Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Miten ottaa asia lääkärin kanssa esiin?

Vierailija
21.05.2013 |

Elikä olen kärsinyt masennuksesta yli kymmenen vuotta, ja takana on myös sama aika lääkeiden syöntiä, terapiaa ja epäonnistuneita kuntoutusyrityksiä. Psykologi on "vilautellut" eläkekorttia aina välillä, lääkäri sen sijaan puhuu mahdollisesta kuntoutuksesta (jälleen) mahdollisesti syksyllä. Alan olemaan aika lopussa tämän kanssa, enkä näe itseäni koskaan työkykyisenä. Ongelmia on liikaa ja niitä on ollut liian kauan. En ole kuitenkaan uskaltanut ottaa asiaa varsinkaan lääkärin kanssa esille, koska en halua että minua nähdään ns. vaikeana potilaana, tai ihmisenä joka juoksee tukien perässä. Kuitenkin nyt tuntuu oikeasti siltä, etten enää jaksa ja haluan vain olla rauhassa... Miten toimia, vai olenko asiasta edelleen vain hiljaa?

Kommentit (11)

Vierailija
1/11 |
21.05.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eläkkeelle ei nykyään helpolla pääse, On oltava ainakin näyttöä, että on yritetty kuntouttaa, vaikkei se sitten tuottaisikaan tulosta. 

Vierailija
2/11 |
21.05.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Puhut lääkärille juuri näillä sanoilla mitä tänne kirjoitit.. Työkyvyttömyyseläke ei ole lopullinen, vaan se tehdään tietyksi aikaa kerrallaan. Ja silloinkin voit halutessasi työskennellä tietyllä rahamäärällä, vähän sama juttu kuin opintotuessa. Eli voit kokeilla työkyvyttömyyseläkettä pienellä työnteolla tai ilman, se ei sido sinua lopuksi ikääsi ja eläkeajan loppupuolella voit miettiä haetko jatkoaikaa vai oletko valmis yrittämään varsinaista palkkatyötä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/11 |
21.05.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="21.05.2013 klo 15:51"]

Haluat olla rauhassa etkä halua tehdä työtä ja ansaita elantoasi vaan oletat että joku muu sen maksaa???

Ladon taakse tällaiset lusmut ja pum...

[/quote]

Tän takia mää en ole tänne koskaan avautunut omasta tilanteestani.

Ei tämmöiset ymmärrä mitä on olla oikesti sairas ja työkyvytön. Itse toivon että tilanteeni kohenee ja pääsisin vaikka opiskeleen, mutta todella monta vuotta on jo menty näin. Toivonkipinä mulla ei silti vielä ole sammunut. Ja kuntoutusjuttukin on ottanut vihdoin tuulta alleen, toivottavasti sitä kautta edes jotain tapahtuisi ( lähinnä lisätutkimusten muodossa.)

Tsemppiä sulle:)

Vierailija
4/11 |
21.05.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Voisiko se psykologi auttaa asiaa? Voisiko hän kirjoittaa jonkin lausunnon tai tulla jopa mukaan tapaamiseen psykiatrin kanssa? jonkinlainen palaveri?

Vierailija
5/11 |
21.05.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="21.05.2013 klo 15:58"]

Voisiko se psykologi auttaa asiaa? Voisiko hän kirjoittaa jonkin lausunnon tai tulla jopa mukaan tapaamiseen psykiatrin kanssa? jonkinlainen palaveri?

[/quote]

Psykologi ja psykiatri työskentelevät toisiensa viereisissä huoneissa, ja meillä on välillä ollut "kokouksia", jossa kummatkin paikalla samaan aikaan. Psykologini ei siis ole sanonut, että pääsen eläkkeelle, vaan useampaan kertaan kysellyt, että olenko miettinyt työkyvyttömyyseläkettä ja miltä se kuulostaa jne. En näissä tilanteissa koskaan oikein uskalla sanoa, että haluaisin työkyvyttömyyseläkkeelle, jotenkin se tuntuu väärältä HALUTA sitä, kun työkyvyttömyyseläkkeellehän yleensä "joudutaan". 

ap

 

 

Vierailija
6/11 |
21.05.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

puhu suoraan! Sano lääkärille miten asia on.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/11 |
21.05.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="21.05.2013 klo 16:06"]

puhu suoraan! Sano lääkärille miten asia on.

