Minulla ei ollut mitään kriteereitä miehen valinnassa

luonteiltamme sovimme niin hyvin yhteen. Emme riitele koskaan ja tulevaisuuden suunnitelmamme ovat selvät ja mikä tärkeintä, yhteiset.

Tuossahan kerrotkin että tärkeät asiat ovat kohdallaan. Arvomaailman pitää natsata. Ei puolisoilla ole pakko olla sama koulutustaso tai yhteinen harrastus. Niitä olennaisempia on esim se oletteko samankaltaisia siisteyskäsitykseltänne ja seksin tarpeiltanne. Jos toinen on sottapytty ja toinen neuroottisen siisti, ei homma toimi tai jos toinen on viriili ja toinen ei halua koskaan, siltä viriililtä kiristyy pinna.

[quote author="Vierailija" time="21.05.2013 klo 11:22"]

luonteiltamme sovimme niin hyvin yhteen. Emme riitele koskaan ja tulevaisuuden suunnitelmamme ovat selvät ja mikä tärkeintä, yhteiset.

Tuossahan kerrotkin että tärkeät asiat ovat kohdallaan. Arvomaailman pitää natsata. Ei puolisoilla ole pakko olla sama koulutustaso tai yhteinen harrastus. Niitä olennaisempia on esim se oletteko samankaltaisia siisteyskäsitykseltänne ja seksin tarpeiltanne. Jos toinen on sottapytty ja toinen neuroottisen siisti, ei homma toimi tai jos toinen on viriili ja toinen ei halua koskaan, siltä viriililtä kiristyy pinna.

[/quote]

Näinhän se on, että arvomaailmojen pitää olla yhteensopivat, ja meillä on. Ehkä olen itse sitten jossain kriisissä tai vain muuttunut kiittämättömäksi, sillä ajatuksissa pyörii usein sellaiset ajatukset, että olisinpa etsinyt jonkun koulutetumman, liikunnasta ja kulttuurista kiinnostuneen, kunnianhimoisen miehen.

-Ap

Mä taas ajattelin, että otan miehen, jonka kanssa on mukavaa. Mitään muuta kriteeriä en käyttänyt. EN edes arvomaailmaa. Minusta on mielenkiintoista, että puolisoni on erilainen ja ajattelee eri tavoin kuin minä. Olemme me silti onnistuneet pysymään sovussa yli 20 vuotta. me olemme olleet kiinnostuneita molemmat erilaisista asioista jo monessa kertaa ja minusta on todella hyvä, että elämässä tulee erilaisia vaiheita, joissa on kiinnostunut eri asioista.

Arvomaailmaan mielestäni muuten kuuluisi myös esimerkiksi, se, arvostaako koulutusta, liikuntaa tai kulttuuria. MInä en ole vaatinut noista mitään, eikä niiden osa omassa arvomaailmassani ole pysynyt samanlaisena kaikkia näitä vuosikymmeniä, joten tuskinpa olisin itsekään vastannut kenenkään odotuksia siinä suhteessa. Mutta on meillä mieheni kanssa silti yksi pysyvällä tavalla yhteinen piirre, jota tästä selviäminen meiltä edellyttää: uteliasta suhdetta maailmaan.

Hyvänen aika. Minulla miehellä ei ole yhtään yhteistä harrastusta. Perhematkoja lukuunottamatta käymme harvoin yhdessä missään. Arvomaailma on yhteinen, sitä arvostan. Yhdessä on oltu reilut parikymmentä vuotta. Viihdyn mieheni seurassa, se on tärkeämpää kuin hänen koulutuksensa tai kiinnostuksen kohteet.

"ajatuksissa pyörii usein sellaiset ajatukset, että olisinpa etsinyt jonkun koulutetumman, liikunnasta ja kulttuurista kiinnostuneen, kunnianhimoisen miehen"

Ihmiset joilla "ei ole kriteerejä" eivät tunne itseään. Kriteerejä on jokaisella, ja sinä olet nyt vasta huomaamassa omasi.

Kriteereitä on niin monenlaisia - tiedostettuja ja tiedostamattomia. Kuulostaa siltä, että ap:lle on käynyt oikein hyvin.

Ei mullakaan ollut kriteereitä miehen koulutuksen, rahojen tai ulkonäön suhteen, eikä monessa muussakaan asiassa. Tarkoitan tällä sitä, että en ollut etukäteen miettinyt minkälainen on oltava. Tuskinpa silti olisin aloittanut suhdetta vaikkapa ihmisen kanssa, joka olisi vaikkapa tuntunut luotaantyöntävän näköiseltä! Kyllä kai siellä taustalla on vaikka mitkä kriteerit, jotka määräilee, minkälaiseen ihmiseen sitä ihastuu ja kiintyy.

Tiedostettuja kriteereitä itselläni oli, että huumorintajujemme on sovittava yhteen, että tulevaisuuden toiveet ja perusarvot ovat samat, että mies ei ole alkoholisti eikä muutenkaan "renttu" eikä väkivaltainen, sovinisti yms.

Mä oon aina ihmetellyt näitä kriteerilistoja. Varsinkin sellaisia, joissa listataan hyvin pinnallisia asioita. Minusta siinä on todella suuri vaara, että se täydellinen kumppani pääsee kävelemään ohi ehkä vain siksi, ettei hänellä ole oikeanlaiset kengät. Viittaan tällä nyt siihen sinkkulaivaohjelmaan, jossa ihmiset ovat kriteerejään julkisesti eritelleet. Kun minä tapasin mieheni, muistan sen itse hetken erittäin hyvin, mutta minulla ei ole mitään mielikuvaa siitä mitä hänellä oli päällään. Hän vain kolahti ja lujaa ja sitten siinä tuijoteltiinkin jo toisiamme silmiin.

Jos oikeasti harmittaa, että ei ole yhteisiä harrastuksia, voi niitäkin etsiä. Vaikka olisi erilaiset harrastukset nyt ja erilaiset mielenkiinnon kohteet, voi yhdessä päättää kokeilla jotakin aivan uutta. Mieluiten uutta kummallekin - niin ei tule sellaista oloa, että toinen "raahaa pakolla" omiin juttuihinsa. Ei siitä välttämättä tule uutta lemppariharrastusta, jota jatketaan läpi elämän yhdessä, mutta kyllä uuden kokeilu piristää.

Onko jollakin oikeasti kriteerejä? Siis konkreettisia, kuten pitää olla KTM tai OTM tai lääkäri? Ei vain että pitää olla älykäs tai utelias luonteeltaan? Tai että pitää olla vähintään 3000 palkka kuussa ja etenemismahdollisuudet? Siis niin että kriteerit ovat ehdottomia - kaikillahan haaveita on...