan hyvää elämää sen kanssa. Se on niin yksilöllistä miten tauti kehenkin vaikuttaa. Lähipiirissäni on kaksi sairastajaa. Aivan eri oireet kummallakin, mutta kummastakaan ei edes huomaa tautia.
Älä hätäile, kaikki järjestyy kyllä. Odottele rauhassa vaan sitä magneettikuvaa. Fbssä on monia hyviä vertaistukiryhmiä.https://yle.fi/uutiset/3-5339635
Eihän ne magneettikuvissa kaikki näykään, vaikka kuinka kuvattaisiin:-D
Dialyysikin voisi olla aluksi hyvä hoitomuoto, mutta onko kenellekään sellaista tehty?
Kyllä se nyt vaan näkyy magneettikuvissa. Ms-diagnoosia ei edes anneta jos magneettikuvissa ei näy mitään.
Itsellä ms. Itseltäni otettiin myös selkäydin punktio diagnoosin varmistamiseksi. Ms tauti ei vaikuta minulla juurikaan normaaliin arkeen. Olen sairastanut jo 3 vuotta. Lääkkeet toimivat hyvin ja kukaan ei päältäpäin edes huomaa että olen sairas. Toki tiedän, oma tauti muotoni on rauhallinen ja olen siitä kiitollinen.
Multippeliskleroosin eli MS-taudin diagnoosi tehdään McDonaldin vuoden 2017 kriteereiden mukaisesti.
Selkäydinnäyte + magneettikuvat
Mielenkiintoinen. Myös MS tautiin voi saada apua Nordinin kurssista
Kuollaanko tähän tautiin vielä nykyisin? Liikuntarajoitteita kyllä varmasti?
Vierailija kirjoitti:
Noniin ja viesti lähti hepulissa liian aikaisin. Kysyisin siis kuinka tällaisen panikoinnin saa rauhoituttua.
Ja jos jollakulla on kokemusta ms-taudista niin tarvitseeko sitä pelätä. Kuinka sen kanssa elää?
Ap
No ei tarvi pelätä. Ja ei ole maailmanloppu vaikka se ms-tauti olisikin. Jos se on tai vaikka ei olisikaan niin terveet elämäntavat on se mihin kannattaa panostaa.
Itsellä ei ole ms-tautia, mutta läheinen sai diagnoosin ja se tuntui maailmanlopulta. Nyt vuosia myöhemmin asiat on hyvin. Läheiseni voi hyvin ja elämä on aika ..kurinalaista ? kun vertaa siihen mitä se oli ennen diagnoosia. Mutta siis pois on jäänyt alkoholi, tupakointi ja myrkylliset ihmiset ja niitä ei kenenkään pitäisi pitää elämässään.
Vierailija kirjoitti:
Kuollaanko tähän tautiin vielä nykyisin? Liikuntarajoitteita kyllä varmasti?
Me kaikki kuollaan johonkin. Merkityksetöntä.
Ms-tauti on paskamainen tauti. Siihen ei mitäkään Nordinin hihhulijutut tehoa. Ai että ärsyttää
Älä sure, jos vain mahdollista. Isäni sairastui 30 vuotta sitten ja vaikka käyttääkin välillä pyörätuolia ja elämänlaatu on varmasti kremppoineen keskivertoa 65-vuotiasta heikompi, elämä on silti hyvää ja onnellista. Matkailee yhä ulkomailla, käy konserteissa ja teatterissa ja jaksaa olla kiinnostunut monenlaisesta. Nauttii siis elämästä ja löysi uuden parisuhteenkin vastikää. Myös sedälläni on MS ja hänellä tauti on edennyt nopeammin, mutta itse nyt nelikymppisenä ajattelen, että otan geenipankistani paljon mieluummin Ms:n kuin syövän tai Alzheimerin, jotka myös kai uhkaavat. Myös hoitomuodot,apuvälineet jne. ovat kehittyneet valtavasti vuosikymmenten aikana.
Isälläni on ollut tapana sanoa, että me kaikki olemme sairaita, mutta osa ei vain tiedä sitä vielä. Sairauksia ei voi siivota maailmassa pois ja neuroottinen terveyshysteria on vain omiaan aiheuttamaan stressiä (ja sitä kautta sairauksia). Hengittä syvään ja tee jotain mitä tykkäisit tehdä muutenkin - mahdollinen MS tuskin tulee estämään sitä tulevaisuudessakaan. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Ms taudista voi parantua
Lukekaa paastosta ja sen hyödyistä ms taudissa. Valitettavasti se oli saksalainen tutkija joka huomasi tämän joten suomesta ei taida tätä tietämystä löytyä.
"The study is rooted in her own research that shows that fasting can reduce MS-like symptoms in mice."
https://medicine.wustl.edu/news/can-fasting-improve-ms-symptoms/
Artella oli kokonainen jakso paastosta ja siinä msää sairastava nainen hyötyi valtavasti paastosta. Kykeni nousemaan portaita normaalisti paaston jälkeen ja hyödyt kestivät useamman kuukauden.
Kiitos!
Paljon on oppimista meillä vielä;-)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ms taudista voi parantua
Lukekaa paastosta ja sen hyödyistä ms taudissa. Valitettavasti se oli saksalainen tutkija joka huomasi tämän joten suomesta ei taida tätä tietämystä löytyä.
Siis onhan meilläkin opiskeltu saksaa kouluissa:-D
Eikö enää?
Nyt ihan oikeasti arvon muinaismuija. Olet täysin rajaton. Voisi olla hyvä että kävisit keskustelemassa jonkun kanssa tästä päähänpinttymästäsi. Sanot että ihmisten pitää itse ottaa selvää. Ole sitten ystävällinen ja anna ottaa itse selvää äläkä tyrkytä omaa näkökantaasi suurena totuutena.