[/quote]

Minulle tuo suoraan puhuminen, tai yleensäkään avautuminen on aina ollut vaikea juttu.. Ja yleensä pohdin asiaa niin pitkään, että kun lopulta saan suuni asiasta auki se kuulostaakin ihan joltain muulta, kuin mitä piti. Mutta yritetään...

ap

 

Vierailija
8/11 |
21.05.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Työkyvyttömyyseläkkeelle ei aina "jouduta", vaan jotkut sitä oikeasti haluavat tietäen ettei oma henkinen voimavara ja jaksaminen riitä työelämään. Siinä ei ole mitään hävettävää, parempi saada itsensä kuntoon kuin pakolla yrittää jotain minkä tietää vain pahentavan oloa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/11 |
21.05.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="21.05.2013 klo 16:13"]

[quote author="Vierailija" time="21.05.2013 klo 16:06"]

puhu suoraan! Sano lääkärille miten asia on.

[/quote]

Minulle tuo suoraan puhuminen, tai yleensäkään avautuminen on aina ollut vaikea juttu.. Ja yleensä pohdin asiaa niin pitkään, että kun lopulta saan suuni asiasta auki se kuulostaakin ihan joltain muulta, kuin mitä piti. Mutta yritetään...

ap

 

[/quote]

 

Mä olen lääkäri, vaikkakaan en psykiatri, ja kannatan tätä suoraan puhumista. Jos et voi/osaa puhua suoraan, laita hänelle ennen vastaanottoa vaikka kirje, johon kerrot ajatuksistasi ja mietteistäsi, sen pohjalta lääkäri sit jututtaa sinua ja sun on ehkä helpompi vastailla ja keskustella, kun toinen johdattelee keskustelua.

Tapaustasi tuntematta en tiedä, onko eläke mahdollinen, kriteerit on tiukentuneet aika paljon viime aikoina ja nimenomaan psyyken puolelta tuntuu, että eläkemahdollisuus on aika pieni, ellei ole jotakin "somaattisen puolen" ongelmaa myös. Itse oon yleislääkärinä ainakin joutunut kirjoittaman B-lausuntoja psykiatrin selvityksen rinnalle somatiikan työkyvystä. Mut tää on just niitä asioita, mitä pitää hoitavan lääkärisi selvittää.

Mut joo. Lääkärit on ihmisiä, ei ajatuksenlukijoita. Jos haluat tulla ymmärretyksi, suosittelen suoraa kommunikaatiota sinulle sopivalla tavalla. ;)

Vierailija
10/11 |
21.05.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="21.05.2013 klo 16:21"]

Mä olen lääkäri, vaikkakaan en psykiatri, ja kannatan tätä suoraan puhumista. Jos et voi/osaa puhua suoraan, laita hänelle ennen vastaanottoa vaikka kirje, johon kerrot ajatuksistasi ja mietteistäsi, sen pohjalta lääkäri sit jututtaa sinua ja sun on ehkä helpompi vastailla ja keskustella, kun toinen johdattelee keskustelua.

Tapaustasi tuntematta en tiedä, onko eläke mahdollinen, kriteerit on tiukentuneet aika paljon viime aikoina ja nimenomaan psyyken puolelta tuntuu, että eläkemahdollisuus on aika pieni, ellei ole jotakin "somaattisen puolen" ongelmaa myös. Itse oon yleislääkärinä ainakin joutunut kirjoittaman B-lausuntoja psykiatrin selvityksen rinnalle somatiikan työkyvystä. Mut tää on just niitä asioita, mitä pitää hoitavan lääkärisi selvittää.

Mut joo. Lääkärit on ihmisiä, ei ajatuksenlukijoita. Jos haluat tulla ymmärretyksi, suosittelen suoraa kommunikaatiota sinulle sopivalla tavalla. ;)

[/quote]

Kiitos vastauksestasi! Olen itseasiassa pariin otteeseen laittanut ex-psykiatrilleni sähköpostia silloin kun olin hänen potilaansa, ja sitä ei huomioitu millään tavalla, vaikka kertoi sen saaneensa. Tuntui vähän hölmöltä, kun puhuin siinä vaikeuksista avautua ja ajattelin että saisi minusta enemmän selkoa, jos kirjoittaisin.. Oletin jotain vastausta edes tapaamisessa, mutta ei, jatkettiin vaan siitä mistä viimeksi puhuttiin. Nykyinen psykiatrini on kyllä ehdottomasti paljon empaattisempi, ja saatan jopa ottaa neuvostasi vaarin ja kirjoittaa kirjeen. Kiitos paljon!

ap

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/11 |
21.05.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä teen usein niin, että luen sen viestin, ja käytän sitä runkona haastatellessani. Siis tyyliin "kirjoitit myös univaikeuksistasi, kerrotko niistä vielä lisää" ja "kysyit mahdollisuuksistasi päästä eläkkeelle... "

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: neljä kolme neljä